Moni levy-yhtiö olisi halunnut tamperelaisen Epilän talliinsa. En ihmettele. Eetterissä on kolmekymppisten tuntoja peilaavan suomirock-yhtyeen vajaus ja Epilä on monessa suhteessa valmis paketti.
Yhtye haluaa miellyttää ja tekee sen tunnistettavalla soundilla. Kappaleet ovat kompakteja, melodisia ja oivaltavasti sovitettuja. Rumpali Lauri Kujasalon kompeissa on 2000-luvun sykettä ja vaihtelua. Kitaristit Lale Laulumaa ja Maako Härönen ottavat kahden kitaran synergiaedut haltuun.
Guava-yhtyeestä tutun Jari Kuusiston sanoitukset ovat selkeitä, mutta eivät iske hermoon Samuli Putron lailla. Viimeinen vääntö, henkilökohtainen kulma jää uupumaan. Parhaimmillaan yhtye on Ajatuspoliisin kaltaisissa radiohiteissä, joita levyltä löytyy tarpeeksi.
Levyllinen Epilää alkaa loppua kohden puuduttaa. Kuusiston tulkinnassa ei ole kovin montaa sävyä, eikä poikkeuksellista karismaa. Kuten levy, se toimii, mutta ei sen kummemmin säväytä.
Avohakkuulla on kuitenkin tilausta. Se lupaa menestyksekästä vuotta.
|
|
|
