VARIOUS ARTISTS: Zen

Kuunneltuani viitisen tuntia Ninja Tunen historiaa yllätyin huomatessani, ettei näistä kappaleista ole paljoakaan sanottavaa. Toista vuosikymmentä mielenkiintoista rytmimusiikkia julkaissut levy-yhtiö on vaivihkaa vakiinnuttanut asemansa, ja nykyään heidän julkaisunsa tyylikkäine kansineen tulevat säännöstään vastaan äänilevyliikkeessä asioidessa. Ne näyttävät tulleen jäädäkseen. Vaikka Ninja Tune alamerkkeineen on kuuluisa nimenomaan laadukkaita originaaleja niputtavista, epäjohdonmukaisista kokoelmistaan, nämä kaksi tuoretta tupla-cd:tä ovat levymerkin ensimmäiset luonteeltaan retrospektiiviset levyt.

Tätä musiikkia on vuosien varrella kuullut kutsuttavan trip-hopiksi, nopeatempoistakin tuotantoa downtempoksi, lakonisesti biitiksi. Toisinaan sekään ei tee oikeutta yhtiön värikkäälle katalogille, josta toivoakseni löytyy tulevaisuudessa entistä monipuolisempi valikoima sykähdyttävää musiikkia, jonka piirteet eivät käy yksiin vanhojen määritelmien, electronican, post-raven tai breakbeatin kanssa.

Revisionistit tyytynevät kutsumaan Ninja Tunen äänipankkia elektroniseksi musiikiksi, mikä puolestaan on laajuudessaan käyttökelvoton kategoria. Hip hopia tämä on, funkia, ajattelen kuunnellessani vuonna 1986 perustettua, sanoinkuvaamattoman tärkeää Coldcut-kaksikkoa. He ovat Ninja Tune -liikkeen isät, Jonathan More ja Matt Black, kaksi lontoolaista levynpyörittäjää, jotka tutkivat jo varhain 80-luvulla sample-pohjaisen musiikin tarjoamia mahdollisuuksia, pinosivat breakeja aktiivisesti tuottaen ja perustivat vuosikymmenen lopulla oman julkaisukanavan rakastamalleen musiikille.

Kun palataan 2000-luvulle, heidän tarinansa tuntuu normalisoituneen, ja valitettavasti se on päässyt monelta unohtumaan, mutta Ninja Tunen merkitys ei ole haalistunut vähääkään, vaikka nämä lähes klassilliset kappaleet kuulostavat lähes itsestäänselviltä. Tässä ne ovat neljällä cd:llä, valio-originaalit ja loistavat remixit – DJ Food, Scruff, Vadim, Cinematic Orchestra, Amon Tobin ja moni muu – kaikki loistavia, eivät aina siinä määrin edistyksellisiä kuin usein väitetään mutta poikkeuksetta intohimoisia.