D’Addarion veljekset Michael ja Brian ovat vasta 17- ja 19-vuotiaita, mutta mitähän ihmettä he ovat saaneet äidinmaidossaan. Tai isän – Ronnie D’Addario teki 1970-luvulla vallan mainiota powerpoppia.
The Lemon Twigsin esikoisalbumi on kuin Jellyfishin tekemättä jäänyt kolmas albumi mutta tietysti aivan omanlaisensa. Do Hollywood sekoittaa muun muassa 10cc:tä, Queeniä ja ennen kaikkea loppuaikojen Beatlesiä sekä Pet Sounds -aikojen Beach Boysia. Kuhunkin kappaleeseensa pojat ovat ahtaneet vähintään kymmenen kappaleen ainekset.
Luovuus on kukoistanut studiossa. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset sekä tuotanto ovat ensiluokkaisen monipuolista jälkeä, ja pureskeltavaa riittää. Pelkästään bassosoundit on mietitty tarkasti, ja ne voivat vaihdella samankin kappaleen sisällä.
70-lukulaiseltahan kokonaisuus kuulostaa soundia myöten, mutta jollakin mystisellä tavalla yleiskuva on tätä päivää. Kun jälki on nyt tällaista, mihinkähän nämä kaverit päätyvätkään tulevilla levyillään.
Jos jostakin pitää huomauttaa, se on lievä mopon keuliminen. Hieman vähemmälläkin vimmaisella nerokkuudella olisi pärjätty. Siitä lähtee vain yksi piste.
