VARIOUS ARTISTS: I Am Sam – Music from and inspired by the motion picture

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Jukka Väänänen.
The Beatlesin coveroiminen on riskialttiuteensa nähden suosittua puuhaa, eikä kivitalon korkuinen kunnioitus alkuperäismateriaalia kohtaan ainakaan helpota asiaa.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
I Am Sam - Music from and inspired by the motion picture
V2

The Beatlesin coveroiminen on riskialttiuteensa nähden suosittua puuhaa, eikä kivitalon korkuinen kunnioitus alkuperäismateriaalia kohtaan ainakaan helpota asiaa. Hyviä versioita on toki tehty hamalta 60-luvulta saakka, enkä todellakaan tarkoita tuberkuloosipotilas Joe Cockerin hirvittävää With A Little Help From My Friendsiä.

Sean Penn -vetoisen I Am Samin soundtrack sisältää 19 näkemystä Beatles-kappaleista, ja arvatkaas mitä? Kooste on hämmästyttävän hyvä. Biisit on tallennettu kolmessa viikossa, ja miksipä aikaa studiossa olisikaan tuhraantunut, koska Fab Four -materiaali on taatusti jokaiselle muusikolle umpituttua. Eihän tämän albumin takia tarvitse kotiin kirjoittaa ja tuskinpa kukaan on odottanut sitä innosta pinkeänä. Se "vain" sisältää hienoja tulkintoja hienoista kappaleista.

Otetaan susiosasto ensin. Heather Nova puhkuu ja puhisee We Can Work It Outin läpi kuin olisi possujen taloa kaatamassa, mutta ei onnistu välittämään muuta tunnetta kuin oman hermostuneisuutensa. Stereophonicsin Kelly Jones kurnuttaa Don't Let Me Downin tyylittömään tapaansa. Black Crowesin Lucy In The Sky With Diamonds -versio ei ole huono, mutta eipä sillä liiemmin tajuntaa laajenneta.

Loppuosasto onkin silkkaa asiaa. Okei, ehkä Sarah McLachlanin Blackbird on vähän turhan mccartneynisen herttainen omaksi parhaakseen, vaan eipä lintulaulua voi kovin kauheasti sorsia. Sheryl Crow on yllättävän laimea viedessään Mother Nature's Sonin jos ei suoraan saluunaan, ainakin lehmipoikien huvipaikan välittömään läheisyyteen. Popnerotar Aimee Mann vetäisee itsekseen kelpo tulkinnan Lucysta, ja duetoi siippansa Michael Pennin kanssa albumin aloittavan Two Of Usin, joka myös päättää sävelmatkan Neil ja Liam Finnin esittämänä.

Albumin huipuksi nousee silkassa euforisuudessaan Wallflowersin täysin rinnoin esittämä powerpophymni I'm Looking Through You. Rufus Wainwright myötäelää Across The Universen pakahduttavasti, samoin kuin Paul Westerberg riisuu Nowhere Manin perustuksiinsa. Nick Cave muovaa Let It Bestä taas kerran aivan oman laulunsa ja Ben Foldsin Golden Slumbers on kuin miehelle räätälöity. Strawberry Fields Forever saa uutta hehkua ja soulia Ben Harperin tulkintana. Hyvää kamaa tarjoilevat myös Grandaddy (Revolution), The Vines (I'm Only Sleeping) ja Eddie Vedder (You've Got To Hide Your Love Away).

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, tämä soundtrack on syntynyt vilpittömästä rakkaudesta The Beatlesin lauluihin. Se kuuluu pakottomuutena: jos artisti on katsonut parhaaksi noudatella alkuperäistä sovitusta, hyvä niin. Jos sovittamiseen on katsottu olevan aihetta, sekin tuntuu suurimmaksi osaksi täysin luontevalta. Turhan harvoin näin tasalaatuiseen koosteeseen törmää. 

Lisää luettavaa