VIKING SKULL: Chapter One

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Tällaista heavy metal parhaimmillaan 80-luvulla oli: hölmöä ja hauskaa, mutta kuitenkin niin ankaraa, että sen tahdissa kelpasi nyrkkiä heiluttaa. Brittiläinen Viking Skull laulaa debyytillään kaljasta, ämmistä ja tietysti metallin ylivallasta.

Arvio

VIKING SKULL
Chapter One
Grand Recordings

Tällaista heavy metal parhaimmillaan 80-luvulla oli: hölmöä ja hauskaa, mutta kuitenkin niin ankaraa, että sen tahdissa kelpasi nyrkkiä heiluttaa. Brittiläinen Viking Skull laulaa debyytillään kaljasta, ämmistä ja tietysti metallin ylivallasta. Viattomuuden aika on ohi, joten tänä päivänä moinen onnistuu kasvonsa säilyttäen vain sanomansa ironian verhoon naamioiden.

Musiikillisesti jossain Black Sabbathin ja alkuaikojen Iron Maidenin välissä sukkuloiva Viking Skull kunnioittaa esikuviaan varastamalla suoraan Sabbathia Beers, Drugs And Bitchesin väliosassa ja kuulostaapa Wizard´s Sleeven klassinen avausriffi sekin kovin tutulta. Teksteissä mitään näin älytöntä ei ole koettu sitten Manowarin. Mainitut biisinnimet kertovat kaiken, Rape, Pillage And Burnissa kutsutaan varmuuden vuoksi vielä Valhallaa apuun.

Koska nykynassikat eivät uuden aallon brittiläisestä perinnehevistä ole kuulleetkaan, lokeroitaneen Viking Skull todennäköisimmin stoner rockiksi, sillä varsin riffivetoista ja raskasta sointia bändi suosii. Yhtyeen ydinryhmä soittaa tasapaksuudestaan Guinnessin ennätyskirjaan pääsevässä möykkäpoppoo Raging Speedhornissa, mutta siinä missä pää punaisena mekkaloivia kaljamahoja ei siedä biisiä enempää, puree Viking Skullin perinnetietoisuuden, huumorin ja hyvän meiningin mikstuura vastustamattomasti. Rock-musiikin historiaan se ei jää, mutta tälläkin annoksella se levittää enemmän hyvää mieltä kuin mihin moni pystyy tarkoitushakuisemmilla tyylivalinnoilla. 

Lisää luettavaa