Uniklubi on selvinnyt laulaja Jussin äänihuulileikkauksesta ja laulukiellosta kunnialla kolmanteen albumiinsa. Vastoinkäymisten seurauksena Luotisateen lauluosuudet tuntuvat hivenen aiempaa rauhallisemmilta. Soitannollisesti yhtye on joka tapauksessa entinen napakka itsensä. Sama pätee myös lyriikoihin, joissa jaksetaan yhä vannoa romantiikan ja rakkauden vaikeuden nimiin. Uniklubin maailmassa kipu puuduttaa surun ja aika mustaa muistot.
Kehän (2005) tapaan myöskään Luotisade ei sisällä Rakkautta ja piikkilankaa -debyytin (2004) nimiraidan lailla välittömästi iskevää hittiä. Tasaisen hyviä rockbiisejä on silti tarjolla kasapäin. Uniklubi luottaa yhä Apulannan jo ammoin lanseeraamaan formulaan, jossa tehoa haetaan pidättelyä ja täyttä paahtoa vuorottelemalla. Osaamisellaan yhtye saa lähes ryöstöviljellyn kaavan kuitenkin toimimaan. Siellä täällä Uniklubi lyö kitaroillaan myös metallinmakuisia riffejä.
Kun Uniklubilta ei turhaan odota toistuvaa pankin räjäyttämistä, niin Luotisateesta voi nauttia sellaisenaan. Hyvälaatuisena suomalaisena rocklevynä, jonka kitaravallit ja laulumelodiat toimivat parhaimmillaan kohottavasti.
