Kalle ja Jussi Chydenius ovat kaikessa rauhassa kypsytelleet suhdettaan 70-vuotiaan Kaj-isän muhkeaan musiikilliseen tuotantoon. Isän kädestä on noin yhdeksän vuoden mittainen siivu elämänuraa poikien varhaislapsuuden ajalta 1966-1974, jolloin he mainitsevat olleensa vastaanottavaisimpia päivittäin syntyvien sävellysten, harjoitusten, teatteriesitysten ja kotijuhlien musiikilliselle annille. Lauluvalikoima koostuu luontevasti kaikkein kestävimmistä melodioista, henkilökohtaisimmista sanoituksista sekä niistä yhteiskunnallisista teemoista, joiden merkitys on edelleen purevan selvä. Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen ja muiden runoilemista rakkauden ja ihmiselämän draamoista löytyy ainutlaatuista, ehtymätöntä tunnevoimaa.
Nuoremman polven sovitukset on hyvin harkitusti modernisoitu ja intiimisti pelkistetty. Kahden miehisen äänen harmonia laventaa isän tummasointisia alkuperäisesityksiä ja tyynnyttää vastaavasti äiti-Kaisan, Kristiina Halkolan tai Aulikki Oksasen kiihkeitä laulutulkintoja. Kertosäkeisiin sitoutuneita iskelmiä tai jyrääviä taistelulauluja joukossa ei ole. Lyriikan ja sävellysten yhteinen dynamiikka luo ja kasvattaa tunnelman tai kertovan proosatekstin kohoavaksi kokonaismelodiaksi. Jokainen säkeistö on oma tarinansa vailla kosiskelevaa toistoa.
Kaj Chydeniuksen sävelkynän neroutta on musiikin sulava ja tarttuva kulku, joka saa Siirtotyöläisen junan jyskyttämään vangitsevalla reggaekompilla tai oivaltaa upeasti Anneli Sarin euroviisuhelmen Jäähyväiset kolmen sävelmän kombinaation hienoudet.