Usean empivän ja hiuksia halkovan kuuntelukerran jälkeen se on todettava: Origami toimii vimmatun hyvin. Dalindèosta ja Ricky-Tick Big Bandista tunnetun Valtteri Laurell Pöyhösen kappaleita versioinut Jaska Lukkarinen Trio pelaa levyllä yksimielisesti Pöyhösen leikkisillä teemoilla, joista trio puristaa irti napakat mehut. Jälki on priimaa, ja jälkimakukin tyydyttävä.
Harmoniasoittimen tuen puuttuminen vaatii aluksi korvia herkistymään, kunnes ne avautuvat trion nyansseille – hyvät kuulokkeet maksavat itsensä takaisin. Saksofonitrion kerrosten kommunikointi on sujuvaa ja toisen reviiristä jatkuvasti tietoista.
Kolmas raita Komeda on leppoisuutensa vuoksi levyn nautinnollisin, vaikka muidenkin teemat ovat tasavahvoja. Tilan tuntu on käsin kosketeltava, ja Jussi Kannasteen nopeimmat arpeggiotkin helmeilevät rennosti muun bändin niskaan.
Lukkarisen sooloja kelpaa seurata. Rumputyössä on pettämätön koheesion tuntu ja rikkaus, jonka äänittäjä Abdissa Assefa on saanut huolella purkkiin. Ei voi kiistää, etteikö äänenlaatu olisi mehevä.