VARIOUS ARTISTS: Hank Williams Timeless

Arvio julkaistu Soundissa 12/2001.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Alabamassa 1923 syntynyt countryn jättiläinen Hiriam "Hank" Williams oli ja on eräänlainen valkoisen miehen Robert Johnson.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
Hank Williams Timeless
Lost Highway

Alabamassa 1923 syntynyt countryn jättiläinen Hiriam "Hank" Williams oli ja on eräänlainen valkoisen miehen Robert Johnson. Molemmat kuolivat alle kolmikymppisinä jättäen jälkeensä nivaskan lauluja, joissa oli roimasti perinnettä ja laina-aineksia, mutta jotka yhtä kaikki heidän käsissään kiteyttivät tietyn tyylin ennenkokemattomalla tavalla. Jotenkin he olivat aikaansa edellä, tai oikeammin, kuten levyn nimi sanoo: ajattomia. Timeless tarjoaa 12 esimerkkiä Hankin jälkeisten artistien näkemyksistä hänen lauluistaan. Levyn kaikki raidat ovat vähintäänkin hyviä, mutta todelliset yllätykset ovat vähissä niin tulkinnoissa kuin tekijävalinnoissakin ellei sellaiseksi laske Johnny Cashin I Dreamed About Mama Last Nightia, jonka kertomus tuo kiusallisesti mieleen Hollywoodin. Ajatuksena on ehkä ollut harkitusti rajata tulkinnat melko perinteiseen countryyn. Siinä on puolensa. Syvempi ja jännittävämpi viritys olisi silti ollut vaikka tupla, jonka toinen kiekko olisi vastapainoksi voinut koostua epätodennäköisempien artistien vaihtoehtoisista näkemyksistä.
Persoonallisimmat tulkinnat tulevat rupisesti raakkuvalta, omine bändeineen esiintyvältä Dylanilta (maanläheisesti rokkaava I Can't Get You Off Of My Mind), Beckiltä (hälyineen ambientisti avaruutinen Your Cheatin' Heart) ja Keith Richardsilta (ääri-hidas You Win Again kehittyy torvineen vaivihkaa R&B:iksi), mutta kirkkaasti koskettavin veto on Emmylou Harrisin alastoman yksinkertainen ja syvästi juureva Alone & Forsaken. Mark Knopfler Bandin minimaalisesti säestämässä kansanlaulussa kuuluu selvimmin Hankin irlantilaisvaikutteet. Kauniin rauhoittavasti kulkee Knopflerin Lost On The Riverkin Emmyloun kanssa. Williamsin pojanpoika Hank III kuulostaa I'm A Long Gone Daddylla kovasti Dylanilta Whiskytownista menestyksekkäälle soolouralle jatkaneen Ryan Adamsin lukiessa Lovesick Bluesin (iso hitti Hankille, mutta ei hänen sävellyksensä) akustisesti, mutta tyylikkäästi. Lucinda Williamsin, Sheryl Crown, Tom Pettyn ja Keb' Mo'n esitykset ovat jotenkin liian ilmeisiä.
No joo, Timelessia kuuntelee ihan mielikseen, mutta aivan liian helpolla sen kokoajat ovat itsensä päästäneet. 

Lisää luettavaa