En tiedä mitä ruotsalaisessa pohjavedessä on, mutta se tuntuu saavan retrosti soivat metallibändit kuulostamaan elämää suuremmilta. Vuoden levy -listoilla pärjännyt ja hehkutettu Ghost lienee kaikille tuttu, mutta suuremmalle yleisölle tuntemattomampi Witchcraft uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen maanmiehiään paremmin.
Witchcraft kanavoi 70-lukulaista, maalailevaa doom metaliaan tunteella. Black Sabbathin ja Pentagramin lisäksi bändin soundissa on kaikuja esimerkiksi Jethro Tullista ja Blue Öyster Cultista. Nucleus päivittää soundit lähemmäs nykypäivää ja pari astetta hevimmäksi. Levyn massiivisuus on paikoin musertavaa ja vaikka samaa riffiä voidaan hyvin junnata minuuttitolkulla, meno ei äidy yksitoikkoiseksi. Vastapainoksi tarjotaan myös kuulasta tunnelmointia ja akustisia soittimia. Mukana on edelleen myös sabbathmaisesti jyrääviä, rokimpia paloja, mutta pääpaino on synkässä maalailussa. Kolmen minuutin radiomittaan mahtuvia kappaleita on tasan yksi, muuten venytään keskimäärin lähemmäs kymmentä minuuttia tai reilusti sen yli.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, Witchcraft nostaa riman korkealla jo alkuvuodesta. Toivottavasti tämä povaa hyvää vuotta uusien julkaisujen suhteen.
