VELCRA: Consequences Of Disobedience

Arvio julkaistu Soundissa 11/2002.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Velcra teki debyyttikeikkansa pari vuotta sitten Ääni & Vimma- bändikatselmuksessa Helsingin Pihlajanmäessä.

Arvio

VELCRA
Consequences Of Disobedience
EMI

Velcra teki debyyttikeikkansa pari vuotta sitten Ääni & Vimma- bändikatselmuksessa Helsingin Pihlajanmäessä. Vaikka yhtyeen ote oli tuolloin vielä hieman hapuileva, ei harvinaisen yksimielisen tuomariston – johon kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Jone Nikula, Kärtsy ja Johanna Kiiski – ollut vaikeaa pistää bändiä alkukarsinnoista jatkoon.

Potentiaalia Velcrassa riitti jo tuolloin, minkä vuoksi ei ole yllättävää nähdä Velcraa signattuna monikansalliselle suuryhtiölle. Tähän satsataan ja kunnolla. Ilmeisesti EMI hakee Velcrasta HIMin kaltaista suurmenestyjää. Miksaajaksikin on haalittu Rammsteinin, Backyard Babiesin ja Clawfingerin kanssa työskennellyt Stefan Glaumann, joten puitteet ovat kunnossa.

Siksi on valitettavaa huomata, ettei Velcran debyyttialbumi täysin lunasta sille asetettuja odotuksia. Suomen Guano Apesiksi kutsutun ryhmän melodinen asennemetalli potkii periaatteessa hyvin, mutta kliininen ja särmätön miksaus, josta erityisesti kitaristi OD:n soundi kärsii, saa kappaleet kuulostamaan tasapaksuilta. Räväkkää naisenergiaa tarjoava vokalisti Ebola tulkitsee kappaleet erinomaisesti, välillä kuin pahainen narttu, välillä taas kuin enkeli, mutta rajummat ja uskaliaammat kontrastit tuotannossa olisivat palvelleet musiikkia paremmin.

Kappaleet, kuten Big Brother, Can't Stop Fighting, Not Against Me ja levyn päättävä Test Animals, todistavat Velcran hallitsevan tarttuvien kertosäkeiden teon, mutta muu materiaali jää anonyymiksi. Olisi ollut mukava kuulla Consequences Of Disobedience Ross Robinsonin tai Terry Daten tuottamana…

Lisää luettavaa