Uskokaa tai älkää, punk ja metallimusiikki ovat joskus olleet aidosti yhteiskuntarauhaa uhkaavia nuorison villitsijöitä. Sitä ne ovat erityisesti olleet totalitaarisissa tai muuten elinolosuhteiltaan vaikeimmissa maailmankolkissa. Se ei ole suoranaisesti mikään uusi tieto, vaikka osoittelevasti kasattu Flowers In The Desert -levy yrittääkin muuta viestittää.
Toki on ollut eksoottista, jos grindcoreyhtye tulee Costa Ricasta tai anarko-punkyhtye Singaporesta. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että joistakin bändeistä on tullut kulttinimiä underground-piireissä. Ne ovat jääneet elämään, koska ne ovat olleet poikkeuksellisen hyviä. Tämä yksinkertaisuus on Flowers In The Desertin kasaajilta unohtunut, vaikka ovat nyt esiteltävään kulttuuriin tutustuneetkin.
Nolostuttavan falskeihin kansiin pakattu levy keskittyy Lähi-Idän metalliskeneen, vaikka härsii linjattomasti myös alueen ja musiikkityylien ulkopuolelle. En epäile, etteivätkö iranilaiset tai palestiinalaiset metallipäät olisi vilpittömän mielin liikkeellä. Heidän antaumustaan vaikeissa olosuhteissa on pakko kunnioittaa. Se ei valitettavasti tee heidän esittämästään musiikista yhtään sen parempaa.
Tasoituspisteiden antaminen kansallisuuden perusteella olisi törkeää ylenkatsomista. Jos joku haluaa kuulla ajastaan jäljessä olevaa, varovaisesti esilletuotua ja parhaimmillaankin keskinkertaista metallia eksoottisuuden nimissä, niin olkaa hyvä vaan.