Metalliyhtye Diablon nokkamies Rainer Nygård sai mieluisan puhelinsoiton joskus alkukesällä. "Onkohan teillä hirveästi tekemistä sunnuntaina 15. heinäkuuta?", orkesterin keikkamyyjä kysäisi. "Olisi nimittäin Metallican lämmittelyhommia Olympiastadionilla!". Nyt tuo odotettu konsertti on jo onnellisesti takana.
- Metallican lämppäripesti oli etenkin jälkikäteen ajateltuna mieluinen ja tietysti ainutlaatuinenkin kokemus. Metallican tekniikan porukkakin oli lupsakkaa sakkia, joten puitteisiin ja laitteisiin sai tutustua ongelmitta. Vähän jäi harmittamaan, kun ei saanut Hetfieldin Jamesilta nimmaria kitaraan. Ukko kun oli oikein käynyt meitä takahuoneesta kyselemässä. Siinä vaiheessa D-ryhmä oli kuitenkin jo poistunut muihin suuntiin.
Seuraavaksi Diablo ryhtyy kasaamaan seuraavaa albumiaan. Tai no, työstö on ollut jo hetken aikaa päällä...
- Duunin alla on nyt kymmenkunta runkoa, enemmän tai vähemmän valmiina, Nygård sanoo.
- Synkkää jynkytystä, itkuraivareita ja hammasten kiristelyä sieltä on taas tulossa! No, jos yritetään pysyä vähän totuudessakin, niin tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että kokonaisuudesta tulee nopeatempoisempi kuin aikaisemmista levyistämme. Tosin täytyy korostaa, että mitään blastbeatteja tai neotrashia meiltä on turha odottaa.
- Tekeillä oleva musiikki on tällä kertaa sävelletty A-vireisillä kitaroilla, eli siis alempaan vireeseen kuin aiemmin. Tämä tekee materiaalin tummanpuhuvammaksi. Leikkisämmin sanottuna tässä on vähän samaa juttua, kun naisväki vaihtaa luomivärinsä ja kynsilakkansa tummempaan. Ihminen ei silloin sisältä muutu miksikään, mutta eivätpä tule urpotkaan kadulla niin herkästi sopimattomia ehdottelemaan (naurua).
Milloin uppoudutte studioon?
- Joskus ensi vuoden alussa. Yritän tässä myös välttää studiostressiä ja niin sanotusti pitää "päätä pensaassa" mahdollisimman pitkään. Olen kuitenkin asettanut itselleni kunnianhimoisen tavoitteen, että henkisen hyvinvointini kannalta sanoitusten olisi syytä olla valmiina vuoden vaihtuessa... Onneksi muutama hassu riimi ja nimi-idea on sentään jo mielessä.
- Tulevan levyn kansitaide ja sanoitusten konteksti sai kuin vahingossa innoituksensa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -teoksesta. Emme ole rakentamassa teema-albumia, mutta ajatustasolla tuollainen suomalaisen miehen ahdinko ja ankarat korpimaisemat sopivat yksiin Diablon musiikin kanssa. Mollissahan tässä kuitenkin ajellaan... Niin, en siis ajatellut kirjoittaa pontikan keittelystä ja peltojen raivaamisesta, mutta Niskasen elokuvan tarinahan peilaa hyvin myös nykyisen yhteiskuntamme menoa syrjäytymisineen kaikkineen.
