Dead To The World katkaisee Helmetin kuuden vuoden levytystauon. Paussi ei ole tehnyt pelkästään hyvää, sillä bändin kone ei pääse läheskään niihin kierroksiin, jotka aikanaan inspiroivat ja innoittivat lukuisia 90-luvun lopun ja 2000-luvun vaihtoehtometalliyhtyeitä Faith No Moresta Deftonesin kautta Dillinger Escape Planiin.
Avauskaksikko Life Or Death ja My Guru käynnistää levyn lupaavasti, mutta pian paukut loppuvat ja paria myöhempää poikkeusta lukuunottamatta Helmet kuulostaa väsyneeltä, välinpitämättömältä ja etäiseltä, harmaalta. Nokkamies Page Hamilton ei saa puhallettua eloa kappaleihin, jotka on rakennettu samasta muotista pienin variaatioin. Popahtava Green Shirt astuu tyylillisesti laatikon ulkopuolelle, mutta on taas muuten biisinä kovin keskinkertainen. Lopussa löytyy uusi vaihde Die Alonen ja Drunk In The Afternoonin myötä, mutta sekään ei riitä pelastukseksi.
Helmet kuulostaa Dead To The Worldilla enemmän innoittamiensa bändien kopiolta kuin näiden esikuvalta. Albumilla on hetkensä, mutta kokonaisuutena se on rutiininomainen suoritus, joka jää auttamatta yhtyeen aiempien ja vahvempien julkaisujen jalkoihin.
