WHISTLER: Whistler

Arvio julkaistu Soundissa 05/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Tämän brittiläisemmäksi pop-musiikki ei voi tulla. Whistlerin esikoisalbumi on vilpitöntä, raikasta, yksinkertaista, alakuloista, hiljaista ja kaunista pop-tunnelmointia, josta markkinavoimien vaikutus on yhtä kaukana kuin HIFK:n jääkiekkojoukkue tämän kauden lopussa jaettavasta reilun pelin palkinnosta.

Arvio

WHISTLER
Whistler
Wiiija

Tämän brittiläisemmäksi pop-musiikki ei voi tulla. Whistlerin esikoisalbumi on vilpitöntä, raikasta, yksinkertaista, alakuloista, hiljaista ja kaunista pop-tunnelmointia, josta markkinavoimien vaikutus on yhtä kaukana kuin HIFK:n jääkiekkojoukkue tämän kauden lopussa jaettavasta reilun pelin palkinnosta. Whistlerin vaikutteet tulevat ehkä enemmän folk-musiikin kuin pop-musiikin perinteestä, mutta niin tulevat monen muunkin yhtyeen, jolla on villatakkinen tyttölaulaja. Albumi ei ole unohtumaton, mutta jos pidät Belle & Sebastianista, The Smithsistä, The Sundaysista, Nick Drakesta, Magnetic Fieldsistä ja Sarah Recordsin julkaisuista, niin kannattaa kokeilla.

Lisää luettavaa