Järkytyin, kun kuulin The Killersin version Dire Straitsin Romeo And Julietista.
Ilmeisen kyllästymisen ja yliannostuksen aiheuttamasta oikusta tulin tsekanneekseni itseni ulos Mark Knopflerin maailmasta 20 vuotta sitten. En ole Dire Straitsiin juurikaan koskenut sen koommin, mutta melko tarkka ja onnistunut cover heilautti jotain sisälläni. Oli pakko ryhtyä toimiin ja tarkistaa miltähän originaali kuulostaisi 27 vuotta ilmestymisensä jälkeen.
Latasin siis levyn iTunesista. Ja katso, pahin tapahtui: muistini virkosi kuin pussikeitto. Jouduin tunnustamaan, että Making Movies on paitsi klassikko, myös upea ja täydellinen albumi. Se on soundeiltaan runollisen kaunis ja edelleen hämmentävä levy. Jo viikon ajan on päiväannokseeni kuulunut Expresso Love -biisi ainakin kolmasti.
Onko kukaan muu joutunut kärsimään vastaavista flashbackeistä?
Esa Kerttula
