Suomalaiseen psyykkeeseen ja henkiseen kulttuurimaisemaan ei 1920- ja 1930-lukujen jug band-musiikki ole juurikaan jälkiä jättänyt, paitsi ehkä 13th Floor Elevatorsin sähköjugin merkeissä. Eli marginaalin marginaalin marginaalissa mennään. Se ei muuta sitä asiaa, että Carolina Chocolate Drops rokkaa kovempaa kuin miikä tahansa konsensushevibändi.
Dom Flemons, Rhiannon Giddens ja Justin Robinson saavat ihmeitä aikaan pienellä kokoonpanolla ja totaalisella heittäytymisellä.
Carolina Chocolate Dropsin suhtautuminen perinnemusiikkiin on hieno. Perinteet toimivat oppaana, mutta muusikot eivät pakene omaa aikaansa museoidun folkin turruttavaan syleilyyn. Tämä on seuraava luonteva etappi jatkumossa joka ulottuu Afrikkaan ja orjalaivojen kautta Amerikan Yhdysvaltain aamuhämäriin. Chocolate Dropsin nuoret pääsivät sisään tämän musiikin saloihin ikiaikaiseen tyyliin eli vanhemmiltaan oppia imien. Heidän kohdallaan kyseessä oli 80-vuotias viulisti Joe Thompson, joka oli itse oppinut soittamaan kuuntelemalla lapsena aikuisten peltotöiden jälkeistä soittoa.
Carolina Chocolate Drops: West Coast Update! from Thomas P. Ciaburri on Vimeo.
Lisää infoa:
http://www.myspace.com/carolinachocolatedrops
http://www.carolinachocolatedrops.com/
