Juuri ennen Risk To Exist -levyn julkaisua Maxïmo Park ilmoitti, että bändin perustajajäseniin kuuluva basisti Archis Tiku on jättänyt yhtyeen lopullisesti. Miehen ero ei tosin tullut kenellekään yllätyksenä, sillä keikoilla yhtye on käyttänyt tuuraajaa jo muutaman vuoden ajan.
Maxïmo Park nousi pinnalle 2000-luvun puolivälissä. Sen hetkisessä, pääosin valjussa musiikillisessa ilmastossa yhtyeen kärkäs ja suoraviivainen tyyli tuntui piristävältä poikkeukselta. Erityisen kovassa iskussa Maxïmo Park oli vuoden 2007 Out Earthly Pleasures -levyllä, jonka jälkimainingeissa olin varma että yhtye tulee vielä nousemaan suurempaan tietoisuuteen.
Näin ei käynyt – ja nyt voi sanoa, ettei tule käymäänkään. Risk To Exist on ympäripyöreä ja sinällään ihan kelvollinen pitkäsoitto, mutta kaukana siitä lupauksesta, joka yhtyeeseen joskus liittyi. Maxïmo Park kierrättää kyllä The Jamin ja XTC:n muovaamaa perintöä muodollisen pätevästi, mutta ilman todellista kekseliäisyyttä. Biisimateriaalin upottavasta suosta ei helmiä nouse esiin, joskin tuotannollinen puoli on Tom Schickin (Beck, Wilco) luotsauksessa erittäin pätevissä käsissä.