VALONKANTAJAT: Pimentola

VALONKANTAJAT
Pimentola
Violent Journey

Valonkantajat nousi hankaluuksista huolimatta varsin nopeasti Soundin Demoefektistä levyttäväksi bändiksi, mutta olihan yhtye jo silloin erittäin valmis. Tyylinsä hyvissä ajoin löytäneenä Valonkantajien on ollut levytysurallaan helppo jatkaa kehittymistä keskittymällä hienosäätöön.

Bändin metallirock on hyvin suomalaista hieman Viikatteen, Kotiteollisuuden ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen hengessä, joskin Valonkantajien lähestymistapa on hieman rauhoittavampi ja sanoituksiltaan ehkä sovittelevampikin.

Pimentolalla ei ole aivan yhtä itsestäänselviä ja nasevia hittejä kuin debyytillä, mutta kokonaisuuden linjakkuus ja kappaleista kurkottavien melodioiden vetoava käsittely tekevät tehtävänsä. Vaikutelma Pimentolasta on kaikin puolin äärimmäisen kokonaisvaltainen. Bändi luottaa voimasointuihin ja hävyttömän helpon kuuloisiin riffeihin, joiden toimivuus on omaa luokkaansa. Silti musiikista löytyy kerroksellisuutta ja etenkin ilmavuutta, jonka imuun on hyvä heittäytyä.

Valonkantajien sävellysten ja sanoitutusten liitto on tiivis ja vahva. Jarkko Nikkilän tekstit ammentavat suomalaisesta luterilaisuudesta, jos kohta uskonto itsessään herättää kriittistä sävyä. Jo debyytillä Nikkilä osoittautui teräväkynäiseksi havainnoijaksi, jonka jälki on jalostunut entisestään.

Nikkilä lähestyy suomalaisuutta erityisesti miesnäkökulmasta ja osoittelematta esittelee kipupisteet, joihin monet ovat varmasti joskus arjessaan itsekin törmänneet. Nikkilä ei teksteissään ihannoi renttuja, vaan kuvaa tavallisen suomalaisen miehen elämää, jossa tämä on joskus hieman hämillään, yksin ja hukassakin. Vaikka Valonkantajat ei suinkaan ole terapeutti tai psykologi, vaikutelma vertaistuesta voi olla lohdullinen silloin, jos sellaista tarvitsee.

Vaikka Pimentola olisi miten mieltä rauhoittava kokemus tahansa, kappaleiden voima löytyy kuitenkin sieltä synkemmän laidan tunnelmista. Juuri sieltä, joka on yleensä iskenyt voimakkaimmin suomalaisten ja suomalaisuuden sydämeen.