VILLE LEINONEN & VALUMO: Ville Leinonen & Valumo

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Ville Leinosen & Valumon ensialbumi on juuri sellainen kotimainen levy, jota olen jo tovin odotellut: selvällä suomen kielellä laulettu joukko lauluja, joissa ei ole yhtään viittausta arkiseen muka-todellisuuteen, pimeän sohjon synnyttämään rock-ahdistukseen tai kuralammikoihin.

Arvio

VILLE LEINONEN & VALUMO
Ville Leinonen & Valumo
Poko

Ville Leinosen & Valumon ensialbumi on juuri sellainen kotimainen levy, jota olen jo tovin odotellut: selvällä suomen kielellä laulettu joukko lauluja, joissa ei ole yhtään viittausta arkiseen muka-todellisuuteen, pimeän sohjon synnyttämään rock-ahdistukseen tai kuralammikoihin. Ville Leinonen ratsastaa musiikissaan nuoren miehen rohkeudella alueelle, jolle on ollut tapana lähinnä naureskella tässä valintatalorealistien maassa. Ja aivan varmasti tälle lävistettyjä sydämiä, unikuvia ja enkeleitä tihkuvalle paatokselliselle ja sensuellille hehkutukselle joku pilkallisesti höröttääkin. Niinhän meillä kohdellaan niitä, jotka normeista rohkenevat poiketa.
Ville Leinonen ja Valumo tarjoaa esikoisellaan hämmentävän baletin, jossa klassiset pop-melodiat ja jostakin chansonin ja kioskikirjallisuuden välimaastosta kumpuavat persoonalliset tekstit sulavat kiehtovasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Välillä Leinosen sanoituksissa piehtaroidaan eksistentialistis-eroottisen värinan keskellä, välillä uidaan vaaleanpunaiseen hattaraan. Laulaja-lauluntekijä Leinosen loistava dramatiikan taju ja latautunut tulkinta pitää kuin ihmeenkaupalla tämän romanttisen mielikuvaleikin uskottavan puolella. Valumon soitto on tyylikkään askeettista ja tutun oloisia välikkeitä tihkuvat sovitukset muodostavat rauhoittavan vastavoiman solistin tarjoamalle kuvastolle.
Laulelmallisen paketin heikoimmat hetket koetaan, kun yhtye yrittää kainosti rokata hieman. Näitä lieviä lipsahduksia on kuitenkin mukana vain pari hassua, eikä niillä ole koko kuvan kannalta suurtakaan merkitystä. Balladit ja tunnelmapalat ovat silkkaa murhaa ja niiden kautta levyn yleistunnelma ehdottomasti rakentuu.
Ville Leinonen & Valumo on enää yhden rakkauden luodeista haavoittuneen lemmenharson päässä täydellisestä levystä. Haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa ojentaa Leinoselle super-amour-extra-Gainsbourg-bonus-pisteet hienoista kappaleiden nimistä. Oli jo aikakin, että Medusa, Maria Plasticlasertähti ja Beibinoire saavat itsestään kertovat laulut levylle. 

Lisää luettavaa