Nykymittapuun mukaan ultratuotteliaan Viikatteen uusin työ on kunnianosoitus yhden lajin metallipioneerille Motörheadille.
Kaarle Viikate myöntää Panosvyön saatesanoissa, että vaikka Motörheadin versiointi on jokseenkin väsynyt idea, niin pitkään vaivanneelle asialle oli syytä saada piste. Motörheadin legendaarisimman kokoonpanon jäähyväisalbumi Iron Fistin (1982) luontevasti Luuvitoseksi kääntyneellä nimibiisillä alkavan tribuutin perusteella on sitä paitsi vaikea kuvitella mikä muu yhtye olisi selviytynyt tehtävästä Viikatetta ansiokkaammin.
Boogeymanistä suomentuneella Vihtahousulla ja Bomberilta (1979) poimitulla Kylmä, kylmä kivi -biisillä Ervo “Ian” Viikate yltää kohtuulliseen likiarvoon Lemmyn jyrinäbassosta ja Viikatteen soitto on muutoinkin oikealla tiellä. Vähemmän stereotyyppistä Motörheadiä levyllä edustavat “balladinen” Ainoa, lemmyisesti kaunis Pahat ja ensimmäisen maailmansodan kauhujen innoittamana syntynyt puheraita 1916.
Panosvyölle Motörheadin rallit ovat Kaarle Viikatteen mukaan päätyneet käännökset edellä, mikä selittää osaltaan levyn luontevuutta. Alkuperäisten tekstien maailma ja Viikatteen synnynnäinen viehtymys kuoloon ja kaikkinaiseen sitä lievempäänkin ankeuteen ovat kuin luotuja toisilleen.
