Vanhan koiran ei aina tarvitse opetella nuorempien temppuja. Göteborg-hevin pioneeri ja perintöprinssi Dark Tranquillity on hiljakseen uusiutumalla säilyttänyt joka levyllään taiteellisen kilpailukykynsä, samalla kun pitkäaikainen seurakaveri In Flames on isommilla repäisyillä saavuttanut rajoja ylittävää hyväksyntää ja jäljittelijöistä valtaosa onnistunut väistämään kumpaisenkin vaihtoehdon.
Dark Tranquillityn yhdeksäs levy on kaikin puolin kunnioitusta herättävä suoritus. Se on paitsi kokonaisuutena paria edeltäjäänsä huomattavasti hillitympi, myös sen yksittäiset kappaleet tarjoavat harvinaisen yltäkylläisesti mieleenpainuvia riffejä ja melodioita. Vertailu The Galleryyn (1995) voi 2010-luvulla tuntua kaukaiselta, mutta tietynlainen aikaan sitomaton tunnelma välittyy levyiltä ihmeen samankaltaisena. Eritoten tummanpuhuvassa Arkhangelskissa yhtye antaa vahvimman näyttönsä vuosikausiin.
Ainoa miinus We Are The Voidin ansioihin tulee kappaleesta I Am The Void, jonka käsittämättömän tökerö avausriffi osoittaa myös Dark Tranquillityn harkintakyvyssä olevan puutteita. Ennenkuulumatonta tosin sekin.
|
|
|
