VARIOUS ARTISTS: We All Love Ennio Morricone

Arvio julkaistu Soundissa 3/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Valtavan hyväntahtoinen Morricone-tribuutti kytkeytyy ilmeisen läheisesti Oscar-komitean säveltäjämestarille vihdoin myöntämään kunniapystiin. Hieno hommage, mutta ikävä kyllä levytys on aivan liian hienosteleva ja harras suhteessa juhlakalun monipuoliseen ja lukuisia yllätyksiä sisältävään elämäntyöhön. Heti alkuun Celine Dionin titaaninen kailotus vie Suuren gangsterisodan melodiasta mehut, ja samaa tekevät liian useat oopperan tai etnogenren ääniakrobaatit.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
We All Love Ennio Morricone
RCA

Valtavan hyväntahtoinen Morricone-tribuutti kytkeytyy ilmeisen läheisesti Oscar-komitean säveltäjämestarille vihdoin myöntämään kunniapystiin. Hieno hommage, mutta ikävä kyllä levytys on aivan liian hienosteleva ja harras suhteessa juhlakalun monipuoliseen ja lukuisia yllätyksiä sisältävään elämäntyöhön. Heti alkuun Celine Dionin titaaninen kailotus vie Suuren gangsterisodan melodiasta mehut, ja samaa tekevät liian useat oopperan tai etnogenren ääniakrobaatit.

Meheviin melodisiin alkuperäissovituksiin nähden myös Quincy Jonesin ja Herbie Hancockin sähköiset koskettimet, James Hetfieldin kitara (Ecstasy Of Gold), Yo-Yo Man sello tai Taro Hakasen viulu ottavat liian hallitsevan roolin. Supersolistien kyydissä sävelien kauneus pelkistyy, mutta Morriconen sävelrakentelun suurenmoisin syke haipuu.

Bruce Springsteen sentään onnistuu tunnelmoimaan Huuliharppukostajan juhlavan teeman sen vaatimalla pieteetillä. Morriconen itsensä kokoelmalle sovittamat kolme teemaa, Linnake, Nostromo ja Cinema Paradiso, todistavat, että hänen musiikkinsa sydän on suurempi kuin yksittäisten tulkkien.

Lisää luettavaa