Helsinkiläinen popkaksikko Villa Nah on pultattu tukevasti siihen klusteriin, jonka toivotaan kirittävän maailmalle tyylikkäitä, kosmopoliittiseen makuun passaavia menestyjiä. Tiedättehän nämä Le Corps Mince de Françoisen kaltaiset ”tulevaisuuden toivot”, joiden relevanssia tunnutaan mittaavan englanninkielisten blogimainintojen perusteella.
Ei tietenkään ole Juho Paalosmaan ja Tomi Hyypän syytä, että Villa Nahista, heidän yhtyeestään, puhutaan paikoin kuin Aalto-yliopistossa innovoidusta vientituotteesta. Tuotteistuspuuhaa helpottaa se, että kaksikon Origin-ensilevyn soinnissa on roppakaupalla puoleensavetäviä piirteitä: Kraftwerk-poljentoa, joka puksuttaa eteenpäin kuin autonvalmistus Trollhättanissa, kuulasta new wave -suruisuutta, hitunen house-rytmiikkaa ja kosolti puhdasta popsensibiliteettiä, jonka täydellistää Paalosmaan upean dramaattinen laulu.
Hienoimmillaan Origin onkin silloin, kun Paalosmaan laululla on tilaa. Kiss And Tell on monotonisine rumpukoneineen ja vähäeleisine syntikkaulvahduksineen hieno kehikko hänen kohtalokkaalle äänelleen. Myös Running On etenee Villa Nahin vahvuuksilla: tuhiseva, tasainen biitti johdattelee maastoon, jossa voi kuulla yhtä aikaa The Curen ja Daft Punkin. Originin keskeisin ristiriita – viileän pinnan ja tunteikkuuden liitto – tuo mieleen Junior Boysin.
Hienon levyn pistovoimaa jarruttaa korkeintaan sen kesto. Runsaasta 50 minuutista olisi voinut karsia jonkin verran.
Villa Nahin laulaja Juho Paalosmaa vastasi Soundin kysymyksiin tuoreesta Origin-levystä.
Minkälaiset ovat tunnelmat nyt, kun levy on valmistunut?
– Totta kai tyytyväiset. Levyn teko on ollut haaveena pitkän aikaa, joten toisaalta nyt on sellainen loppuun saattamisen tunne. Englanniksi sitä kuvannee parhaiten sana ”completion”.
Olette julkaisseet musiikkia muissakin muodoissa kuin albumilla. Miksi kuitenkin päädyitte tekemään kokopitkän?
– Se on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Olemme kuunnelleet paljon indiemusaa, ja albumit ovat aina olleet meille tärkeitä. Albumilla kaikkien kappaleiden ei tarvitse olla singlemitassa, vaan liikkumavaraa on enemmän. Musiikillisesti en halua verrata levyämme mihinkään albumiin, mutta kuuntelukokemuksina pidän hirveästi Bowien Berliini-levyistä, erityisesti Low’sta.
Kuinka pitkään albumi oli työn alla?
– Villa Nah -ep:n valmistuttua istuimme alas kuuntelemaan pöytälaatikkoon tehtyä tavaraa. Sieltä löytyi itse asiassa biisejä kahdenkin levyn edestä.
Minkälainen on työnjakonne?
– Minä sävellän kappaleita kotona ja vastaan melodioista ja lauluosuuksista. Tomi tekee rytmit ja tuntee laitteet. Se on sikäli toimiva työnjako, että emme tulisi toimeen ilman toisiamme.
Miten tiivistäisit Villa Nahin tunnelman tai eetoksen?
– Haluaisin, että musiikki kuulostaa yölliseltä, heijastelisi niitä tuntoja, kun liikkuu yöllä, kun maailma on seisahtanut ja kaikki tuntuu toisenlaiselta. Jos olemme siinä onnistuneet, niin hieno juttu.
Teksti: Timo Harjuniemi
