Wembley-Ratina all night long – Nightwishin jykevä dvd-paketti täyttää isot vaatimukset

Nightwish
Vehicle Of Spirit
Nuclear Blast

Kun Nightwish tekee jotakin, se tekee kaiken komeasti ja isosti. Uran alussa taidot olivat ehkä vähän vaatimattomammat kuin nykyään, mutta silloinkin mentiin niin komeasti kuin vain suinkin pystyi. Vuosien mittaan taidot ovat hioutuneet huippuunsa, niin myös bändin tuotteilleen asettamat vaatimukset.

Nightwishin uusi visuaalinen tallenne on hengästyttävän jykevä paketti. Vehicle Of Spirit sisältää kolme dvd:tä. Tarjolla on Lontoon Wembley Arenan keikka, Tampereen Ratinan stadionin keikka sekä yhden dvd:n verran yksittäisiä biisejä tallennettuna eri puolilla maailmaa.

Kokonaisuus valoineen kaikkineen on erittäin näyttävä, ja myös hienosti tallennettu. Ja ennen kaikkea bändi on loistavassa vedossa molemmilla keikoilla.

Luonnollisesti Lontoon- ja Tampereen-keikat ovat sisällöltään varsin lähellä toisiaan, sillä Nightwishin kokoisen bändin kiertueohjelmaan ei voi sopia kovin paljon variaatioita puhtaasta improvisaatiosta puhumattakaan. Silti konserttien luonne eroaa toisistaan melkein kuin yö ja päivä, sillä esiintymispaikalla on suuri vaikutus tunnelmaan. Tampereella bändi soittaa keskellä kaupunkinäkymää. Ilta on valoisa ja tunnelma rento. Wembleyllä bändi puolestaan vaikuttaa ”hevimmältä”. Kokonaisuus valoineen kaikkineen on erittäin näyttävä, ja myös hienosti tallennettu. Ja ennen kaikkea bändi on loistavassa vedossa molemmilla keikoilla.

Nightwish esiintyi ensimmäisenä suomalaisena pääesiintyjänä loppuunmyydylle, 12 000 vetävälle Wembley Arenalle. Asia on ollut iso myös bändille, kun Troy Donockley hassuttelee välispiikissään olevan hienompaa esiintyä Wembleyllä kuin nähdä maailman seitsemän ihmettä.

Aiemmilla dvd-taltioinneillaan Nightwish on kunnostautunut erityisesti lisämateriaalitarjonnallaan. Pitkät dokumentit ovat olleet kiinnostavaa ja hauskaakin seurattavaa. Liekö yhtyeen jäsenet kasvaneet aikuisiksi ja seestyneet, kun lavan ulkopuolista toimintaa ei nyt ole laitettu esille. Dokumentin virkaa toimittaa Richard Dawkinsin haastattelu, jonka perusteella mies ei taida tuntea kovin hyvin yhtyeen tuotantoa, mutta tunnustautuu silti faniksi.