Darkthrone valmisteli uuden tuotoksensa 1980-luvun lopun treenikämpässään ja Nocurno Culto hoiti pitkästä aikaa kaikki lauluosuudet. Kun Fenriz mainitsi Arctic Thunderin olevan käännös primitiivisempään suuntaan, monet innostuivat puhumaan bändin paluusta aktuaalisen black metalin pariin. Albumin kansi on erittäin asiallinen, mutta siihen se sitten jääkin.
Arctic Thunder on astetta rouheampi kuin lähivuosien Darkthrone-levyt, mutta vaikka esimerkiksi Boreal Fiends yrittää vähän muistutella vanhoista ajoista kuten In The Shadow Of The Hornsista lehmänkelloineen, eivät albumin ok-tason riffit, hölkkäkompit, doom-tuokiot ja sen saatanallisen sahauksen puute synnytä mitään merkittävää loimua pohjoiselle taivaalle.
Albumilla kuuluu kaiken muun muassa ensimmäisen aallon blackmetal ja nuoruudenraikas death, mutta eivät ne missään vaiheessa pääse lyömään kättä ihanteellisella tavalla. Soppa on sekava eikä kokonaisuudesta saa otetta, vaikka satunnaiset kohdat viehättäisivätkin tietynlaisella aitoudella ja asenteellaan. Sillä puhtaudella ja innovatiivisuudella, jota bändi muinoin edusti, ei ole mitään tekemistä Arctic Thunderin kanssa.