WHALE: All Disco Dance Must End In Broken Bones

Arvio julkaistu Soundissa 11/1998.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Ruotsalainen Whale kuulostaa siltä kuin siitä olisi pitänyt tulla ihan asiallinen pop/rock-bändi, mutta kun yhtyeen jäsenet olivat kiinnostuneita myös dubista, hip-hopista, ambientista, big beatista, hardcoresta, psykedeliasta, Hendrixistä ja bluesista, niin elementtejä niistäkin hiipi tasapuolisesti lopulliseen keitokseen. Ja yllätys, yllätys: se toimii.

Arvio

WHALE
All Disco Dance Must End In Broken Bones
Hut

Ruotsalainen Whale kuulostaa siltä kuin siitä olisi pitänyt tulla ihan asiallinen pop/rock-bändi, mutta kun yhtyeen jäsenet olivat kiinnostuneita myös dubista, hip-hopista, ambientista, big beatista, hardcoresta, psykedeliasta, Hendrixistä ja bluesista, niin elementtejä niistäkin hiipi tasapuolisesti lopulliseen keitokseen. Ja yllätys, yllätys: se toimii.
Asiaa ei pahenna ehdottoman 90-lukuisella ironisuudellaan purevat sanat, joita ei hevillä kuuntele naama peruslukemilla. Ylipäätään Valaan kaikissa vesissä hämmentävän varmaa uintia leimaa vankka kieli-poskessa-asenne. Sampleja hyödynnetään ja konemaisia soundeja, mutta valtaosa soitetaan perinteisillä instrumenteilla. Kaiken yllä leijuu Cia Soron viileä seksikisuääni pop-melodioineen. Whalessa miellyttää se, ettei musiikkia ole formuloitu selvästi millekään osastolle.

Lisää luettavaa