Valaanrasvaa ei enää tarvita parfyymien ainesosaksi. Kohta äänitteitä ei tarvita musiikin ainesosaksi. Sosiaalisena objektina se tulee toimeen ilmankin. Tai ainakaan siinä määrin, että niiden tuotanto tekisi kenestäkään rikasta.
Brian Eno, tuo jokapaikan epämääräisyyden höylä, puhuu järkeviä monesta asiasta Guardianin sivuilla. Tässä yksi parhaista paloista:
"I think records were just a little bubble through time and those who made a living from them for a while were lucky. There is no reason why anyone should have made so much money from selling records except that everything was right for this period of time. I always knew it would run out sooner or later. It couldn't last, and now it's running out. I don't particularly care that it is and like the way things are going. The record age was just a blip. It was a bit like if you had a source of whale blubber in the 1840s and it could be used as fuel. Before gas came along, if you traded in whale blubber, you were the richest man on Earth. Then gas came along and you'd be stuck with your whale blubber. Sorry mate – history's moving along. Recorded music equals whale blubber. Eventually, something else will replace it."
Loput, eli asiaa Abbasta, syntetisaattoreista, puhumisesta, Coldplaysta ja Bonon egosta löytyy täältä:
http://www.guardian.co.uk/music/2010/jan/17/brian-eno-interview-paul-morley
Asiaan liittyvät levykaupat, nuo ennen 199o-luvun puoliväliä syntyneiden populaarikulttuurinörttien pyhätöt... Helsingissä hävikki on viime vuosin ollut kova ja viimeisimpänä lähtee 40 vuoden ikään ehtinyt Tunnelin Levy, josta minullakin on muistoja 80-luvulta saakka. Rumbasta tuttu Jean Ramsay on viettänyt viime vuodet tiskin takana ja purkaa seuraavassa tuntojaan yhden aikakauden lopusta musadiggarien mikrokosmoksessa. Hieno kirjoitus:
http://www.rumba.fi/tunnelin-levyn-muistokirjoitus-eraan-levykaupan-kuolema-898/
Aika monella meidän sosiaaliseen viitekehykseemme kuuluvalla on varmasti se yksi paikka, jonka kokee jonkinlaisena elämän nielleen harrastuksen ground zero-pisteenä. Itselle se taisi olla nykyisin Albertinkadulla majaansa pitävä, mutta silloin pienessä tilassa Kalevankadulla kärvistellyt Fennica Kettunen. Sieltä kävin 80-luvun puolessa välissä ostamassa blues-levyjä.
Jännä nähdä miten obsessiivinen musiikin harrastaminen kehittyy tulevaisuudessa, kun niin suuri osa fetisoitavissa olevia levityksen "työkaluja" häviää.
Varmaan aika monelle kaupunkikeskuksien ulkopuolella kasvaneille ja nyt neljänkympin ikävuoden ympärillä olevalle se "piste" oli Epe's.
Postimyynti oli kova sana ja Soundin Epe's-mainoksia tiirattiin todella tarkkaan. Ja ehkä kerran vuodessa pääsi "livenä" putiikkiin oli se varsin jopa "uskonnollinen" kokemuskin.
Toisaalta tuossa Brian Enon ajatuksessa on varmaan paljon tottakin. Itselleni kuitenkin esim. itunes on yhä vain oman fyysisen levykokoelman tallentamista mukana kuljetettavaksi.
Vieläkään en ole ainoatakaan biisiä netistä ostanut ja osittain jopa sitä syystä, että se on käytännössä aina enemmän tai vähemmän pakattua. Eli pieni hifisti kai sitten kummittelee myös. Toisaalta haluan musiikkini sellaisena omiin korviini, jollaisena sen artitisti on sinne tahtonut.
Tästä pääsisi helposti sitten lempiaiheeseni eli kompressointiin, mutta jätetään se tässä yhteydessä vielä pois. Vaikka toisaalta yksi pieni osanen tätä asiakokonaisuutta toki sekin tavallaan
ÄKT:n mukaan levymyynti laski viime vuonna 16 prosentilla. Vuodesta 2001 lähtien se on kahdeksassa vuodessa laskenut liki 40 prosentilla. Kovia lukuja.
ÄKT:n apuna ovat “viralliset tilastot”, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Niistä kun ei selviä, kuinka paljon levyjä ihmiset tilaavat suoraan ulkomailta. Ainakin minä ja useimmat ystäväni tilaavat suurimman osan. Varmaan moni muukin.
Voiko meitä, ostoksemme ulkomaisiin nettikauppoihin siirtäneitä, siis syyttää suomalaisten levykauppojen kuolemasta?
Voiko polttomoottoreihin siirtyneitä syyttää höyrykoneen tuhosta? Ei murros ole minkään yksittäisen toimijaryhmän syy.
Erittäin hyvä näkökulma. Eno ilmaisee asian mukavan kiihkottomasti. Tämän tyyppisessä keskustelussa se on harvinaista.
Onko kukaan käynyt tänään alkaneessa valaanrasvan alennusmyynnissä? Onko tarjolla mitään erityistä vai pelkästään viime vuoden levyjä, joista levy-yhtiöt yrittävät epätoivoisesti päästä eroon?
Listassa jonka näin ei kyllä kauheasti tärppejä näkynyt... eli samaa mikä kummittelee ostarien alelaareissa muutenkin. En kyllä jaksanut kauhean tarkkaan paneutua