Wild Beastsin uudella tuotanto toimii, biisit ei

Arvio julkaistu Soundissa 8/2016.
Kirjoittanut: Arttu Seppänen.

Arvio

Wild Beasts
Boy King
Domino

Wild Beastsin elektronisen barokkipopin on helppo kuvitella jakavan mielipiteitä. Hayden Thorpen ja Tom Flemingin persoonalliset laulutyylit ovat tarkoituksellisen melodramaattisia – monien korvissa jopa typerryttävällä ja sietämättömällä tavalla.

Yhtyeen emotionaalisen popin toistaiseksi parhaat esitykset ovat olleet Two Dancers (2009) ja Smother (2011). Uusin levy Boy King jatkaa Present Tensen (2014) viitoittamalla, entistäkin elektronisemmalla tiellä. Boy Kingin punainen lanka löytyy dissonanssista. Levyllä Wild Beasts risteyttää keskenään ainakin tavallisesti ristiriitaisina pidettäviä elementtejä, kuten uhoa ja melodramaattista poppia (Tough Guy, Alpha Female). Äänimaailman likaisuudessa kuuluu hiphopin uusien suuntauksien vaikutus.

Yhtyeen vahvinta aluetta ovat aina olleet balladit, mutta tällä kertaa ne yllättäen loistavat poissaolollaan. Boy Kingistä on haluttu tehdä moderni elektroninen tanssipop-levy, jollaista yhtyeen tuotannosta ei vielä löydy, mutta biisimateriaaliltaan levy on selkeästi yhtyeen huonoin.

Levyn ainoa perinteisempi Wild Beasts -balladi Dreamliner jopa vähän rikkoo kokonaisuutta, mutta on silti kirkkaasti levyn parasta antia. Vaikka on ymmärrettävää, että yhtye ei halua olla yhden tyylin vanki, on uudessa suunnassa vielä paljon kehitettävää.

Lisää luettavaa