Yeah Yeah Yeahs on helppo tuomita median antaman tekohengityksen varassa taapertavien substanssittomien trendituhertajien joukkoon. Newyorkilaiskolmikko nousi pinnalle The Strokes -sekoilun vanavedessä ja askarteli ensimmäisellä albumillaan helposti tyylileikiksi lipeävän taidepunkin parissa. Tätä hieman arveluttavaa taustaa vasten on ilo todeta, että Show Your Bones on vahva ja musiikillisilta sävyiltään yllättävän rikas rocklevy.
Ensivaikutelma Yeah Yeah Yeahsin kakkoslevystä on se, että tämä kokonaisuus ei ole syntynyt ilman harkintaa ja raakaa työn tekoa. Laulaja Wendy O:n (Eiköhän se kuitenkin ole Karen O. – toim. huom.) likimain täydellinen alternatiivipoplaulanta soi edelleen huomion polttopisteessä, mutta sen alla ja ympärillä tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Välillä jee jee jee -kolmikko soi juuri niin takakireän neuroottisesti kuin muotiyhtyeillä on viime vuosina ollut tapana. Nykimisen vastapainona kuullaan kuitenkin todella rentoa ja esimerkillistä kitarayhtyegroovea, joka tuo yhtenä etiäisenä mieleen ihan alkuaikojen Blondien ja jopa 60-lukulaisen popin.
Mietityn oloisten sovitusten ja eläimellisen primitiivisyyden vuorottelu antaa Show Your Bonesille jopa skitsofreenisia vivahteita. Onko Dudley-kappaleen hallitun dramaattinen kitararock todella kotoisin samoista aivoista ja sormista kuin Mysteriesin reippaasti rempallaan oleva rockabillypunkpopmikälie-sotku?
