VARIOUS ARTISTS: Cold Mountain – Music From The Motion Picture

Arvio julkaistu Soundissa 03/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuvan Cold Mountain -spektaakkelin soundtrack näyttää teoriassa todella mehevältä.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
Cold Mountain - Music From The Motion Picture
Sony

Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuvan Cold Mountain -spektaakkelin soundtrack näyttää teoriassa todella mehevältä. Massiivisen levytyskatalogin urallaan pusannut ja O Brother,Where Art Thou -elokuvan musiikillisena tuottajana nerokkuuteen yltänyt T-Bone Burnett heiluu ohjaimissa ja kovatasoinen joukko nuoren polven roots-taitajia toteuttaa mestarin ideat. Lähtöasetelmiin nähden levy on kuitenkin lievä pettymys, eikä missään nimessä Coen-iloittelun tasoinen juurimusiikin juhlakattaus.

Konfederaatin sotilaan kotiinpaluudraaman ääniraidaksi on poimittu varhaisia vuoristolaisnumeroita ja hengellisiä lauluja, jotka on sovitettu varsin autenttisen oloiseen old timey -henkeen.Viulunkitkutuksen ja mandoliiniräpellyksen keskellä tärkeimpinä vokalisteina esiintyvät The White Stripes -kokka Jack White, bluegrass-enkeli Alison Krauss ja punkista neo-traditionalistiksi kasvanut Tim Eriksen. Soundtrackin vetonaulaksi ja katu-uskottavuuspisteiden kerääjäksi pestattu herra White osoittautuu hieman yllättäen kavalkaadin heikoimmaksi lenkiksi. Mies vetäisee Wayfaring Stranger – ja Sittin' On Top Of The World -ikiklassikot aivan kelvollisesti, mutta selvästi poju-tasolle jääden. Jackin vonkaamisesta tulee mieleen nuoren Mick Jaggerin blues-tulkinnat: hyvät aikomukset ja vilpittömät tarkoitusperät yltävät huomattavasti korkeammalle kuin itse musiikki.

Kahdella laululla esiintyvä Alison Krauss sen sijaan on vokalistina ilmeisen erehtymätön. Oscar-ehdokkaiksi yltäneet laulut The Scarlet Tide ja You Will Be My Ain True Love jättävät jälkeensä vain yhden kysymyksen. Miksei kukaan tukkinut jälkimmäisen viisun säveltäneen Stingin turpaa, kun vanha kehno alkoi inistä stemmojaan Alisonin jumalaisen folk-puhtauden taustalla?

Mitäänsanomattomalla score-matolla tilkittyä albumia kuunnellessa mieleen kumpuaa toinenkin, puhtaasti spekulatiivinen kela. Entä jos Cold Mountain -leffa olisikin tehty vuonna 1970 ja musiikista olisi vastannut The Band silloisessa tappokunnossa? Jälki olisi taatusti ollut tätä viihdyttävää mutta lievästi väkinäistä kvasi-aitoutta riipaisevampaa. 

Lisää luettavaa