WHITE ZOMBIE: Let Sleeping Corpses Lie

Arvio julkaistu Soundissa 2/2009.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Elokuvaohjaajan uran makuun päässeen Rob Zombien White Zombieta ei kokoelman nimen perusteella olla kaivamassa haudasta. Kymmenen vuotta hajoamisen jälkeen on neljälle cd:lle ja yhdelle dvd:lle paketoitu äärimmäisen hankalasti hankittavissa ollut varhaistuotanto sekä yhtyeen suurimmat hitit uran loppuvuosilta.

Arvio

WHITE ZOMBIE
Let Sleeping Corpses Lie
Geffen

Elokuvaohjaajan uran makuun päässeen Rob Zombien White Zombieta ei kokoelman nimen perusteella olla kaivamassa haudasta. Kymmenen vuotta hajoamisen jälkeen on neljälle cd:lle ja yhdelle dvd:lle paketoitu äärimmäisen hankalasti hankittavissa ollut varhaistuotanto sekä yhtyeen suurimmat hitit uran loppuvuosilta.

Kun White Zombie ponkaisi suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 1992 julkaistulla La Sexorcistolla, oli sillä takana pitkä ja värikäs historia. Rob Zombien ja tämän bassoa soittavan ex-tyttöystävä Sean Yseultin vierellä miehistö vaihtui levystä toiseen eikä homma muutenkaan tuntunut olevan kenenkään tumpussa. White Zombien 80-luvun tuotantoa leimaa täydellinen epäkoherenttius, joka sisältää niin soitannolliset puutteet kuin hukassa olevan musiikillisen linjan. Jälkikäteen tarkasteltuna suunta kohti industrial-vaikutteista horrorboogieta oli jo kiikarissa, mutta kuten Let Sleeping Corpses Lien kaksi ensimmäistä levyä todistavat, oli homma silkkaa räpistelyä.

Thunder Kiss ´65:n ja Black Sunshinen kaltaiset biisit alkoivat jo groovata kitaristi Jay ”J” Yuengerin liityttyä mukaan La Sexorcistolla, vaikka albumi olikin alituotettu niin soundien kuin biisimateriaalinkin puolesta. Kunnes sitten vuonna 1995 White Zombie tyhjensi hedelmäpelin kolikoista. Astro-Creep 2000 oli täydellinen menestys: John Tempestan tuotua ryhtiä rumpukioskiin biisit nykivät, sahasivat ja runnoivat niin kuin niiden olisi koko ajan pitänytkin. Rob Zombie oli lopullisesti kajahtanut ja hoki sampleviidakon ja kiivaan kitaratulituksen seassa kosmisia visioita, joissa ei päätä eikä häntää pitänytkään olla.

Bändin loppu koitti vaivihkaa, kun ilonpito tyssäsi tarpeettomaan remix-albumi Supersexy Swingin’ Soundsiin (1996). Pian Rob Zombie siirtyi menestyksekkäälle soolourallaan ja kaksikymmentä vuotta lellitty yhtye unohdettiin.

Let Sleeping Corpses Lie pyrkii definitiivisyyteen kohtuuden kustannuksella. Käppäisen varhaistuotannon parissa menee hermo pian eikä menestysalbumeiltakaan olisi tarvinnut kahta kolmasosaa biiseistä kokoelmalle sisällyttää. Astro Creep 2000:n hulvattomia hittejä lukuun ottamatta aika ei ole kohdellut White Zombieta vainajan arvokkuudella.

Lisää luettavaa