Kotimaisen levy-yhtiörintaman pakkaa hämmennetään uusiksi, ja Spinefarmin aiemmin ostanut Universal on hankkinut omistukseensa seuraavaksi merkittävimmän itsenäisen toimijan, Johanna Kustannuksen.
Uskon vahvasti, että Kotiteollisuuden, Maj Karman ja vastaavien levyt tulevat tuottamaan rahaa tulevaisuudessakin, kunhan levy-yhtiöt keksivät, mikä se keino on, mutta muutaman prosentin osuus surkastuvista äänitemyyntimarkkinoista yksistään ei tee firmasta mielenkiintoista. Historia tekee. Nyt Universalin suojiin astuu Love Recordsin koko tuotanto.
Parempaa saumaa aloittaa se hysteerinen vikinä pahoista monikansallisista yhtiöistä on tuskin koskaan tullut vastaan. Nyt myyty katalogi on suomalaisille kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus. “Ne vei Agit Propin! Ja Ganesit !“
Onneksi todellisuus on monisävyisempi, eikä iso tai monikansallinen aina tarkoita pahaa tai huonoa. En tietenkään voi mitenkään tietää sitä. miksi Johannan omistajat halusivat kaupat tehdä, mutta Universal oli varmasti paras vaihtoehto.
Juuri nyt Universalilla menee niin lujaa kuin musiikkiteollisuudessa voi. Digitaalisen puolen kasvu on lamasta huolimatta ollut väkevää. Monikansallisista levy-yhtiöistä Universal on päässyt kiinni digitaalisen strategian syrjään, ja yhtiö onkin myöntänyt, että musiikkiteollisuuden reaktio tiedostojen jakopalveluihin ja hitaus laillisten vaihtoehtojen löytämisessä käynnisti yritysten ja kuluttajien välille sotatilan.
Viimeaikaiset uutiset antavat ymmärtää, että markkinatilanteen realiteetit ovat paremmin hallussa kuin monilla kilpailijoilla myös perinteisellä puolella. Pääpomo Edgar Bronfman, Jr. kaappasi aikoinaan Doug Morrisin ja käynnisti pienimuotoisen aivovuodon Universalin suuntaan (Jimmy Iovine ja Interscope Records esimerkkinä mainitakseni).
On myös huomattava, että paikallisella tasolla monikansalliset levy-yhtiöt ovat varsin itsenäisiä toimijoita. Päätösvalta siitä, mitä Suomen kulttuurihistoriallisille aarteille tapahtuu, ei siirry rapakon taakse.
Juuri digitaalisuus on yksi alue, jossa Johannalla tuntui olleen ongelmia. Omat kokemukseni yhtiön klassikoiden hankintaan liittyen ovat aika surkuhupaisia. Ensimmäisenä tulee mieleen yritykseni ostaa Dave Lindholmin Voi kun riittäis pieni taivas mp3-muodossa. Se löytyi iTunesista kohtalaisen helposti, mutta ostoreissu tyssäsi, koska kappale oli tarjolla vain osana levyä. Tämän voisi ymmärtää, jos kyseessä olisi artistin hellästi vaalima taiteellinen kokonaisuus, mutta Voi kun riittäis pieni taivas olikin tarjolla vain osana Valmista kamaa -kokoelmaa, jonka sisällöstä olennaisen osan jo omistan.
Elämä Universalin suojissa tarjoaa Johannalle uusia mahdollisuuksia ja Johannan hankinta tarjoaa myös Universalille paljon hyvää. Sudenkuoppia toki riittää, mutta tämän uutisen suhteen olen varovaisen optimistinen.
|
|
|
