ZERO NINE: N.E. Files

Arvio julkaistu Soundissa 08/2004.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Jo pitkään Oulussa majailleen kuusamolaisbändin tavaksi näyttää muodostuneen aktivoitua levyttämään kahdeksan vuoden välein. Periaatteessa levyjen väliin jäävä aika on kovin pitkä, mutta neljännesvuosisadan mittaisen uran muistavat ainakin vanhat fanit.

Arvio

ZERO NINE
N.E. Files
Poko

Jo pitkään Oulussa majailleen kuusamolaisbändin tavaksi näyttää muodostuneen aktivoitua levyttämään kahdeksan vuoden välein. Periaatteessa levyjen väliin jäävä aika on kovin pitkä, mutta neljännesvuosisadan mittaisen uran muistavat ainakin vanhat fanit.

Bändin alkukesästä julkaisema single Key To The Paradise sai epäilevät tuomaat parahtamaan Zero Ninen ryhtyneen pop-yhtyeeksi. Laulaja Kepa Salmirinne onkin puolustautunut useammassakin haastattelussa kesän aikana. Itse asiassa Zero Nine on aina ollut ennen kaikkea erinomainen rock-bändi. Yhtyeen aloittaessa heavy oli kovin erilaista kuin nykyään. Niinpä yhtye on päättänyt pikemminkin pysyä uskollisena omille juurilleen kuin viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneille muutoksille.

Zero Ninen kahta tuoreinta levyä on turha alkaa verrata keskenään, koska ne edustavat perin erilaisia ajankuvia. Silti uudesta levystä puhuu mielellään kahdeksan vuoden takaista edeltäjäänsä tymäkämpänä levynä. Kuitenkin Tammerfestin comeback-keikka osoitti, että Zero Ninen vanhat ja uudet biisit muodostavat varsin ehjän jatkumon, joka pitää sisällään aivan mainiosti niin Freakshow'n kuin uuden levyn materiaalia puhumattakaan niistä 80-luvun lopun hiteistä. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa