Simppelin tehokkaan slide-riffin ajama Run Like The River avaa kovassa nosteessa olevan kvartetin kolmannen albumin räväkässä gospel/blues-hengessä, mutta pääosa Don Wasin tuottamasta Blue Note -debyytistä mennään yllättävänkin rauhallisissa balladitunnelmissa soulahtavasti. Hitaammissa numeroissa Sam Cooke ja Otis Redding tulevat ensimmäisinä esikuvina mieleen, tosin From My Arms tuntuisi saaneen paljon John Legendiltäkin. Los Angelesin Laurel Canyonissa viisi vuotta sitten perustettu yhtye tavoittelee häpeilemättä 60-luvun atmosfääriä, vaikka vähän vaatimattomaksi jäävä bändisoundi viittaa sittenkin enemmän 70-luvulle.
Ryhmän ässä on ilman muuta ärhäkkä musta vokalisti Ty Taylor. Bändi soittaa sinänsä hienolla pieteetillä, mutta jään kaipaamaan ilmeikkäämpää yhtyesoittoa ja rosoisempaa irrottelua. Ehkä sitä ilmenee livenä, Vintage Troublen väitetään oheishypessä olevan elementissään nimenomaan lauteilla.
Koko bändille merkitty biisimateriaali nousee usein keskinkertaisen paremmalle puolelle, mutta varsinaisia killereitä ei löydy yhtäkään. Torvia levyllä ei soul-virityksestä huolimatta kuulla lainkaan, sen sijaan Soul Serenity päättää levyn miellyttävän akustisesti. Osuvin adjektiivi levystä lienee ”lupaava”.