Vaeltavat pontikkakuninkaat eivät selviä – Kings Of Moonshinen kakkosalbumi on idearikas keitos

Arvio julkaistu Soundissa 5/2017.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Kings Of Moonshine
Iron River

Kings Of Moonshine on ottanut musiikissaan viisaan askeleen sitten esikoisalbumin Brutal Display Of Love (2014). Americanan kaikkein sakeimmissa arkkityyppisissä teemoissa ja musiikillisissa muodoissa piehtaroiminen vie helposti mennessään. Kitaristi-laulaja Jarkko Viinamäen luotsaama ryhmä on sallinut itselleen enemmän tilaa liikkua. Se on edelleen juureva mutta enemmän omillaan vaeltava ja vapaammin hengittävä musiikillinen organismi. Nyt pontikkakuninkaat haastavat vahvoilla melodioilla ja todella sävykkäällä soitannolla esimerkiksi tiettyihin soittimiin liittyviä ennakko-odotuksia. Banjon ja steel-kitaran sointien ylle voi rakentaa todella värikylläistä ja harmonisestikin yllätyksellistä rockmusiikkia.

Iron Riverin sointimaailma ja sovitusratkaisut edustavat maailmanluokan vai pitäisikö sanoa Amerikan meininkiä. Jostain aivosyövereistä putkahtaa mielleyhtymä: country-Wigwam. Muheva, rautaisesti soitettu, rootsikas ja samalla idearikkaudessaan lähes progeileva keitos sakkaa lievästi tutulla alueella. Sanoitukset paljastavat paikoin vanhat karikot, jotka vieraassa kielessä aina vaanivat. Pienet kauneusvirheet osuvat korvaan ainoastaan siksi, että Kings Of Moonshinen loihtima laajakangasmaisema on muuten niin vakuuttava.

Lisää luettavaa