VARIOUS ARTISTS: Muzik City, The Story Of Trojan

Jokaisessa reggaefriikissä väristyksiä aiheuttava Trojan-nimi kuului alun perin kuorma-autolle, jolla jamaikalainen pioneeri-dj/tuottaja/viinakauppias (ja entinen poliisi) Duke Reid roudasi soundsysteemiään Kingstonissa 50-luvun lopulla. Sen pääartikkelin, mustan amerikkalaisen R&B:in, jäätyä R&R:in jalkoihin, Reid alkoi itse tuottaa paikallisin voimin vastaavaa musiikkia. Pian se kehittyi skaksi, sitten rock steadyksi ja edelleen reggaeksi.

Monien vaiheiden jälkeen Trojan muotoutui lähinnä Island-pomo Chris Blackwellin ja kirjanpitäjä Lee Gophtalin toimesta lukemattomien pikkumerkkien emoyhtiöksi 60-luvun lopulla Lontoossa, missä sikäläinen jamaikalaisväestö janosi omaa musiikkiaan. Että siitä innostuivat myös valkoiset, usein rasismiin taipuvaiset skinheadit, on pop-historian suuria mysteerejä. Heidän ansiostaan Trojan ja reggae kasvoivat 70-luvulla kansainvälisesti merkittäväksi ilmiöiksi.

80-luvulla Trojan hiipui, kunnes omistajia vaihtaneen yhtiön palkkaama reggae-journalisti Dave Hendley alkoi hyödyntää valtavaa back-katalookia kokoelmilla, joita sittemmin on tehty runsaasti. Ironista kyllä menestyksen käynnisti Hendleyn "itsekkään epäkaupallisesti" laatima Rebel Music -kokoelma. 2001 Trojanin osti muun muassa Pye- ja Castle-merkit omistava Sanctuary. Tämän loistavan neljän cd:n boksin perusteella yhtiö osaa arvostaa ostostaan.

Muzik Cityn mainiosti kuvitettu ja taitettu paksu lokikirja kertoo Trojanin koko mutkikkaan historian. Jopa lukuisat alamerkit käsitellään hyvin.

Samalla valottuu reggaen jännittävä kehityskaari. Lopussa on vielä pieni kappale jokaisesta levyn laulusta ja sen esittäjästä vuosilukuineen ja tuottajineen. Keskimäärin 25 raitaa sisältävät cd:t on jaoteltu niin, että niistä ensimmäinen kattaa alkuvuodet 1968-1971 ja kuolemattomimmat klassikot The Untouchablesin Tighten Upista ja Symaripin Skinhead Moonstompista Bob & Marcian Young, Gifted & Blackiin ja U-Roy & John Holtin Wear You To The Balliin. 70-lukuun painottuvalla kakkosella rock steady alkaa muuttua reggaeksi rasta-meiningin huokuessa esimerkiksi Johnny Clarken None Shall Escape Judgementista tai Prince Far-I:n (Under Heavy) Mannersistä. Eric Donaldsonin villi Cherry Oh Baby tai Danny Rayn tyylikäästi pehmo R&B-iskelmä Can't Get Used To Losing You ovat silti yhtä vahvaa kamaa.

Kolmoskiekko tarjoilee huikeita erikoisuuksia reggaen marginaaleista Jimmy Lindsayn herkullisen kököstä Hendrix-tribuutista Teddy Brownin mehevän Let's Spend The Night Togetherin ja Doris Troyn upean psykedelisen soulin kautta Leroy Gibbsin hillittömään reggae-jodlaukseen. Paljon julkaisematonta kamaa sisältävän neloslevyn helmistä mainittakoon Bush Tea -niminen Lee Perryn varhaissekoilu marijuanan iloista, The Sensationsin versio doo-wop-hitistä Silhouettes, persoonallisen Keith Hudsonin Nowhere ja Soul Syndicaten nimetön instrumentaali.

Vaikka sävelmiä ei ole uudestaan masteroitu, äänentoistossa on sellaista särmää ja sielua, joka ei kylmene koskaan. Varsinainen toiveloota!