Reilu tunti sitten puhelin alkoi elämöidä. "Jens Johansson soittaa", vilkutti näyttö. Kosketinmies ilmoittautui kotoaan New Yorkista arpoen, lähteäkö katsomaan junalla Nightwishin keikkaa Poughkeepsieen.
Asiaakin miehellä oli. Hän ja Stratovariuksen muut jäsenet olivat saaneet valmiiksi jonkun aikaa pyörittelemänsä vastineen Timo Tolkin taannoiseen lausuntoon. Haluaisinko lukea sen läpi ja kommentoida ennen julkaisua? Totta kai. Suostuisiko nelikko puolestaan siihen, että käännän tekstin hät'hätää ja nostan sen Soundin sivuille, jotta suomalaiset fanit saisivat lukea tekstin äidinkielellään? Mikäs siinä.
Joten tässä seuraa asianosaisten luvalla Jens Johanssonin, Timo Kotipellon, Jörg Michaelin ja Lauri Porran vastine Timo Tolkille.
Tolkkia motivoi ahneus
Timo Tolkki julkaisi 2.4. lausunnon. Stratovariuksen muut jäsenet haluaisivat nyt kertoa asian toisen puolen. Toisen ihmisen näkemyksen kanssa ei voi kiistellä, mutta oman kantansa voi tehdä selväksi.
Timon kuvaamia asioita – vastakkainasetteluja, tappeluja, epäpätevyyttä, kitkaa, kielteisyyttä, vihamielisyyttä, mielenkiinnon puutetta, musiikillisen osaamisen puutetta tai epäystävällisyyttä – ei ilmennyt yhtyeessä koskaan. Hän rakensi oman rinnakkaistodellisuutensa seuraavista yksinkertaisista ja itselleen kivuliaista asioista:
1) yhtyeen liikevoima on hidastunut vuodesta 2004 lähtien.
2) vuoden 2004 mediakaaos sai hänet menettämään arvostusta ja luottamusta sekä yhtyeen sisä- että ulkopuolella.
3) Stratovariuksen levy-yhtiö Sanctuary Records on ollut vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa vuodesta 2005. Tämä pakotti meidät aloittamaan oikeustoimet vuoden 2007 alussa.
Jos luotaa elämäänsä muiden ihmisten silmien läpi, madaltuva myynti ja oletus aseman heikentymisestä johtavat kirvelevään henkilökohtaiseen nöyryytykseen.
Muut surulliset seikat ovat kuitenkin täyttä totta. Oikeustaistelu vei meiltä mahdollisuuden äänittää uusi levy ja sitoi kätemme taloudellisesti. Timoa motivoi omiin tekoihinsa ahneus, eivät ystävyyteen tai taiteeseen liittyvät asiat.
Kesällä 2007 hän esitteli meidän yhdessä rahoittamamme ja äänittämämme Stratovarius/Revolution Renaissance –demot Frontiers Recordsille solmien yhtiön kanssa soolohanketta koskevan levytyssopimuksen. Uskomatonta mutta totta, hän lupasi Frontiersille voivansa (ja aikovansa) yksin laittaa Stratovariuksen jäihin oman hankkeensa markkinoinnin helpottamiseksi. Tästä hyvästä Timolle maksettiin 154 000 dollaria.
Kaiken tämän hän teki meidän selkiemme takana, sillä lakijuttu Sanctuaryn kanssa oli kesken ja asianajajan laskupino kasvoi kasvamistaan. Tähän päivään tultaessa hänellä ei ole ollut munaa kertoa meille suoraan, mitä meni tekemään. Kokosimme palapelin hänen lehdistötiedotteistaan ja erinäisistä email-viesteissä ilmi tulleista asioista.
Lokakuussa hän lähetti meille emailit, joissa ilmoitti haluttomuudestaan jatkaa yhdessä. Pidimme ratkaisua melkoisen tunteettomana, olemmehan olleet saman yhtyeen jäseniä 12 vuotta. Hän selitti olevansa väsynyt Stratovariukseen ja keskittyvänsä muihin asioihin, kuten oopperaansa. Meille oli jo jonkin aikaa ollut täysin selvää, miten paljon hän esiintymistä inhoaa.
Frontiersin kanssa solmimastaan sopimuksesta hän ei maininnut sanallakaan, mikä asetti meidät kaikki hyvin suuren taloudellisen uhan alle. Hän pyysi selvin sanoin, ettemme ottaisi häneen yhteyttä ja yrittäisi kääntää hänen päätään. Tätä pyyntöä kunnioitimme. Myöhemmin hän teki ison numeron siitä, miten kukaan ei edes yrittänyt saada häntä muuttamaan mieltään.
Kuluvana vuonna Sanctuary vihdoin ilmoitti halustaan sopia asiat, mutta Timon lausunto yksin pilasi suunnitelman. Tämän seurauksena harteillemme lankesi 54 000:n dollarin velka. Kokonaistappiot nousevat noin 346 000:teen dollariin. Hänen lausuntonsa ajoitukselle ei ollut mitään muuta perustelua kuin omituinen uskomus, että se edistäisi hänen sooloprojektinsa markkinointia. Hänen tekonsa oli itsekäs, typerä ja enemmän kuin suuri pettymys, koska me kaikki olimme keskenämme taloudellisesti samassa jamassa vielä vuonna 2004.
Tammikuun lopulla hän yllättäen kysyi, haluaisimmeko soittaa rivimiehinä R.R:n levyllä (, joka siis olisi käytännössä muuttanut koko sooloprojektin taas Stratovariukseksi) ja tehdä vielä yhden kiertueen kokoonpanolla, jossa Jari soittaisi bassoa. Syynä olivat ilmeisesti oopperaprojektin aiheuttamat taloudelliset ongelmat. Ja hyvin pian hän kuitenkin veti tarjouksensa takaisin.
Lyhyesti todeten kyse ei siis todellakaan ole siitä, miten kihisevä tyytymättömyys johtaa viisaaseen ja kunnioitettavaan ratkaisuun. Niin ikään kyse ei ole lapsellisuudesta. Kyse on Faustin tarinasta, hulluudesta, erään orkesterin hitaasta mutta vääjäämättömästä rappiosta ja ennen kaikkea jostain hyvin arkisesta: Kyse on paatuneesta narsistista, joka menee konkurssiin ja puukottaa selkään niitä ystäviään, jotka ovat pelastaneet hänet muutamaa vuotta aiemmin.
Toivottavasti tämä selventää tilannetta edes jossain määrin. Pahoittelemme, jos teksti tuntuu keskittyvän bisnessontaan huumorin ja musiikin kustannuksella. Mutta tämä oli meille paitsi kammottava isku, myös suuri pettymys.
Haluaisimme kiittää fanejamme, jotka ovat tehneet matkasta tekemisen arvoisen ja kaikesta huolimatta myös Timoa menneistä hyvistä hetkistä ja hienosta musiikista.
Täten haluamme tehdä selväksi, että olemme täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja aiomme jatkaa musiikin tekemistä yhdessä – koska välitämme toisistamme ja faneistamme. Suunnitelmamme ovat suuret, ja muutaman kuukauden kuluttua luvassa on hyvin kiinnostavia uutisia!
- TK, JM, JJ, LP (Stratovariuksen nykyiset jäsenet)
Suomennos: Petri Silas, Copyright: Soundi (osittainkin lainatessa lähde mainittava)
Huh huh. Tämä uutinen laittaakin asiat uuteen valoon. Eiköhän yksi kitaristi ole helpompi löytää kuin Tolkin kasata kokonainen bändi. Kumpi tiimi ehtiikään lavalle ensin?
Ei ole jumalauta todellista. Draama ei lopu koskaan.
Kyllä olen uskonutkin, että Tolkki on kaiken takana, mutta en ajatellut hänen sitä yksin tekevän. Muiden jäsenten tämä vastine kuulostaa just siltä, mitä on lehdissä lukenutkin ja on varmasti totta.
On hienoa lukea, että muuta jatkavat ja varmasti tekevät töitä suuremmalla sydämellä kuin TT:n kanssa
Tolkkihan on sairas mies. Kun huomiodaan, mitä mies sairastaa, niin voiko kukaan sen juttuja täysin vakavasti ottaakaan.
Kyllä tässä jo pitemmän aikaa on mietittänyt että kuka showta oikeasti pyörittää, fanien pystyyn haukkuminen ja muun bändin dissaus edes takaisin, raivonpuuskat ynnä muut epäammattimaiset teot bändin muita jäseniä kohtaan johtivat TT:n viimeiseen virheeseen, ota hyvä mies nyt ittees niskasta kiinni!
Hieman asian sivu, mutta kuitenkin: on journalistisesti todella kyseenalaista, että Soundi salasi uutisen Stratovariuksen hajoamisesta, vaikka Tolkki sen ilmeisesti itse Petri Silakselle kertoi. Kysymys Petri Silakselle: kumpi maksaa palkkasi, Timo Tolkki vai A-lehdet?
Onko Soundin ja/tai Petri Silaksen tehtävä siis ensisijaisesti palvella haastateltavia, musiikkibisneksen edustajia, mainostajia vai lukijoita?
Sama pisti silmään myös Sue-lehden Hellacopters-jutussa. Toimittaja Ari Väntänen oli saanut tietää, että bändin viimeinen albumi on cover-levy, muttei halunnut paljastaa sitä, ettei leimaantuisi "juoruämmäksi".
Kun kumarratte musiikkibisnestä, pyllistätte lukijoille.
Toimittaja: Viestisi on harvinaisen epälooginen.
Jos olet yhtään keskustelua seurannut ja siitä johtopäätöksiä tehnyt, tiedät että yhtyeen hajottaminen vahingoittaa vakavasti koko viimeiseksi jäänyttä Stratovarius-viisikkoa (+ kaupan päälle vielä Jari Kainulaista). Kysymyksesi sisältämän ennakko-oletuksen mukaan minä lisäksi hyötyisin jollakin tavalla siitä, että paljastan ennen aikojani Stratovariuksen hajoavan.
Pysyisinkin jotenkin ajatuksenjuoksusi perässä, jos olettaisit minun olevan Jensin, Kotipellon ja kumppanien palkkalistoilla. Heidän puolellaan on koko ajan tiedostettu, miten pieni seikka voi muuttaa asetelmia, kun ollaan neuvottelupöydässä Stratovariuksen menneestä ja tulevasta. Eipä sillä, eiköhän tuon ole Tolkkikin ymmärtänyt.
Nyt on kuitenkin niin, ettei Tolkilta tai keneltäkään muultakaan löydy sellaista rahaa, joka minulle tällaisessa asiassa riittäisi. Eli mitä tulee kysymykseesi ja toimenkuvaani Soundissa, palkan maksaa A-lehdet. Sitä kutsutaan journalistiseksi riippumattomuudeksi.
Ällistyisit, jos kertoisin koska aikoinaan alun perin kuulin, että Aneten paikka Nightwishissä on varmistunut.
Keskustelu jatkukoon, oli se sitten ”Toimittajan” kaltaista puskista ampumista tai reilua omalla nimellä kommentoimista.
Et oikein ymmärtänyt. Timo Tolkki kertoi sinulle, että hän aikoo hajottaa Stratovariuksen. Sinä et kirjoittanut sitä aikaisempaan Timo Tolkki -haastatteluusi. Miksi?
Vihjasitko myös, että tiesit Nightwishin uuden laulajan henkilöllisyyden, muttet paljastanut sitä? Miksi?
Siis toistan: haluatko suojella haastateltavia tai musiikkibisneksen edustajia vai palvella lukijoita? Muualla kuin edustamassasi mediassa tuollaisten skuuppien hukkaamisesta saisi ehkä jopa potkut tai ainakin kovat pyyhkeet päätoimittajalta.
Toimittaja,
Huomasitko, että Timo Isoahon kirjoittamassa Hanoi Rocks-reportaasissa haastateltiin yhtyeen jäsenistä Lacu Lahtista, Michael Monroeta sekä Conny Bloomia. Silti haastattelussa ei vaivauduttu lainkaan ottamaan puheeksi kaikkien huulilla ja mielessä liikkuvaa kysymystä, "miksi Lacu Lahtinen päätti jättää Hanoi Rocksin ja liittyä Popedaan?" Aika köyhää musiikkijournalismia vuoden kirjoittajaksikin Musiikki & Media-tapahtumassa valitulta toimittajalta.
Vaikuttaisi siltä, että Soundin ruuti on tällä hetkellä kovin märkää.
Toimittaja: Soundi, jossa Timo Tolkki kertoi aiheesta julkisesti niin paljon kuin sillä hetkellä katsoi mielekkääksi, ilmestyi 19.3.
Asiaan palattiin Tolkin lyhyen haastettelun muodossa Soundin uutisissa 23.4. Lähteenä toiminut email-vaihto löytyy tältä sivustolta.
Stratovariuksen muiden jäsenten vastine Tolkin omasta tahdostaan nettiin nostamaan tiedotteeseen julkaistiin eilen. Kun kyseinen lausunto nostettiin Stratovarius.comiin, kaikkein ylimpänä oli aivan alusta asti linkki tälle sivulle. Josta siis sinäkin sait lausunnon suomeksi luettavaksesi.
Miten päädyt tulkintaan, että lukijat olisi jätetty palvelematta? En ole nähnyt tästä aiheesta haastattelun haastattelua missään muualla kuin Soundin sivuilla tai nettisivuilla.
Toimittamatonta ja (lähde)kritiikitöntä materiaalia on toki www puolillaan. Mutta siellähän voi kuka vain sanoa mitä vain millä nimimerkillä hyvänsä.
Silti on aivan mahtavaa, että sinäkin olet täällä keskustelemassa. Pyydä toki kaikki kaverisikin mukaan. Täällä on usein ihan oikeita uutisiakin.
"Miten päädyt tulkintaan, että lukijat olisi jätetty palvelematta? En ole nähnyt tästä aiheesta haastattelun haastattelua missään muualla kuin Soundin sivuilla tai nettisivuilla."
Itse luin aiheesta laajalti ja ensimmäiseksi metallipainotteiselta Imperiumi-nettisaitilta, missä käydystä keskustelusta toimittaja Silaskin oli ottanut printit Timo Tolkin luettavaksi. Pyrkiikö toimittaja Petri Silas siis tässä suhteessa kirjoittamaan historiaa uusiksi tässä ketjussa?
Mielenkiintoinen uutinen,katsotaan myöhemmin mihinkä se johtaa.Stratovarius bändinä on kuitenkin yksi Suomi heavyn uran uurtaja.
PS.Eiköhän pysytä asian ytimessä ja puhuta/vaihdeta mielipiteitä uutisesta/bändistä, eikä kinastella kuin pikku pojat siitä, kuka kirjoitti tai jätti kirjoittamatta asiasta lehteen.
Lieköhän verkkoyhteydessä häiriöitä, kun kysymykset ja/tai vastaukset näyttävät jäävän jonnekin Tampereen ja Helsingin välille.
Otetaanpa vielä kerran:
1.) Kertoiko Timo Tolkki sinulle ensimmäisessä haastattelussa aikovansa hajottaa Stratovariuksen?
2.) Jos kertoi, mikset kertonut sitä uutista Soundin lukijoille?
3.) Tiesitkö Nightwishin uuden laulajan henkilöllisyyden ennen kuin asiasta tuli virallinen tiedote?
4.) Jos tiesit, mikset kertonut siitä Soundin lukijoille?
...ja bonuskysymys:
5.) Onko haastateltavan lausuntojen suodattamaton ja kritiikitön litterointi lehden sivuille mielestäsi musiikkijournalismia vai musiikkibisneksen promootiovälineenä toimimista?
Rumbali: ks. yllä
Toimittamatonta ja (lähde)kritiikitöntä materiaalia on toki www puolillaan. Mutta siellähän voi kuka vain sanoa mitä vain millä nimimerkillä hyvänsä.
Siinä toimittaja Silas on oikeassa, että Timo Tolkin haastattelu oli kenties pisin, minkä Tolkki on viime aikoina antanut. Mutta korvaako määrä laadun? Tuntuu siltä, että monta kuumaa aihetta jätettiin käsittelemättä, ettei vain oltaisi loukattu haastateltavaa.
Voisin vaikka vastatakin esitettyihin kysymyksiin, jos tietäisin kuka siellä nimimerkin takana piileksii.
Petri Silas: "Toimittamatonta ja (lähde)kritiikitöntä materiaalia on toki www puolillaan."
Niin ovat olleet myös Soundin Timo Tolkki -haastattelut.
Hyvän journalistisen tavan mukaan myös vastapuolen olisi pitänyt antaa kommentoida Tolkin väitteitä ns. samanaikaisen kuulemisen periaatteen nojalla. Haastattelussa kuitenkin esitettiin syytöksiä mm. levy-yhtiötä ja Tolkin entisiä bändikumppaneita kohtaan.
Toisaalta lähdekritiikkiin olisi kuulunut selvittää, pitävätkö Tolkin väitteet paikkansa.
Mitähän Toimittaja itse tekisi, jos saisi tietää, että hänen parhaalla kaverillaan on huoralta saatu kuppa ja tämä kaveri kieltäisi hiiskumasta siitä kenellekään. Varmastikin Toimittaja kertoisi heti ainakin kaverin muijalla ja kaikille yhteisille ystäville, koska se on koko ystäväpiirin etu.
Ja onkohan Toimittaja koskaan kuullut, että haastateltavalla on niin halutessaan oikeus omien lausuntojensa tarkistamiseen, ja siten myös mihin tahansa niiden muuttamiseen ja muokkaamiseen, ennen kuin ne painetaan lehteen?
Luuleeko Toimittaja ihan tosissaan, että Soundin, Urheilulehden, Seiskan ja Hesarin toimituksissa ei koskaan tiedetä asioista enemmän tai aiemmin kuin niistä kirjoitetaan lehteen?
Ettei vaan Toimittaja olisi vähän yksinkertainen ja naiivi ihminen.
Toimittaja: Ällistyisit, jos kertoisin kuinka paljon Tolkki-haastattelu teetti töitä juurikin toisen osapuolen kuulemisen ja faktojen verifioimisen suhteen. Siitä materiaalista tekisi parikin uutta juttua, mutta olisi mukava nähdä jonkun muunkin median jo tarttuvan aiheeseen. Eikö esimerkiksi Rumbasta tai Infernosta saada ketään liikkeelle Tolkkia tai muita jututtamaan?
Nyt pitää kuitenkin alkaa taas tehdä töitä ja jättää sinut tänne juttelemaan muiden nimimerkki-poikien sekä -tyttöjen kanssa.
Jatketaan sitten taas aiheesta, kun kerrot muillekin kuka olet.
"Mitähän Toimittaja itse tekisi, jos saisi tietää, että hänen parhaalla kaverillaan on huoralta saatu kuppa ja tämä kaveri kieltäisi hiiskumasta siitä kenellekään. Varmastikin Toimittaja kertoisi heti ainakin kaverin muijalla ja kaikille yhteisille ystäville, koska se on koko ystäväpiirin etu."
Ahaa. Haastateltavat ovat siis "kavereita", joiden kanssa pitää olla hyvää pataa, sitäkö yrität tarkoittaa? Itse olen siinä käsityksessä, että toimittaja on ensisijaisesti vastuussa lukijoilleen ja palvelee lukijoitaan, ei haastateltavia "kavereitaan".
"Ja onkohan Toimittaja koskaan kuullut, että haastateltavalla on niin halutessaan oikeus omien lausuntojensa tarkistamiseen, ja siten myös mihin tahansa niiden muuttamiseen ja muokkaamiseen, ennen kuin ne painetaan lehteen?"
Ei ole. On hyvän journalistisen tavan mukaista antaa pyydettäessä haastateltavan kommentit tarkistettavaksi ASIAVIRHEIDEN varalta. Tämäkään ei perustu mihinkään lakiin, vaan alan omiin eettisiin ohjeisiin.
Toimitukselliset päätökset juttujen sisällöstä tekee toimitus, ei mikään muu taho.
Ennakkosensuuria ei Suomessa ole. Sen sijaan vastine- ja oikaisuoikeus kylläkin.
"Luuleeko Toimittaja ihan tosissaan, että Soundin, Urheilulehden, Seiskan ja Hesarin toimituksissa ei koskaan tiedetä asioista enemmän tai aiemmin kuin niistä kirjoitetaan lehteen?"
En luule. Sen sijaan ihmettelen, miksi Soundi ei halua kertoa lukijoilleen isoa ja tärkeää uutista, jos heillä sellainen käsissään on.
Tähän Petri Silas ei halunnut vastata, koska kirjoitan nimimerkillä. En ole löytänyt näiltä sivuilta kohtaa, joissa kiellettäisiin nimimerkin käyttäminen. En myöskään ymmärrä, miksi vastaus riippuisi siitä, kuka kysymyksen esittää.
Ettei vaan Toimittaja olisi vähän yksinkertainen ja naiivi ihminen.
Eikös olisikin hyvä jos Jani Liimatainen saatais kitaran avrteen!
Toimittaja,
oletko jo lukenut Muusikoiden.Netin keskusteluketjun koskien Timo Tolkkia. Myös muutkin näyttävät hämmästelevän Soundin kritiikitöntä roolia esimerkiksi Stratovariuksen/Timo Tolkin ja Nightwishin urakehityksessä, kuten esimerkiksi nimimerkki Rajapatsas:
"Kyllä tässä case Stratovariuksessa on käynyt hieman ihmetyttämään Soundi-lehden rooli. Kyseessä on kuitenkin riipumaton media ja nyt "riippumattomuus" tietyistä yhtyeistä alkaa muistuttaa jo YLE:n kiekkotiimin kriittisyyttä Leijona-miehistöä kohtaan käynnissä olevissa jääkiekon MM-kisoissa.
Samahan on toistunut Soundin tehdessä artikkeleitaan Nightwishistä. Tietysti yhtyeille tämä on kätevää, että kykenevät käyttämään mediaa omaan tiedottamiseensa.
Luulisi Soundissa tämän nyt edes hieman kaivertavan!"
Linkki keskusteluun: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=26&t=160642&o=0
Ettei tämä nyt menisi ihan vain "Rumbalitoimittajien" ja Silaksen keskinäiseksi väännöksi, kaivoin Soundin lukijana lehtipinosta esiin tuon Tolkki-haastattelun.
Siinä Timo Tolkki sanoo näin:
"Tietyt sopimusasiat eivät valitettavasti ole vielä valmiita. Määrä oli että ne olisi saatu TÄTÄ HAASTATTELUA VARTEN (isot kirjaimet minun). Mutta nyt en voi puhua asiasta lehdissä yhtään mitään."
Tuossa vaiheessa ei siis juridisista syistä voitu paljastaa ko. uutista, vaikka Tolkki oli toisin suunnitellut.
Silti jokainen tarkkasilmäinen lukija tiesi missä mennään. Kertoihan Tolkki artikkelissa mm. uuden bändinsä nimen. Uuden bändin perustaminen kai kertoo jotain siitä että vanhalle on tapahtumassa jotakin?
Jotenkin tuntuu siltä, että tämän vastineen julkaisun jälkeen Soundin kannattaisi ottaa Stratovariuksen kanssa aikalisä. Ei liene toimituksellakaan (tässä tapauksessa varmaan PS) helppoa, kun toisaalla on Tolkki ja toisaalla muut kaverit, ja nämä sitten keskustelevat lehden välityksellä. Ja totuus, se lienee sitten siellä jossain.
Aikalisäkantaani puoltaa myös se, että viime aikoina olen lukenut vessalehtinä läpi vuoden 2004-2005 Soundeja, ja nykyperspektiivistä katsoen ne piirtävät surkuhupaisan kuvan Stratovariuksesta ja Tolkista. K-pellon potkut, Miss K:t, puukotukset, huuruiset ulkomaanreissut, lavalla kusemiset, uudelleen kasaamiset jne. Sinänsä ko.juttuihin tuli hieman järkeä kun Juntunen jäi pois ’Strato-toimittajan’ paikalta, mutta silti niissä on säilynyt jonkinlainen ’ymmärrys- ja kaverihenki’, joka muuttaa koko farssin yhä irvokkaammaksi sosiaaliporskaksi (ks. myös Tolkin ongelmat ja vähän liiankin avoimet avautumiset niistä). Onneksi Soundi pysyy tätä poikkeusta lukuunottamatta muuten varsin kaukana moisesta.
Mitä tuohon uutistenpanttaamiskritiikkiin tulee, niin toisaalta sen ymmärtää ja toisaalta taas ajattelee että on loppupeleissä aika helvetin hienoa, että joku Nightwishkin sai pidettyä laulajavalintansa liki vuoden salassa. Siis kun ottaa huomioon millaisessa maailmassa eletään ja kuinka moni senkin asian tiesi. Isoahon Hanoi-jutun yhteydessä olisi tosiaan toivonut paneutumista myös viime aikojen miehistönvaihdoksiin ja niiden todellisiin syihin, mutta eipä miehen ’suomi-poijjaat mualimalla’ -juttuja muutenkaan journalismin riemuvoitoiksi voi väittää. Samalla kaavalla tehtyjä kaikki tyynni, kiva kun mukavaa jne.
ps. Varasin toukokuussa 2003 ennakkoon Treen kirjastosta J. Juntusen kirjan Valaistunut: Timo Tolkki. Jos kirja ei ilmesty kolmen viikon sisään, varaukseni raukeaa.
Pojat,pojat...hauskaa miten musa saa tunteet esiin Suomi-pojuissa.Mutta asiahan menee niin että mitä tahansa tästä keskustellaan, niin "sananvapauden" nimissä toimittaja jää aina voitolle. Herra Silas toimittajana näyttää vain keskenkasvuisuuden ja kypsymättömyytensä lähtemällä mukaan sanalliseen taisteluun ja vielä aika lapsellisilla jutuilla..."pyydä toki kaikki kaverisi mukaan...,,,täällä on usein ihan oikeitakin ihmisiä..." Aika kypsää? Ja anna sananvapuden nimissä ihmisten kirjoittaa nimimerkeillään jos niin haluaa. Onhan sinulla toki nimi mutta ei sinua silti kukaan tunne.
Nyt pääsi Soundi nappaamaan kunnon skuupin. Aika harvinaista nykyään, kun bändit tiedottelee asioistaan ties millä avoimilla nettikirjeillä. Blogin alku kertoo kaiken: Jenssi soitti Silakselle. Ja sehän ottaa rumpalia ja Toimittajaa nyt pattiin niin saatanasti. Arvasin että joku kateellinen harrastelija toimittaja alkaa aiheesta nillittämään. Hyvä Soundi!
Herra toimittaja Silas.Miksi miltei joka jutussasi on sana ÄLLISTYISIT...Koetko jotain niin suurta puhuessasi muusikkopoikien kanssa että me tavalliset kuolevaiset ÄLLISTYISIMME jos tietäisimme sen mitä sinä tiedät.Tämä on oikeasti todella ÄLLISTYTTÄVÄÄ.
Stratovariuksestahan täällä pitäisi puhua, mutta ihan lyhyesti kommentoisin tuota kirjoittamaani juttua koskevaa Hellacopters / cover-levy / juoruämmä -huomautusta:
Hellacoptershan pyrki salaamaan Head Offin olevan cover-levy siksi, ettei tieto vaikuttaisi toimittajien asennoitumiseen levyyn. Viittasin Hellacopters-jutussani vain siihen, että minua harmitti paljastaa bändin juoni, koska idea oli mielestäni hyvä.
Pahamaineinen "musiikkibisnes" ei missään vaiheessa kertonut minulle Head Offin olevan cover-levy. Siispä se ei myöskään kieltänyt kertomasta asiaa eteenpäin.
Onkohan nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin... Sanomalehdistä uutiset, aikakausilehdestä viihde, eikös näin? Nopeaa, tarkkaa tiedonvälitystä kerran kuussa? Tuskinpa kovin montaa kertaa tarvitsisi artistia kotonaana haastatella, eikä hirveän syvällisiä kommentteja taitaisi tulla jos toimitus olisi "seiska-asenteella" liikenteessä! Uskoisin kaikkien hyötyvän tästä kyseisestä hyvä veli- tyylistä, niin lukija, artisti kuin toimituskin.
Ei se mua ainakaan haittaa, ja aika selvää pässinlihaahan koko case oli jo maaliskuun soundin jutun perusteella!
"Eikö esimerkiksi Rumbasta tai Infernosta saada ketään liikkeelle Tolkkia tai muita jututtamaan?"
Miksi pitäisi?
Ehkä Rumba ja Inferno eivät halua antaa palstatilaa mielenterveysongelmista kärsivälle narsistiselle maanikolle ja siten rahastaa toisen ihmisen henkisellä ahdingolla.
"Miksi pitäisi?"
lukijan palvelemiseksi, välittämättä maanikon mainoshaluista! Kansa haluaa tietää, sehän on selvä.
Hahhahah.....
Mutta asiaan, Liimatainen ois kyllä täydellinen korvaaja Tolkille jos TK, JM, JJ jaLP pistävät pystyyn Revolution Stratovariuksen!
Jumankauta! Tää oli ilo lukea. Eihän yhen kitaristin hankkiminen voi olla kovin vaikeaa, ja nyt kun muutkin saa äänensä kuuluviin biisien teossa kuin Tolkki, nii eihän tämä ole kun jarru vapautettu ja täysillä eteenpäin! Tuomas Wäinölä voisi olla kova veto
"Tuomas Wäinölä voisi olla kova veto"
Rantaselle kun annetaan kenkää kotipellosta ja Jens hyppää Wirmanin paikalle ni sehän ois siinä sitte:)
Vieläkö te olette täällä? Rumbalilla alkaa ainakin jo into laskea ja kanki pehmetä. Ehkä Rumba & Inferno eivät halua antaa palstatilaa… Jaadijaadijaa. Aika pitkään on Rumpali silti jaksanut notkua linjoilla aihetta vaivaamassa. Jos tosiaan edustaa nickinsä lehteä, niin: Happamia, sanoi kettu.
Liimataista ehdotellaan taas. Enpä tiedä… Kelpoisa vaihtoehto olisi myös muodostaa sellainen StratoPelto tai KotiVarius, jolloin kitaraan tulisi Tuomas Väinölä.
Jenshän on tuurannut Bodomin kanssa entistä kiireisempää Jannea ennenkin, ja kukas se siellä basson varressa molemmissa luuraa? Lapa tietenkin. Vain Mirkan ja Jörgin välillä pitäisi heittää kolikkoa. Mitään taso- tai tyylieroa äijien kolaamisessa ei juuri ole.
"Uskoisin kaikkien hyötyvän tästä kyseisestä hyvä veli- tyylistä, niin lukija, artisti kuin toimituskin."
Onhan se hienoa, että Soundillakin on omat Kai Merilänsä. Mitä yhdestä Lester Bangsista.
"Onhan se hienoa, että Soundillakin on omat Kai Merilänsä."
Kaikella on puolensa, ilman merilää ei tiedettäis matin ja mervin seksielämästä mitn!Väitätkö että ilman pikku hännistelyä niitäkään tietoja ois irronnu:)
Lukija voittaa, tai riippuu tietty lukijasta. Rumba ei
Ettekö nyt enää vanhempaa ja tylsempää aihetta keksineet kuin Soundin ja Rumban vastakkainasettelu? Kumpaakin tarvitaan yhtä paljon eli nykyisin yhtä vähän. Samanlaisia kaavoihinsa kangistuneita ja omiin juoksuhautoihinsa jämähtäneitä dinosauruksia molemmat.
No niin. Kävin tuossa täyttämässä vähän niitä lukijoiden palvelemistehtäviäkin, ettei kukaan pääse syyttelemään perusasioiden laiminlyönnistä.
Omalla nimellä kirjoittelussa kun piilee se väistämätön huono puoli, että pomo pääsee tarvittaessa vaivatta katsomaan, missä aikaa on kulutettu.
Tarkistin juuri faktat, ja tämä on nyt virallisesti eniten hittejä ensimmäisen 12:n tuntinsa aikana kerännyt Soundin blogi. Kovasti tuntuu Stratovarius edelleen tunteita herättävän ja samoin näkyy ihmisten mielenkiinto bändin jäseniä kohtaan säilyneen kiihkeänä.
Noilla rannikkokaupunkien trollinpoikasillakin on tässä kuviossa se oikein positiivinen vaikutus, että heidän vierailunsa tuottavat koko ajan lisää hittejä laskuriin. Ja sehän saa osaltaan vaa'an kallistumaan tähän suuntaan, kun joskus taas jossain ynnäillään, mikä musamedia on onnistunut herättämään keskustelua.
Mutta jatketaan toki oikeaa keskustelua. Kibester, lukija ja bodomite ovat jo esittäneet varsin varteenotettavan mallin yhdestä mahdollisesta tulevaisuudenkuvasta. Löytyykö muita ehdotuksia uudeksi Strato-kitaristiksi?
Timo (Tollo) Tolkki,häpeä!
"Mutta jatketaan toki oikeaa keskustelua."
...ja vaietaan kiusalliset aiheet kuoliaaksi joko olemalla vastaamatta asiallisesti esitettyihin asiallisiin kysymyksiin tai sitten poistamalla asiallisia postauksia.
Kas, äskeinen viestini katosi. Jokin tekninen häiriö kenties?
Esitin kysymyksen toimittaja Timo Isoaholle: Mikset kysynyt, miksi Lacu Lahtinen lähti Hanoi Rocksista Popedaan? Jos kysyit, mikset kertonut vastausta?
Itseäni ainakin Soundin lukijana olisi kiinnostanut tuo asia huomattavasti enemmän kuin moneen kertaan luetut 80-luku- ja Marquee-muistelot.
Loppukevennyksenä voisi vielä todeta, että osuva otsikko tuossa yläpalkissa: Soundi.fi – illan tullen Stratovariuksen asialla.
Kiitokset vielä rannikkokaupunki Turussa asuvalle Ari Väntäselle asiallisesta vastauksesta. Joidenkin lehtien toimituspäälliköt näemmä kykenevät sellaisia lukijoilleen antamaan.
----------
MODERAATTORI on nyt kahdesti poistanut nimimerkki Toimittajan viestistä herjaavan ja täysin perusteettoman väitteen. Siis myös ylläolevasta viestistä.
Ei anonyyminä kirjoittaminen merkitse sitä että voisi esittää millaisia perusteettomia syytöksiä tahansa.
Mikäli ko. nimimerkki jatkaa tällä linjalla, hän tulee huomaamaan että näitä asioita koskeva lainsäädäntö pätee myös netissä.
Niitä näitä voi jutella nimimerkilläkin, mutta kun esitetään raflaavia väitteitä, se pitäisi kyllä tehdä omalla nimellä. Toimittaja, valitse puolesi.
Onko Timo Tolkin omistaman GoldenWorks Ky:n tiedoittaja Jari Jokinen siirtynyt nyttemmin myös A-lehtien leipiin?
Soundin Timo Tolkki-haastattelusta olisi ollut mukava saada selkoa tämän mystisen tiedoittajan henkilöllisyydestä sekä saada hieman tarkempaa lisäinformaatiota, mitä Tolkin varastetulle kitaralle kävi ja mikä niiden Saana-nettiklippien laita nyt oikein olikaan.
Mutta se on mukava, että Petri Silaksella on ystäviä useissa suomalaisissa ja ulkomaalaisissa yhtyeissä, joiden jäsenet ilahduttavat häntä painokelvottomilla jutuillaan. Keep up the golden works!
Heh, vahingossa meinasin jo kirjoittaa yhteystietoni tuohon alla olevaan Soundin tilauslomakkeeseen, kun se oli niin sopivasti hollilla.
Sensuroidussa viestissäni kysyin, että oliko Soundin ja Timo Tolkin lavastama puukotusepisodi hyvää journalismia.
Ilmeisesti se ei siis ollut lavastettu juttu? Faktan olisi voinut oikaistakin, niin ei tarvitsisi turhaan poistaa asiallisia kysymyksiä.
No, syvät pahoittelut sinne sisämaakaupunkiin, jos olen luottanut liikaa huhupuheisiin. En ole ainoa, joka on elänyt siinä uskossa, että mitään oikeaa puukotusta ei tapahtunut. Vastaavia väitteitä löytyy mm. Imperiumi.netin keskustelupalstalta sekä lukuisista muista lähteistä.
Kun asia puhuttaa vielä vuosienkin jälkeen, voisiko joku muu asioista hyvin perillä oleva taho Soundin toimituksesta kertoa faktaa tästä episodista?
Itse voisin ehdottaa Stratovariuksen uudeksi kitaristiksi T.T. Oksalaa, tuovathan miehen nimikirjaimetkin Timo Tolkin mieleen. Myös Oksala edustaa samaa ikäpolvea kuin Tolkki ja onhan myös Oksala ansioitunut äänittäjä sekä tuottaja. Miesten ulkoisissa habituksissa on myös jotakin yhteistä. Linkki Stratovariukseenkin löytyy.
Wikipedia tietää kertoa T.T. Oksalasta seuraavaa:
"T. T. Oksala (oik. Timo Tapani Oksala, s. 9. huhtikuuta 1958 , Joutseno) on suomalainen musiikkituottaja ja kitaristi.
Oksala aloitti muusikon uransa vuonna 1978 julkaistulla Harri Saksalan tuottamalla albumilla Radio Storm, jossa soittivat Pekka "Pave" Maijanen bassossa, Upi Sorvali rummuissa ja Jukka Gustavson uruissa. Elokuussa 1979 Oksalan yhtye Oksala & Storm Band esiintyi Ruisrockin ensimmäisenä yhtyeenä. Syksyllä 1979 hän liittyi Piirpaukeeseen ja kesällä 1981 Timo Kojon yhtyeeseen. Alkuvuodesta 1982 lähtien Oksala soitti Pekka Pohjola Groupissa. Tämän jälkeen hän siirtyi pääasiassa tuottajaksi ja sessiomuusikoksi.
TT Oksala on tuottanut lukuisia suomalaisia rock-yhtyeitä. 1980-luvulla häntä käyttivät muun muassa Smack, Sielun Veljet, Peer Günt ja Zero Nine. Vuosikymmenen loppuun mennessä suomalaisissa musiikkipiireissä alettiin puhua "TT Oksala -soundista". Vuonna 1985 hän sai tuottaja-Emman.
Uudempia yhtyeitä joiden musiikkia Oksala on tuottanut ovat muun muassa Ultra Bra, HIM, Lordi, Stratovarius ja Fintelligens."
Oletpa harvinaisen hyvä toimittaja, kun pidät Imperiumin keskustelupalstaa "lähteenä".
Nimimerkki joo-o: en sanonut Imperiumi.netin Messulautaa ainoaksi lähteekseni. Saman väitteen olen kuullut muualtakin.
Voisin kuitenkin ystävällisesti välittää vielä tiedon siitä, että puukotusta väittää Soundi-lehden toimittajan ja Timo Tolkin yhdessä juonimaksi sekä eteläsuomalaisen efektitaiteilijan lavastamaksi ainakin nimimerkki jari112: http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtopic.php?p=602588
Tässä pari sitaattia:
"Teille jotka ehkä yhä epäilette vanhojakin (stratovarius/puukotus ym.) tapahtumia todeksi:
Jos jollain on tallessa vanha Soundin numero missä on se Juntusen reportaasi espanjan reissusta ym., kannattaa katsoa kuvaa jossa tolkki on apean näköisenä lappu silmällä bussissa.
Kuva on otettu sen verran alhaalta että silmäluomi näkyy, ja se ovat täysin normaali, ei turvonnut, punainen ym.
Maskeeraus tehtiin vasta suomessa päivä pari tapahtuneen jälkeen.
Sen sijaan kuvat missä tolkkia on paikkailtu vessapaperilla ja pakkausteipillä taidettiin ottaa jo Espanjassa viinanhuuruisen viikonlopun aikana. Juntusen roolia tässä jupakassa ei kannata aliarvioida!"
"Jos joku edelleen epäilee sanomisiani paskapuheeksi ja panetteluksi, tässä on listaa ihmisistä, bändeistä ja tahoista jotka voivat halutessaan varmistaa puheet huijauksesta todeksi:
Juho Juntunen
Children Of Bodom
Amorphis
Nightwish
Ewo Rytkönen
Stratovariuksen teknikot ja pyroryhmä
Osa Spinfarm Oy:n henkilökuntaa
Sinergy
Impaled Nazarene
Edguy
Tietenkin Straton silloinen ja nykyinen jäsenkaarti"
Onko tämä siis Soundin mukaan valetta? Silloinhan olisi hyvä oikaista tuo tieto myös Imperiumi.netissä, ettei Juho Juntusen, Soundi-lehden ja Timo Tolkin kunniaa loukattaisi perättömillä puheilla.
Jos Tolki puukotusjupakka on huijausta, niin Soundihan jatkaa vain vanhaa suomalaista musiikkilehtiperinnettä parhaansa mukaan. Suosikki tosin taisi olla edelläkävijä ja ylittämätön ykkönen siinä lajissa. Jimi Hendrix on muuten Janne Henrikssonin poika.
Jotkut kyselivät aikaisemmin Hanoi-jutusta... Kyllä, tiedostin, että Lacun lähtö on ns. kuuma peruna, joten kyselin asiaa kummaltakin osapuolelta. Mike ilmoitti:
"- Kymmenen vuotta vedettiin yhdessä... En voi kuin ihmetellä päätöstä. Meille ei ole edes tullut täysin selväksi, miksi Lacu lopulta lähtee. Mies vain ilmoitti joulukuussa, että hänellä alkavat uudet duunit Popedan kanssa. Eroamisen ajankohta on myös huono, sillä Street Poetry -rundi on vielä kesken. Harmittaahan tämä, sillä yhtye toimi helvetin hyvin."
En tiedä, kertoiko Mike minulle totuutta, mutta ainakaan tuon enempää hän ei suostunut sanomaan.
Lacun kanta (henkilökohtaiset syyt) ei selvitä yhtään sen enempää. Taustalla saattaa hyvinkin olla jotakin riitaisuutta (koska kumpikaan osapuoli ei sanonut tuon enempää), mutta sellaisesta mahdollisuudesta minä en tiedä sen enempää.
Kiitokset toimittaja Timo Isoaholle asiallisesta vastauksesta.
Harmillista, jos haastatellut Hanoin jäsenet eivät viitsineet kommentoida Lacun lähtöä sen enempää. Kenties jatkokysymyksillä olisi saanut lisävalaistusta aiheeseen? Myös Andy McCoyta olisi voitu haastatella, onhan mies ollut viime aikoina tapetilla ulkomusiikillisistakin syistä.
Isoaho siteeraa ansiokkaasti sanasta-sanaan omaa Soundin juttuaan, ja tämä ryntää kukkapuska kädessä kiittelemään. Rumbali ei siis ollut edes lukenut sitä Hanoi-juttua, minkä sisällöstä alkoi ns. Toimittajan kanssa valittaa! Kerrohan Rumbali miten tuo vastaus valaisi asiaa lisää, jos artikkeli jo oli sinulla luettuna?
Vielä sen verran lisävalaistusta, että yritin kyllä kysellä Mikeltä Lacu-aiheesta lisää (suoraan ja "kiertoteitse"), mutta arvon laulaja ilmoitti suorasukaiseen tyyliinsä, ettei halua puhua aiheesta tämän enempää.
Myös Andyn kanssa juttelin, mutta sanotaanko nyt vaikka niin ettei miehen kanssa keskustelusta tullut paljon hullua hurskaammaksi...
Bodomite: Missä näit Rumbalin rynnimässä kukkapuskan kanssa? Toisekseen, antoihan toimittaja Timo Isoaho jo lisävalaistusta Hanoi-artikkeliinsa asiallisissa vastauksissaan, mistä häntä kiittelin. Pillastumisesi on siis aiheeton.
Putosit jo ansaan. Turha enää vinkua, peelo. Oletko muka oikeasti Rumbassa töissä vai miksi sulla on tuollainen nicki?
Bodomite: Hyvä kysymys.
Vai on Toimittajalla moraali erikseen kavereiden ja haastateltavien suhteen. Se on suunnilleen yhtä reilua kuin nimimerkin tapaa kitinä.
Menisit ulos leikkimään. Siellä on ihan kiva ilma.
vittu mikä mulkku toi tolkki saatana -.-
Terveiset raikkaasta ulkoilmasta. Huckille ja muillekin.
Epäloogisissa merkeissä alkoi sekä ”Toimittajan” että ”Rumbalin” taival, ja yhä epäloogisemmaksi se on näemmä illan tummuessa käynyt. Sinnikkäästi koko päivän mukana pysynyt ”Rumbali” kirjoittaa ylempänä:
”Ehkä Rumba ja Inferno eivät halua antaa palstatilaa mielenterveysongelmista kärsivälle narsistiselle maanikolle ja siten rahastaa toisen ihmisen henkisellä ahdingolla.”
Tästä voisi ihan ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” –päättelyllä veikata ”Rumbalilla” olevan jotain tekoa Rumban kanssa. Mutta palataan siihen tuonnempana.
Katsotaan ensin, miten näiden toisiaan tukevien puskista ampujien haastatteluohjeet ja kysymysehdotukset käyvät viesti viestiltä rajummiksi ja härskimmiksi. Ensin he esittävät pyhinä karsastavansa henkisellä ahdingolla rahastusta, mutta kohta jo kiukuttelevat, kun Tolkilta ei olla kyselty jotain irrelevanttia, sensationalistista roskaa.
Timo Isoahonkin ”Rumbali” olisi suonut kernaasti jututtavan Hanoi Rocks -repparissaan myös Andy McCoyta, koska hän on ollut ”tapetilla ulkomusiikillisistakin syistä”.
Tämä on kuulkaa Soundi, ei Seiska. Nyt pitää vaihtaa äkkiä lehteä ja foorumia, jos loka kiinnostaa.
Mistä päästään sivuamaan Rumbaa. Ei ole kuin pari numeroa siitä, kun lehdessä irvailtiin Tolkin vanhalle lukijapalsta-kirjeelle.
Tolkin ’Saana’-sivuilla on ollut maaliskuun alusta kaikille avoin email–osoite liittyen siihen, miten hän tekee kernaasti aiheesta haastatteluja. Lisäksi Tolkin numeron luulisi löytyvän jokaisesta rockmusiikin kanssa viimeksi kuluneiden 15:n vuoden aikana edes puuhastelleesta toimituksesta.
Rumbassa ei tilaisuuteen haastatella Tolkkia silti tartuttu, vaan tyydyttiin vanhan saavin kaapimiseen sekä mustamaalaamiseen. Kunpa ”Rumbali” ja ”Toimittaja” olisivat olleet tuolla hetkellä kosketuksessa Rumbaan, niin olisivat varmasti auttaneet tekemään kaikkien aikojen Tolkki-haastattelun.
Tai kenties he olisivat alkaneet potea huonoa omatuntoa siitä, miten ei saa antaa palstatilaa mielenterveysongelmista kärsivälle narsistiselle maanikolle. ”Toimittaja” olisi avannut ylevöityneenä suunsa samanaikaisen kuulemisen periaatteesta ja vastaavasta. Lähdekritiikkiähän ei sinällään tarvitakaan, jos lainaillaan tai kierrätellään omia tuotoksia.
Mutta näistähän ei esimerkiksi ”Rumbali” voi mitään tietää. Sillä eihän hänellä ole mitään tekemistä Rumban kanssa. Eihän?
Tahatonta huumoria Majakan ja Perävaunun viestit ovat tarjonneet roppakaupalla. Kuten ”Toimittajan” takinkääntö ja heikko yritys alkaa nuolla Ari Väntäsen peräpäätä. Taisi olla shokki, kun Suen suunnalta tultiin vikkelästi ja lujaa selkärankaa osoittaen kommentoimaan. Omalla nimellä.
Vain Väntänen, Isoaho ja minä olemme toistaiseksi esiintyneet nimillämme tässä liki 60 kommenttia alle 24:ssä tunnissa aikaansaaneessa blogissa. Pitäkää se mielissänne.
Ja jatkakaa toki keskustelua vaikka juhannukseen. Kuten edellä sanoin, se on Soundi.fin tilastoille kuin panisi rahaa pankkiin.
Minun täytyy valitettavasti heittää hellät jäähyväiset, jotta jaksan jatkossakin uutterasti palvella lukijoita. Hehän lopulta ovat minunkin työnantajiani. Verovaroin tuetut lehdet ja niiden kustantamot löytyvät tästä osoitteesta:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/kulttuurilehdet/myoennetyt/liitteet/kulttuurilehtituki2007.pdf
Vaan lupaan silti vielä joskus tulla katsomaan, miten te nassukat täällä jakselette. Bon nuit!
Vau! Soundi 6 - muut 0. Silaksen tekstistä näkee mihin ammattilainen pystyy. Hyvä, ettei enempää ressuja raadellut. Ei taida tarvia odotella Rumbalilta vastaavan tasoista jäsenneltyä ja jäätävää analyysia.
Deep Purple on kahteenkin otteeseen pärjännyt ilman Blackmorea, joten kyllä Stratovariuskin ilman Tolkkia pärjää - saa jopa mahdollisesti uutta puhtia toimintaansa ja musiikkiinsa.
Strato-foorumin enkkupuolella on ihan paras heitto siitä, että Blackmorehan voisi nyt liittyä Stratovariukseen. Väinölän puolesta kyllä puhuvat monet asiat. Varsinkin jos pitäisi päästä tien päälle äkkiä. Sisäänajovaihe on varmaan helpompi, jos osa bändistä olisi jo soittanut uuden kitaristin kanssa.
ja Wäinölähän on veistellyt stratoa Kotipellon keikoilla muutenkin, ja Porra bassossa. Ei luulis olevan sen tason miehelle opetella pari biisiä lisää!
nyt kun asia tuli puheeksi, niin minuakin soundin tilaajana kiinnostaisi kuulla lehden kanta takavuosien Tölkki-puukotus-kohuun. Asiasta on kierrellyt huhuja aina silloin tällöin ja nyt olisi varmaan hyvä hetki katkaista niiltä siivet
Asiaa yön yli mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että nimimerkin takaa on todellakin helppo kommentoida mitä vain. Pyydämmekin anteeksi kaikkia Soundin toimittajiin sekä lukijoihin kohdistamiamme syytöksiä ja lapsellisuuksia. Kadumme syvästi.
Todella ylimielistä puhetta Silakselta, varsinkin tuo viimeisin kommenttinsa. Minuakin ihmetyttää, miksei voi vastata suoriin kysymyksiin, joita nimimerkki Toimittaja on hänelle esittänyt. Noiden asioiden oikea tola kiinnostaa minua ja varmasti monia muitakin, kuin myös totuus siinä puukotusjutussa. Se juttu haiskahti alunperinkin, ja jos paljastuu, että kyseessä on Tolkin ja Soundin yhteistyössä junailema julkisuushakuinen feikkijuttu, niin irtisanon vuosia kestäneen kestotilaukseni.
Muutenkin tuntuu Tolkki saaneen ajatuksilleen ja tekemisilleen kohtuuttoman paljon tilaa lehdessä, ottaen huomioon, kuinka moni on sen uuden levynsä tilannut. En usko että monia kiinnostaa ko. tuotanto. Ja reilua olisi ollut antaa muillekin jäsenille tilaisuus esittää oma kantansa asiaan ja Tolkin syytöksiin samassa yhteydessä. Miksi erästä henkilöä pitää mielistellä ja kulkea hänen talutusnuorassaan muun bändin ja lukijoiden kustannuksella?
En halua puuttua sen enempää Stratovariuksen nykytilaan, sillä koen viime aikojen tapahtumat äärimmäisen surullisina. Merkittävä bändi olisi ansainnut toisenlaisen lopun - etenkin kun olen ystävystynyt kyseisten soittajien kanssa vuosien varrella.
Mitä tulee ns puukotusepisodiin, haluan tähdentää sitä että Soundi ei ollut millään tasolla lavastamassa sitä. Mitä iloa siitä olisi ollut kenellekään? Uutisoin asiasta Soundiin samalla tavalla kuin monet muut toimittajat tekivät jutun omiin lehtiinsä - uskottiin mitä meille kerrottiin.
Ns puukotushan tapahtui Espanjassa lähtöä edellisenä yönä. Aamulla Jens tuli kertomaan minulle asiasta, ja toki uskoin miestä. Tolkki sanoi minulle muutaman kommentin, mutta muuten hän halusi olla omissa oloissaan. Tässä vaiheessa tunnelmat porukassa olivat niin matalalla ja vaivautuneita, että kaikki vain halusivat kotiin. Olihan koko keikkareissu täydellistä kaaosta, ja vasta tuolloin näin mikä bändin tila oli.
Näin jälkeenpäin tajuan, että kyse ei ole ollut pelkästä kusettamisesta vaan sairaudesta. Ja kuten sanoin, Soundi tai minä olimme tässä tapauksessa pelinappuloita, ei pelaajia.
Tämä selvä. Pahoittelut vielä väärästä tulkinnasta liittyen puukotusepisodiin. Juho Juntusen, Ari Väntäsen ja Timo Isoahon asiallisten vastausten jälkeen onkin hyvä lähteä viikonlopun viettoon. Ehkä maanantaihin mennessä Petri Silaskin on nöyrtynyt sen verran, että osaa vastata rakentaviin kysymyksiin muutenkin kuin alatyylillä ja asiattomuuksilla.
What? Toimittajahan pyyteli jo anteeksi. Mutta hei tsekatkaa kaikki tämän threadin sivut 21-22! Saisikohan sieltä vinkkiä näiden ”Toimittajien” ja muiden oikeista nimistä?
http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtopic.php?t=28501&postdays=0&postorder=asc&start=500
Se Tolkin lukijakirjekin taisi olla Rumbassa just vasta tämän keskustelun jälkeen. Ja hei, ihan runkkujahan nuo tyypit on, mutta eikö Silas silti voisi kyllä vastata? Päästäisiin vähän ninn kuin kulisseihin noissa teidän hommissa…
Vastataan vielä näihin, ettei rockjournalismia aleta parin vauhkoilijan takia luulla joksikin salatieteeksi. En nimittäin kerro seuraavassa mitään, mikä ei olisi jo tuttua kaikille oman alansa ammattitaitoisille toimittajille. Politiikan, urheilun ja niin edelleen.
1.) Kertoiko Timo Tolkki sinulle ensimmäisessä haastattelussa aikovansa hajottaa Stratovariuksen?
Jos ”ensimmäinen haastattelu” viittaa karkauspäivän 2008 tapaamiseemme, vastaus on myöntävä. Ensi kerran hän mainitsi aikeestaan jo vuoden 2007 marraskuussa puhelimessa.
2.) Jos kertoi, mikset kertonut sitä uutista Soundin lukijoille?
Pitkiä henkilöhaastatteluja tehtäessä haastateltava kertoo usein taustoitukseksi asioita, joita ei halua heti tai lainkaan julkisuuteen. Tässä oli kyse siitä.
3.) Tiesitkö Nightwishin uuden laulajan henkilöllisyyden ennen kuin asiasta tuli virallinen tiedote?
Kyllä.
4.) Jos tiesit, mikset kertonut siitä Soundin lukijoille?
Kunnioitin yhtyeen toivetta saada hoitaa tiedotus omalla tavallaan ja aikataulullaan. Lisäksi suunnittelimme Soundissa jo hyvissä ajoin etukäteen Nightwishistä narraatioltaan kaksiosaisen artikkelikokonaisuuden numeroon 6-7/2007.
Timo Isoaho kertoi kuvien kera Petraxin muulta medialta suljetusta sessiosta maaliskuulta. Minä puolestani haastattelin ainoana paikalle kutsuttuna toimittajana Tuomas Holopaista Finnvoxin sessiossa sinä toukokuun päivänä, kun Aneten nimi julkistettiin.
Suunnitelma piti, ja saimme paneutuneisuudesta, kahdesta eri näkökulmasta sekä hyvästä taustatyöstä ainoastaan positiivista palautetta niin lukijoilta kuin yhtyeeltäkin.
...ja bonuskysymys:
5.) Onko haastateltavan lausuntojen suodattamaton ja kritiikitön litterointi lehden sivuille mielestäsi musiikkijournalismia vai musiikkibisneksen promootiovälineenä toimimista?
Jos tässä viitataan edelleen Tolkki-haastatteluun, eikö ”suodattamaton ja kritiikitön litterointi” nimenomaan toisi esiin myös asioita, joita haastateltava ei lehteen halua?
Kyseinen juttu jopa sisältää Tolkin virkkeen: ”Meillä on todella iso uhkasakko niskassa, joten et saa painaa kaikkea tänään kuulemaasi lehteen.” Tämä oli tapani vihjata lukijoille, että käteni olivat osin sidotut.
Ja nyt minä lähden ostamaan äitienpäivälahjaa. Samaa suosittelen muillekin, jos on vielä hankkimatta.
Johan meni hiljaiseksi. Taisi postaamani linkki ajaa narautetut karkuun. Hahahah. Hei, toimittaja ja Rumbali! Huhuu. Miltä tuntuu, kun on pupu pöksyissä? Kutittaako?
Ää. Tuolla ne istuu seinän takana itkua tuhertaen koko porukka. All Starit ja emofarkut jalassa, Fullsteamin mainospaidat päällä. Ei taida olla pikkupojista enää tietokonetta päälle laittamaan ja tänne tulemaan. Mainitsinhan muuten jo että asun Kalliossa?
Toimittaja Petri Silas vaivautui lopulta vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Mukavaa. On mielenkiintoista päästä kurkistamaan kulissien taakse niihin kuviin ja tunnelmiin, jolloin tietyt toimitukselliset ratkaisut on tehty.
Erityiskiitos myös Juho Juntuselle, joka asiallisesti kommentoi aikoinaan uutisoimaansa puukotusepisodia. Miehen tunteikas kirjoitus veti kieltämättä hetkeksi hiljaiseksi.
Silaksen aikaisempi aggressiivinen ja tiettyjä kirjoittajia vähätellyt ”hyökkäys on paras puolustus”-taktiikka herätti ainakin Rumbalissa tukun lisäkysymyksiä:
Saana – Warrior Of Light on systemaattisesti saanut murskakritiikkiä. Aikooko Soundi arvostella kyseisen rock-oopperan, mistä antoi Timo Tolkin toimittaja Petri Silaksen haastattelussa niin laveasti kertoilla? Jos ei, niin miksi?
Onko Soundilla kassakaappisopimus Timo Tolkin kanssa, jonka pohjalta väännetään säännöllisesti artikkeleita Soundiin yksinoikeudella (vrt Seiska vs. Matti Nykänen)? Onko tämä kannattavaa ja johdonmukaista toimintaa Soundin levikin kannalta?
Timo Tolkin ansiot suomalaisessa musiikkielämässä ovat kiistattomat. Kun miehen sävellysten taso on vuosien varrella laskenut kriitikoiden ja useimpien fanien mielestä, onko tuolloin järkevää antaa niinkin laajasti palstatilaa artistille, joka teki historiallisesti merkittävimmät teoksensa faktojen valossa kymmenen vuotta sitten (Destiny (1998))?
Voiko tästä keskusteluketjusta oppia jotakin? Jos voi, niin mitä?
Lämmintä ja mukavaa kesää toivottaen,
Erään rannikkokaupungin Rumbali
"Voiko tästä keskusteluketjusta oppia jotakin? Jos voi, niin mitä?"
Voi. Sen, että nykypäivän rock-journalismi on kuin seisovaa vettä. Tämän blogin seuraaminen on nimittäin ollut helvetin paljon viihdyttävämpää kuin yhdenkään Soundin tai Rumban lukeminen pitkään aikaan.
Johtuneeko kenties siitä, että painettuihin lehtiin on "hankalaa" saada interaktiivista keskustelua, johon kuka tahansa voi milloin tahansa lisätä sanottavansa?
Mielestäni on väärin arvioida, että Timo Tolkin viimeinen musiikillinen ansio olisi koettu vuonna 1998. Kuuntelen juuri Elements pt. 1 -levyä, jonka mahti on miltei järjetön. Nightwishin uusin on kuin toisinto tästä. Kuoroineen ja jousiorkkineen.
Harmi, ettei Juntunen ole saanut tehtyä Tolkki-kirjaa. Nyt on TODELLINEN sauma Stratovarius-kirjalle. Etenkin kun se tehdään kunnolla. TK, Jörg ja Kainulainen kuultuna.
Kiitokset Silakselle vihdoinkin antamistaan vastauksista, jotka selvensivät asioita paljon. Mutta miksi vasta nyt? Paljolta veivaamiselta olisi täällä säästytty, jos vastaukset olisi saatu heti.
Ja kuinka ollakaan, tyylilleen uskollisena Silas ei taaskaan voinut pysyä asialinjalla, vaan piti asiallisten kysymysten esittäjiä nimitellä vauhkoilijoiksi. Tuostakin kirjoituksesta paistoi läpi miehen "olen fiksumpi kuin te ja teen kaiken aina oikein" -asenne.
Isoaholle ja Juntuselle erityiskiitokset asiallisista vastauksista. Harmi, että joukossanne on itserakkauden ruumiillistumia.
Vaivautui se Silas lopulta vastaamaan, paria tyypillistä nälväisyä lukuun ottamatta melkein asiallisesti, kiitos siitä!
Itseäni kuitenkin ihmetyttää miehen "uutisvainu". Asetetaan vastakkain kaksi mahdollista juttua:
– marraskuussa 2007 uutinen siitä, että Tolkki aikoo hajottaa Stratovariuksen
- keväällä 2008 monen sivun haastattelu huonon rock-oopperan tiimoilta
Kumpi näistä on journalistisesti kiinnostavampi asia?
Toisaalta Silas kyllä itsekin kertoi, että lehdellä on tapana rakentaa yhteistyössä artistien ja näiden edustajien kanssa "narratiivisia" juttuja (vrt. tapaus Nightwish), ja paljasti samalla Soundin hyväveli-systeemin. Journalismin kanssa tällä ei ole enää mitään tekemistä, vaan lehti on alistunut bändien ja levy-yhtiöiden promootiokoneiston jatkeeksi.
Myös viittaus Tolkin uhkasakkoon oli merkityksetön, sillä uhkasakko koski tässä tapauksessa Tolkkia eikä Petri Silasta, jos oikein ymmärsin.
Juho Juntunen sanoi asiallisessa vastauksessaan, että Timo Tolkki on sairas mies. Kunnioitan tätä, ja että Juntunen teki puukotustarinan jälkeen omat ratkaisunsa.
Ilmeisesti Silasta Tolkin sairaus ei kuitenkaan estä rääpimästä irti kaikkea, mitä hän hyväveli-systeemin puitteissa irti saa.
Matti Nykäsen kohdallahan on puitu journalistisen alan sisäisessä keskustelussa, että moraaliin kuuluu suojella haastateltavia myös itseltään, jos he sairautensa vuoksi ovat tilassa, jossa eivät kykene huolehtimaan itsestään. Miksi case Tolkin tapauksessa tätä periaatetta ei noudateta, se on mielenkiintoinen kysymys. Ilmeisesti Soundin toimituksessa on tästä sisäisiä mielipide-eroja, vrt. Juntusen ja Silaksen kannat.
Silaksen viittaus Seiska-lehteen ulkomusiikillisten asioiden ruotimisessa veti samalla maton hänen itsensäkin alta. Vai voiko joku todellakin väittää, että Tolkin surullisenkuuluisa MIDI-ooppera olisi niin hieno teos, että ilman ulkomusiikillisia asioita sen ympärille kannattaisi rakentaa usean aukeaman haastattelu?
Toimittaja: Ole hyvä.
Yhtä asiaa pitää äkkiä kommentoida. Onko termi “anakronismi” tuttu? Jotta ensimmäisessä kysymyksessäsi olisi mitään järkeä, minun olisi pitänyt tietää etukäteen viime vuonna, onko ’Saana’ hyvä vai ei. En tiennyt.
Sinä ehkä tiesit, koska nimität sitä tässä itsevarmasti huonoksi ja surullisenkuuluisaksi.
Muun muassa Rumba ja Nyt irvailivat Tolkille ’Saanan’ ilmestymisen aikaan antamatta hänelle mahdollisuutta puolustautua. Oliko näissä tapauksissa kyse peräänkuuluttamastasi median moraalista ja vastuusta?
Palaan tänne piakkoin esittämään ehdotuksen siitä, miten tästäkin keskustelusta voidaan oppia jotain – liittyen ”Rumbalin” aiemman viestin herättämään ajatukseen.
Nyt täytyy kuitenkin jatkaa Soundin, ei Soundi.fin puolella, kun lehteä valmistellaan kovaa vauhtia painoon. Kuulemiin kaikille.
Sinulla on Petri kova tarve vetää jatkuvasti muita medioita mukaan tähän soppaan. Eiköhän käsiteltäisi tapaus Soundi ensin. Jäi taas kovin moni avainkohta kirjoituksestani käsittelemättä.
Jos kuulit marraskuussa 2007, että Tolkki aikoo hajottaa Stratovariuksen, se oli uutinen. Sen sijaan päätit hypätä hänen kelkkaansa, lähteä mukaan juoneen ja lähteä yksissä toimin pimittämään totuutta lukijoilta sekä Tolkin bändi- ja yhteistyökumppaneilta – vain saadaksesi jutun rock-oopperan tiimoilta.
Minun mielestäni kärsit tässä ISON tappion. Olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta.
Tämä kommenttiketju on malliesimerkki siitä, mitä netissä tapahtuu, kun joku jää kiinni ns. housut nilkoissa: asiallisten kysymysten sivuuttaminen, huomion kääntäminen asioista henkilöihin, nimimerkeistä spekulointi (kas kun ei Silas ole satoihin aiempiin nimimerkeillä kirjoitettuihin Soundi.fi-viesteihin puuttunut), toisten nimimerkeillä kirjoittaminen ("Toimittaja & Rumbali"), epämääräinen oikeustoimilla uhkailu (vrt. "Jari Jokinen"), kiusallisten viestien poistaminen, keskustelun kääntäminen omasta lehdestä kilpailijoihin... lista on loputon.
Se, mihin ketjun ainoa moderointitoimenpide kohdistui, kertoo omaa kieltään pelin reiluudesta.
Joten eiköhän jatketa asialinjalla!
Petri Silas kirjoittu: "Muun muassa Rumba ja Nyt irvailivat Tolkille ’Saanan’ ilmestymisen aikaan antamatta hänelle mahdollisuutta puolustautua. Oliko näissä tapauksissa kyse peräänkuuluttamastasi median moraalista ja vastuusta?"
Eihän Soundikaan anna keikka/levyarvosteluissaan lyttäämilleen artisteille mahdollisuutta puolustautua. Ja miksi pitäisikään antaa? Jos työ/lopputulos ei puhu puolestaan, niin silloin on turha selitellä.
Vai onko TT erityisasemassa tässäkin asiassa? Kun hän julkaisee huonon levyn, on hänelle Silaksen mielestä annettava aukeamittain tilaa kehua teostaan?
- Lupailin vastailla vielä näihin.
Toimittaja Petri Silas vaivautui lopulta vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Mukavaa. On mielenkiintoista päästä kurkistamaan kulissien taakse niihin kuviin ja tunnelmiin, jolloin tietyt toimitukselliset ratkaisut on tehty.
Erityiskiitos myös Juho Juntuselle, joka asiallisesti kommentoi aikoinaan uutisoimaansa puukotusepisodia. Miehen tunteikas kirjoitus veti kieltämättä hetkeksi hiljaiseksi.
Silaksen aikaisempi aggressiivinen ja tiettyjä kirjoittajia vähätellyt ”hyökkäys on paras puolustus”-taktiikka herätti ainakin Rumbalissa tukun lisäkysymyksiä:
Saana – Warrior Of Light on systemaattisesti saanut murskakritiikkiä. Aikooko Soundi arvostella kyseisen rock-oopperan, mistä antoi Timo Tolkin toimittaja Petri Silaksen haastattelussa niin laveasti kertoilla? Jos ei, niin miksi?
- Vastaan levyarviot koordinoivan Tero Alangon puolesta, koska tunnen tilanteen. Tolkki ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut Soundiin arvostelukappaletta ’Saanasta’. Eikä mikään muukaan taho ilmeisesti hoida promootiota, koska levyä ei ole näkynyt.
Onko Soundilla kassakaappisopimus Timo Tolkin kanssa, jonka pohjalta väännetään säännöllisesti artikkeleita Soundiin yksinoikeudella (vrt Seiska vs. Matti Nykänen)? Onko tämä kannattavaa ja johdonmukaista toimintaa Soundin levikin kannalta?
- Mitään tällaista paperia ei tietenkään ole.
Tolkki tiedottaa aktiivisesti tekemisistään tännepäin, kuten kai muullekin medialle. Välillä Soundissa päätetään miestä jututtaa. Kääntäen: ei Tolkki kysy meiltä lupaa saada puhua muualla.
Jos meillä olisi Tolkin kanssa (yksinoikeus)sopimus, kuinka todennäköisenä pidät, että myös Johansson ja kumppanit jakaisivat tiedotteensa sivujemme kautta?
Soundilla on tämän kiistan kummankin osapuolen luottamus. Journalistinen riippumattomuutemme vaarantuisi vakavasti ja peruuttamattomasti, jos toimisimme vain toisen leirin äänitorvena.
Minulle hankkeen hinta on ollut suuri määrä rintamalinjan molemmin puolin tapahtunutta näkymätöntä työtä, johon jo olen viitannut. Ja johon lopulta myös tämän omituisen jälkipyykin lasken.
Tähän peilattuna katson olevani oikeutettu tiettyyn verbaaliseen aggressioon, jos saan nimimerkkien takaa perusteettomia syytöksiä epäeettisyydestä, perustehtävien ja/tai taustatyön laiminlyönnistä sekä puolueellisuudesta. Kuten huomaat: asiallisempaan rekisteriin siirtymällä saat asiallisemman rekisterin vastauksia.
Timo Tolkin ansiot suomalaisessa musiikkielämässä ovat kiistattomat. Kun miehen sävellysten taso on vuosien varrella laskenut kriitikoiden ja useimpien fanien mielestä, onko tuolloin järkevää antaa niinkin laajasti palstatilaa artistille, joka teki historiallisesti merkittävimmät teoksensa faktojen valossa kymmenen vuotta sitten (Destiny (1998))?
- Niin. Kunpa olisikin se aikakone, jolla pääsisi historiaan jututtamaan ajan kanonisoimat artistit huipun hetkillä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Soundin tämänvuotisista sivuista voi hyvin suoda alle 5 promillea Timo Tolkille.
Olen tehnyt päivänpolttavien artistien kuten Asan ohella Soundi-haastattelu -malliin juttuja muun muassa Dave Lindholmin sekä Hasse Wallin kanssa. Kysymykseen sisältyvän logiikan mukaisesti heidän laaja haastattelemisensa ei olisi ollut ”järkevää” yli kahteenkymmeneen vuoteen. Näen asian toisin.
Mutta tämähän on mielipideasia. Minua kiinnostaa lukea esimerkiksi John Fruscianten tai David Gilmourin ja Jimmy Pagen uusia haastatteluja. Ja jos ei aina kiinnosta, käännän sivua.
Voiko tästä keskusteluketjusta oppia jotakin? Jos voi, niin mitä?
- Ainakin sen, että olisi korkea aika aloittaa rehti ja avoin keskustelu suomalaisen rockjournalismin käytännöistä ja kehittämisestä. Soundi.fissä vierailevilla tuntuu riittävän sekä asiallisia että asiattomia kysymyksiä ja haasteita.
Ongelmallista on vain se, että kun ajatustenvaihto taantuu parin tahon – joihin tässä siis itsenikin lasken – muka-näppäräksi jankuttamiseksi, muut poistuvat paikalta. Tai ainakin lopettavat kommentoinnin, kuten tässä on jo käynyt.
Lämmintä ja mukavaa kesää toivottaen,
Erään rannikkokaupungin Rumbali
- Pitkää ja kuumaa sinullekin. Ja myös kaikille muille.
Eikös Tolkki kehunut hajottaneensa bändin kertaalleen jo 2004? Siis nämä MissK-hommat ja muut... Voiko sen sanaan enää luottaa missään vai pitääkö nykyään aina hakea vahvistus bändikavereilta, sukulaisilta ja muiltakin lekureilta tai apureilta? Kunhan kelailen, ei tartte vastata.
Silas, kaikella hyvällä: on turha toivoa rakentavaa keskustelua, jos itse vastaat asiallisiin viesteihin alatyylillä ja asiattomuuksilla. Tai puhua avoimesta journalismikeskustelusta, jos et itse pysty katsomaan peiliin ja myöntämään, että ylilyönteihin on syyllistytty sielläkin päässä mm. tässä Tolkki-kirjoittelussa ja muussakin hyväveli-journalismissa.
P.S. Eikös sitä Tolkin oopperaa saa tilattua ihan rahalla? Luulisi A-lehtien budjetin venyvän yhden levyn ostamiseen, varsinkin kun kyseessä on ainakin sen käsittelemisen uhratun palstatilan perusteella Soundin mielestä alkuvuoden tärkeimpiä julkaisuja.
"...kun kyseessä on ainakin sen käsittelemisen uhratun palstatilan perusteella Soundin mielestä alkuvuoden tärkeimpiä julkaisuja..."
Kovasti on hataralla pohjalla tämä ns. medialukutaito itseään oikein "Toimittajaksi" tituleeraavalla kaverilla.
Tolkki-juttuhan kuului tähän "Soundi-haastattelu" -otsikon alla kulkevaan artikkelisarjaan. Siinähän ei suinkaan käsitellä vain kyseisen artistin uusinta tuotosta vaan yritetään piirtää vähän laajempaa kuvaa taiteilijan urasta. Joskus onnistutaan hyvin; joskus huonommin, mutta yksinomaan hölmöä on väittää Soundin uhranneen viisi sivua Saanalle.
Näitä vastaavia haastattelusarjoja pyörii oikeastaan kaikissa kunnon rocklehdissä. Sellaiset kuten "Mojo Interview" tai "Rolling Stone Interview" ovat jo brändejä.
Itse pidän kovasti siitä, että muusikoita haastatellaan laajemmin ja syvemmin kuin sen viimeisen tuotteen tiimoilta. Mikään ei ole niin tylsää kuin se kun taiteilija itse pääsee hehkuttamaan sitä uusinta teostaan.
Mikä teki Tolkista MUSIIKILLISESTI ajankohtaisen hahmon? Saana. (Ulkomusiikillisista asioistahan Soundi ei Silaksen mukaan ole kiinnostunut ja Stratovariuksen hajoaminen ei ollut uutiskynnystä ylittävä asia edes marraskuussa 2007.)
Saanalle myös uhrattiin merkittävä määrä palstatilaa tuossa artikkelissa. Olisikin mielenkiintoista tietää, oliko toimittaja Silas tehnyt pohjatyön ja kuunnellut teoksen ennen haastattelua. Ilmeisesti ei.
Stratovariuksen hajoamisen kannaltahan haastattelun ajankohdalla ei olisi ollut Soundille merkitystä, sillä kuten sanottua, uutiskynnys olisi tuossa tapauksessa ylittynyt jo marraskuussa 2007.
Nimi "Soundi-haastattelu" on muuten hieno esimerkki siitä, että Soundi ei kopioi ainoastaan isoja juttujaan ulkomaisista lehdistä (toki luvan kanssa), vaan myös juttusarjojensa nimet!
Toimittaja: Olet viime viesteissäsi alkanut yllättäen rummuttaa asiallisuuden puolesta, vaikka avasit pelin omalta osaltasi näin: Kysymys Petri Silakselle: kumpi maksaa palkkasi, Timo Tolkki vai A-lehdet? Jo seuraavassa kommentissasi kyseenalaistitkin sitten Suen Ari Väntäsen toimet.
Olen tähän asti pitkämielisesti korjaillut rekan mentäviä ajatusvirheitä melkein joka kommentistasi tai kysymyksestäsi. Looginen ajattelusihan muistuttaa lähinnä emmentalia.
Enää minulla ei riitä aikaa eikä tarmoa muovailla mietteitäsi muotoon, jonka ehkä ymmärtäisin.
Tähän kun otetaan päälle jatkuvat perusteettomat syytökset ja vääristelyt sekä valheet siitä, kuka mitäkin on keskustelussa esiin nostanut tai milloinkin puhetta minnekin ohjaillut, loppuu mielenkiinto ennen kuin ymmärrys.
Minä voin luopua ylimielisestä asenteestani vaikka heti, mutta sinä taidat olla vähän yksinkertainen vielä huomennakin.
Joko edellisellä varmistui paikka Nissen palstalla?
Ja viimeinen sammuttaa valot.
voihan nyt helv....
tolkki on jo kerenny laukomaan vaikka mitä viikonloppuna, todella käsittämättömiä kommentteja! Saas nähä tuleeko mistään enää mitn...
Mutta täällä vaan rähistään kun soundilehti ei olekaan keksinyt pyörää uudelleen! Eikä osta levyjä arvosteltaviksi jne... Oikeesti nyt jätkät!
viihdyttävää tämäkin kyllä, lukutaito on hieno asia!
Kas kummaa, kas kummaa. Taas väistettiin olennainen – eli kysymys, oliko Petri Silas tutustunut Saanaan ennen haastattelua vai ei.
Sen sijaan vedettiin taas henkilökohtaisuudet kehiin ja loppuun vanha tuttu Rumba-kortti.
Hienoa, että myönsit ylimielisen asenteesi. Minusta lukijoita kohtaan pitäisi olla nöyrä, onhan kyse kuitenkin lopulta palveluammatista. Siis LUKIJOIDEN palvelemisesta, ei haastateltavien tai musiikkibisneksen edustajien.
Tässä kohtaa meillä lienee peruuttamaton mielipide-ero, joten ehkä on parempi, että Silas jatkaa tiettyjä artisteja palvelevien narratiivisten juttujen rakentamista hyväveli-systeemillään ja Soundin lukijoiden halventamista lehden nettisivuilla ihan kaikessa rauhassa.
Petri. Itepä otit asian puheeks mutta outoa miten Seiska-maiseks Soundi on menny. Ei oo varmaan sattumaa että Tolosesta tehtiin juttu heti kun se oli lööpeissä puukotuksesta. Eikä oo varmaan sattumaa että pelaatte tämmöstä peliä Tolkin kanssa. Eiks tästä maasta tosiaankaan löydy anno domini 2008 musiikillisesti relevantimpaa tyyppiä ku Timo Tolkki? Miltäköhän Juntusesta tuntuu tsiigaa vierestä kun nuorempi kollega riepottelee sairasta miestä ja sen bändifrendejä?
Ai, että "Toimittajan" mukaan Soundi varasti Soundi-haastattelun joltain ulkomaalaiselta esikuvalta?
Niin varmaan - ehkä yllä mainitsemaltani Mojolta.
Niin mutta eikös se Mojo varastanut sen Rolling Stonelta?!?
Sitä ennen ei varmaan ollut mitään. Eihän?
Paitsi että joku, joka on elämässään lukenut muutakin kuin poppareitten haastatteluja, saattaisi muistaa, että The Playboy Interview oli kova brändi jo kauan ennen kuin Rolling Stone perustettiin.
Silloinkos se siis keksittiin?
Ei keksitty, ei.
Itse asiassa tällä tavalla muodostetulla nimellä on laajoja haastatteluja kutsuttu niin kauan kun nykyaikaisia aikakauslehtiä on ollut.
Soundi-haastattelujen vikana ei ole sarjan nimi, vaan pikemminkin se, ettei niissä päästä läheskään aina riittävän syvälle.
Syvällisintä antia niissä usein on se piirros. Ne ovat todella huikeita. Ville Piirinen on nero!
Suomalaiselle musiikkijournalismille kaikkein tärkeintä on, että tällainen meta-paska jää verkkomaailmalle ominaiseksi alaviitteeksi. Minua ei kiinnosta lukea aiheesta enempää, ellei itse Timo Tolkki vaivaudu kommentoimaan asiaa.
Sori mut kun Soundilla ei yleisönosastoa ole niin jossakin se julkinen palaute pitää antaa.
Nii-in Sitri, sitä vaan toivon että lehdessä käsitellään toiset asiat ja netissä toiset. Jos tästä ketjusta on mainintaa paperilla (mihin en kyllä Soundin osalta usko), se on ainoastaan säälittävää.
Jaa, okei. No kyllä Soundissa on haukuttu muita lehtiä etten ihmettelis yhtään. Toivottavasti silti otetaan huomioon tämmönenkin palaute.
Lainaten Silasta: "Soundilla on tämän kiistan kummankin osapuolen luottamus. (...) Minulle hankkeen hinta on ollut suuri määrä rintamalinjan molemmin puolin tapahtunutta näkymätöntä työtä, johon jo olen viitannut."
Pitkällä tähtäimellä katsottuna tämä on omasta mielestäni paras tilanne sekä lehden, lukijan että artistin kannalta, enkä tässä viittaa vain tähän Stratovariuksen tilanteeseen.
Soundin tilaajana vuodesta '96 arvostan tällaista asiantilaa ja asennetta toimittajilta aivan hemmetisti, enkä osaa nyt olla laajentamatta näkökantaani koskemaan koko Soundin toimitusta.
Shokki-/lööppiuutisointiin perustuva musiikkijournalismi olisi mielestäni pitkällä tähtäimellä Suomessa mahdotonta. Kiinnostavimmat ja intiimeimmät jutut saadaan aikaan toisilla periaatteilla.
Kai meitä on moneen junaan. Eikö sua lukijana häiritse se brezneviläinen tila johon Soundi on ajaantunut.Ei mitään uutta ja rohkeaa ikinä, pelkkää saman kaavan toistoa. Samat tolkit vuodesta toiseen ja samanlaisia juttuja niin ettei varmasti hetkauta ketään. Vois ottaa Soundin vuodelta 96 ja 2008 eikä lehti ole muuttunut mihkään.Samat artistitkin siellä vielä pyörii, tolkit ja muut.
No niin....lopettakaa jo toi p:n jauhaminen.Tässähän piti kommentoida/vaihtaa mielipiteitä STRATOVARIUKSEN nyky tilasta ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.Nyt haukutaan kilpaa lehtiä/toimittajia, tai avatkaa uusi keskustelupalsta kyseiselle aiheelle.
Tässä itse muutamia asioita, vaikka tämäkin "keskustelu" osoittaa miten joillakin ihmisillä on tarve purkaa sisäistä vihaansa heti kun sopiva kohde löytyy.
Petri Silas sai Saanan masteroidun version ja lyriikat hyvissä ajoin ennen haastattelua. Itse halusin juuri Petrin juttuni tekijäksi. Kysymyksessä ei ollut pelkästään Saanaan rajoittuva juttu, vaan yleisemmällä tasolla oleva henkilöhaastattelu. Edellisestä Strato jutusta oli aikaa kolme vuotta, joten esitetyt väitteet vaikuttavat omituisilta.
Koska Straton lakijuttu venyi ja venyi ja Petri oli siinä luulossa, että asia selviäisi jutun painoon mennessä, ei hän tietenkään ollut mielissään siitä kun kerroin ettei Straton hajoamista voi laittaa sivuille ellei Soundi halua niskaansa lakimiesarmeijaa.
Eli kyseinen juttu on mielestäni hyvä, niinkuin kaikki Petri Silaksen tekemät jutut. Hän teki jutun käytettävissä olevalla materiaalilla ja jos jotain haluatte "salaamisesta" syyttää, niin oikea osoite on Stratovarius, ei Soundi. Silas on mielestäni Suomalaisen rock journalismin aatelia esim.älykkyystason perusteella. Kysymykset ovat hyviä ja aiheeseen paneudutaan perusteellisesti.
Ei Strato, minä tai Kotipelto olla mielestäni saatu vuosien saatossa sen enempää palstatilaa kuin muutkaan bändit. Kun levy tulee, niin juttu tehdään.
Saanaa en ole markkinoinut paljoa, koska se ei tarvitse sitä eikä sitä ymmärrä jos sydän on jäässä.
Voin muuten itse erinomaisesti, enkä ole "sairas" vaan hyvissä voimissa. Kun tätä ketjua lukee, tuntuu että ne sairaat löytyy ihan muualta.
Rakkaudella, Timo Tolkki
"Petri Silas sai Saanan masteroidun version ja lyriikat hyvissä ajoin ennen haastattelua."
Miksiköhän Petri Silas ei ole saanut hoidettua Tero Alangolle tätä levyä? Olisi ollut mukava lukea arvostelu jo samasta lehdestä.
Hienoa, Timo! Kiitos kun vastasit tähän hommaan. Tosiaan, nyt olisi hieno lukea Saana-arvio ja nostona.
Ja Juho Juntunen, Silas ja Tolkki samaan pöytään.
Koska master versiota ilman grafiikoita ei arvostella vaan valmiskappaleet. Tero Alanko on pyytänyt minulta levyä, mutta en ole tähän asti toimittanut yhdellekkään toimittajalle levyä "arvosteltavaksi". Nykyajan arvostelut on yleensä pelkkää tomittajan narsismia ja vihanpurkamista eikä objektiivista levyn ja artistin tarkastelua. Esim. Rumbaan olen jo vuosia kieltäytynyt antamasta haastatteluja ja voitte todeta miten siellä meikäläiseen suhtaudutaan. Olen ihan tyytyväinen pieniinkiin levymyynteihin saadessani tehdä musiikkia jota rakastan. Väkivaltaisuus js koneiston osana oleminen ei kiinnosta pätkääkään. Ehkä Mr "Toimittajan" kannataisi unohtaa Silas fiksaationsa ja etsiä uusi kiinnostuksen kohde vaikka kohta kukkivista omenapuista. Niistä kukista kun tulee jossain vaiheessa hedelmiä joita voi sitten syödä sen puun alla.
Tämä pitkä keskustelu osoittaa karulla tavalla, kuinka pahasti nettikeskustelu voi kieroutua.
Eikä siihen tarvita kuin pari tunteetonta, kaunaista ja kaikkeen kielteisesti suhtautuvaa ihmistä. Kovin on vaikea kuvitella, mitä nautintoa esimerkiksi tämä "Toimittaja" ilkeilystään saa.
Ja miksi ihmeessä hän haluaa kutsua itseään "Toimittajaksi"? Ei hänellä ainakaan näytä olevan minkäänlaisia oikean toimittajan tietoja tai taitoja.
Voinpa veikata, että kyseessä on turhautunut tyyppi, joka tekee ihan jotain muuta mutta samaan aikaan aivan hirveästi haluaisi olla oikea toimittaja ja nyt hän sitten purkaa omaa pahaa oloaan arvostettujen ammattilaisten haukkumiseen.
Henkilökohtaisesti osoitan kiitokseni ja kunnioitukseni kaikille niille, jotka ovat omalla nimellään uskaltautuneet tänne kirjoittamaan. Ei varmaankaan ole helppoa asettua tällaisen vihamielisyyden maalitauluksi.
Erityisen kiitoksen ansaitsee Timo Tolkki. Voimia Sinulle!
Itselleni Stratovarius on ollut jo nuoruusvuosista (1995 loppukesästä kun lukio alkoi) lähtien yksi tärkeimmistä heavy metal -bändeistä. Omistan kaikki levyt Elements - part II:een asti ja ehdin käydä 11 keikalla vuosien mittaan, viimeinen keikka osui Seinäjoen Rytmikorjaamoon 31.3.2006. Vaikka luotankin muiden bändiläisten kuin Timo Tolkin näkemykseen Stratovariuksen asioiden kulusta ja vaikka toivotankin Timo Tolkille pikaista masennuksen ja kaikenlaisten siitä johtuvien ym. ongelmien kontrolliin saamista, niin silti itseäni HARMITTAA TODELLA PALJON että näinkin kovan luokan bändi (tai ainakin kokoonpano mikäli muu bändi jatkaa ilman Tolkkia) lakkaa olemasta näin surkealla ja foorumeilla halveksutulla tavalla. Ikävää on lueskella huippukitaristia ja hänen viimeisintä musiikkiansa inhottavasti halveksuvia kirjoitteluita eri puolilla, ikävää on myös lueskella kahta täysin erilaista (Tolkki vs. muut) näkemystä bändin asioista. Puhumattakaan että koko bändiä ei enää siinä tutussa muodossaan ole olemassa, vaan Tolkki kerää ympärilleen jotain tuntemattomia nuorukaisia Atlantin tuolta puolen soittamaan hänen ja muiden jäsenten tekemiä&rahoittamia uusia jo levytettyjä ja muiden huippulaulajien laulamia biisejä. Ainoa muu jäsen joka on saanut aikaan kunnon uran Stratovariuksen ulkopuolella on Timo Kotipelto, hän sentään tekee jo neljännen uskottavan heavy rock -levynsä syksystä alkaen, hän on löytänyt hyvän oman linjansa. Harmi että Stratovariuksen "Visions" -aikakauteen paluu osoittautuikin Tolkin uudeksi projektibändiksi ja muiden jäsenten eritasoisiksi soolouriksi - tai Stratovariukseksi ilman Tolkkia mikäli se nyt toteutuu.
Ehkä 5-10 vuoden päästä saavat asiat mallilleen ja tekevät ainakin paluukiertueen yhdessä.
Hyvä Petri Silas,
olisi mukava tietää, mitä mieltä itse olet Timo Tolkin viimeisimmistä hengentuotteista, Saanasta seka New Erasta? Mille tasolle ne mielestäsi sijoittuvat Timo Tolkin pitkällä uralla? Ovatko ne mielestäsi levyjä, jotka Timo Tolkin musiikin ystävien kannattaa ehdottomasti ostaa ja omistaa?
Outoon valoon menee nyt homma.Silas siis tiesi millanen sätös Tolkin Saana on ennen päätöstä jutun tekemisestä ja tiesi etukäteen vielä bändin hajoittamisesta mutta teki jutun silti.Eikä edes sitten kertonut (eikä Soundi vieläkään) että millanen se Saana sitten on.Jotain tässä nyt suojellaan.Mediapeliä sanoisi Väyrynen.
Minusta oli oikein virkistävää ja mielenkiintoista lukea koko tämä keskustelu maanantain hämärtyvässä illassa, 13.05.2008.
Ilman Toimittajan ja Rumbalin esittämiä uteluita minulta puuttuisi nyt paljon tietoa, joka hyvin suuresti värittää tämän hetkistä mielipidettäni eräistäkin asianomaisista, medioista ja muusikoista. En sano, etteikö puoliin jos toisinkin oltaisi syyllistytty liian kärkevään tyyliin, en. Mutta sen halusin sanoa, että näin kun vähän ravistellaan, niin kyllä mielenkiintoa herättävää asiaa tuntuu suorastaan roiskuvan pöydälle. Ikäänkuin minä, suomalaisen musiikkimedian suhteen pelkkä kuluttaja, jäisin suuresta osasta kutkuttavia tapahtumia/skandaaleja täydelliseen paitsioon?
Jotenkin omia tuntemuksiani kuvastaa se, etten lukenut tätä "kädenvääntöä" mistään kovin oikeasta musiikkimediasta, vaan jonkin blogipostatun stratovarius-tiedotteen perässä olevasta nihkeän pienestä komenttilaatikosta(!)
Omassa musiikkimaailmassani on melkein sääntönä se, että arvostamani rock/pop taiteilijat ovat eksentrisiä enemmissä tai vähemmissä määrin. Oletankin sellaista, taiteilijoilta. Insinööriasenteella puolentoista vuoden välein tasapaksun "parhaan" levynsä julkaiseva duunaribändin arkkityyppi nostaa kohdallani karvat pystyyn, ja mustaa mielen ahdingolla. Eksentristen taiteilijaluonteiden piehtarointi taiteilijan/maksetun viihdyttäjän roolin välillä johtaa, minun mielestäni, väistämättä kaikenlaisiin erikoisuuksiin ja välillä valitettavuuksiinkin. Pieni skandaalinkäry, shokki ja kummallisuudet ovat osa minun pop/rock-maailmaani, ovat aina olleet, ja koska suuntauksena tuntuu olevan siloitella kaikki, juuri kohti tuota "mä täällä vaan duuniani teen" insinööriasenteella mekaanisesti albumeitaan rakentavaa steriiliä arkkityyppiä, jää minulta lukematta ja tilaamatta rumbat, soundit ja usein suekin, vaikka on ilmainen.
En tunne tai tiedä ketään tähän mennessä keskusteluun osallistunutta nimeä, ja kuten jo aiemmin sanoin olen musiikkimaailman suhteen itse pelkkä kuluttaja. Tolkki minulle on toki tuttu, julkisesti esiintyneenä mediapersoonana/muusikkona.
Nimim Juha K. Niitä uuden bändini biisejä ei koskaan levytetty/maksettu Straton kanssa eikä kyseessä ole "projektibändi" vaan Straton työn ja sanoman jatkaja.
Ja näiden "Atlantin takaa tuotettujen nuorukaisten" kanssa on paljon kivempi tehdä duunia kuin katkerien ja vihaisten nelikymppisten.
Masennus ym hienosti kurisssa, luovuusprosentti korkea ja katkeruusprosentti nolla.
Hyvä Timo Tolkki,
olisi mukava tietää, mitä mieltä itse olet viimeisimmistä hengentuotteistasi, Saanasta seka New Erasta? Mille tasolle ne mielestäsi sijoittuvat pitkällä urallasi? Ovatko ne mielestäsi levyjä, jotka Timo Tolkin musiikin ystävien kannattaa ehdottomasti ostaa ja omistaa?
Jösses, kylläpä on ketju venynyt. Tämän jälkeen jo aiemmin ehdottamani aikalisä Strato-uutisoinnissa olisi enemmän kuin paikallaan. Mitä enemmän selitellään, sitä enemmän näyttää siltä että kukaan osapuoli ei tässä voita. Ja Teijo Tosifani se vasta ihmeissään onkin.
Toimittajalle ja rumbalille terqqui myös. Ihan hauskasti nylkytätte ja asiaakin oli siellä mukana, mutta kannattaisi keskittyä välillä taas omiin hommiin. Joskus muinoin muistan havainneeni teissä ainesta parempaankin, QOTSAn I never came vuoden biisiksi jne...
ps. kiitos J. Juntuselle asiallisesta kirjoituksesta, vastaus valotti hyvin muutamien vuosien takaisia tapahtumia sekä 'luottotoimittaja' -ongelmaa, johon aiemmin viittasin.
"Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä."
Aamen.
Hyvä Rumbali,
olisi mukava tietää mitä mieltä sukulaisesi ja ystäväsi ovat SINUSTA.
One hand clapping on ilmeisesti henkilö, joka ei osaa tehdä eroa henkilökohtaisuuksien sekä tekemisiin kohdistuvan arvostelun välillä. Ehkä muutama kurssi luetun ymmärtämisessä tekisi ihan hyvää.
No, onhan se kädetön jo nimimerkkinsä perusteella.
Tarina: Eräässä tamperelaisessa seminaarissa oli pari vuotta sitten eräs paneelikeskustelu. Eräs levy-yhtiömies ja nykyinen ilmoitusmyyjä esitti yleisöstä kommentin eräälle päätoimittajalle. Erään päätoimittajan kasvot punehtuivat. Paneelikeskustelu päättyi.
Timo Tolkki:
Sinä sanot että:
"Niitä uuden bändini biisejä ei koskaan levytetty/maksettu Straton kanssa eikä kyseessä ole "projektibändi" vaan Straton työn ja sanoman jatkaja."
Muiden jäsenten kommentti:
"Kesällä 2007 hän esitteli meidän yhdessä rahoittamamme ja äänittämämme Stratovarius/Revolution Renaissance –demot Frontiers Recordsille..."
Juuri tämä kahden täysin erilaisen näkemyksen olemassaolo ja vastakkainasettelu tässä koko tilanteessa kautta linjan ärsyttää, ei tiedä lopuksi kumpaa leiriä uskoisi. Oikeastaan en jaksa keskittyä tähän sotkuun kovin syvällisesti, henkilökohtaisesti minua kuitenkin harmittaa että näinkin kovan luokan bändi alkoi hiipua, jouduitte keskenänne tämmöiseen ratkaisemattomalta tuntuvaan bändipoliittiseen ja rahataloudelliseen konfliktitilanteeseen ja ette saaneet tilannetta ratkaistua yhdessä kaikkien osapuolten kannalta mielekkäästi vaan jakauduitte kahteen leiriin. Olisikin ollut niin että olisitte saaneet bändin päätökseen herrasmiesmäisesti ja vaikkapa päätöskiertueen muodossa, vielä parempi olisi ollut se että olisitte saaneet jatkettua yhdessä ja tehtyä edes sen yhden uuden "Visions" -tyyppisen levyn Stratovarius-nimen alla niin kuin alunperin näytti tapahtuvan.
Sinä sanot että muiden jäsenten suunnalta on tullut paljon vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan. Jos näin on todella asian laita, niin tottahan siihen vihaan ja katkeruuteen on joku painava syy aikuisilla ihmisillä. Ei kai kukaan syyttä suotta ala hankalaksi, vaan siihen on jokin selkeä syy. Toisaalta bändin muiden jäsenten kommentti on: "Timon kuvaamia asioita – vastakkainasetteluja, tappeluja, epäpätevyyttä, kitkaa, kielteisyyttä, vihamielisyyttä, mielenkiinnon puutetta, musiikillisen osaamisen puutetta tai epäystävällisyyttä – ei ilmennyt yhtyeessä koskaan. Hän rakensi oman rinnakkaistodellisuutensa seuraavista yksinkertaisista ja itselleen kivuliaista asioista..." eli tässäkin asiassa on kaksi täysin erilaista näkemystä vastakkain.
Oli kuinka oli, olen edelleen se sama pitkän linjan Stratovarius-fani ja aion olla sellainen hautaan saakka. Stratovarius on aina ollut minulle erittäin tärkeä bändi musiikillisesti ja henkisesti, Stratovarius on Tarotin kanssa Suomen heavy metallin kulmakivi, bändi johon muut nuoremmat bändit pyrkivät koskaan siihen pääsemättä. Stratovariuksen musiikki oli niitä harvoja hyviä asioita elämässäni 90-luvun loppupuolella, bändi tai oikeastaan sielunmaisema, "Dreamspace", johon saatoin aina hakeutua. Kiitos sinulle Timo Tolkki hienosta ja koskettavasta musiikista ja kaikista niistä kovasoundisista keikoista vuosien mittaan, toivottavasti saatte muiden Stratovarius-jäsenten kanssa asiat kuntoon edes muutaman vuoden päästä ja palaatte taas lauteille - kuten muutkin hajonneet ja taas yhteen palanneet merkittävät bändit kautta vuosikymmenten.
Juha K. kirjoitti ansiokkaan tekstin. Tätä puntarointia olisi ollut mukava lukea myös Soundi-lehdestä – siis molempien leirien mielipiteitä ja ehkä jopa keskinäistä sananvaihtoa. Toivottavasti ensi numerossa on edes Saana-arvostelu, koska tuon teoksen julkaisun ympärillehän koko konflikti kulminoitui.
"Toivottavasti ensi numerossa on edes Saana-arvostelu, koska tuon teoksen julkaisun ympärillehän koko konflikti kulminoitui."
Tai kenties vielä järkevämpää olisi tehdä yhteisarviot Saanasta sekä New Erasta, koska ymmärtääkseni molemmat teokset ovat syntyneet rinta rinnan ja lomittain.
Vielä 20.3.2008 Kotipellon Seinäjoen keikan aikoihin elin siinä käsityksessä ja tiedossa, että pian Stratovarius julkaisee uuden "Visions" -tyyppisen levyn ja keikkaa sitä jossain laajuudessa kun kaikille sopii, tiesin myös lehtijutun perusteella että Kotipelto tekee omillaan neljännen soololevyn syksystä alkaen. Kaikki näytti hyvältä, ehdinkin jo miettiä että mitäs Stratovarius oikein meinaa kun ei kuulunut edes keikkaa Tuska 2007 jälkeen. Ajattelin että ihan hyvä systeemi: uusi Stratovarius-levy ja keikkaa ja sitten taas syksystä alkaen kohti Kotipellon uutta materiaalia, molemmista joukoista uutta musiikkia ja keikkaa sitä mukaa kun aika näyttää.
Nyt kun katsoo tätä tilannetta, niin en voi muuta todeta kuin että pitääpä kuunnella vanhoja Stratovarius-levyjä ja muistella menneitä aikoja hyvällä sekä odotella Kotipellon soololevyä ja -keikkoja ensi vuodelle.
Toivon todella että Stratovarius saa homman kasaan joskus ja tekee kunnon paluun. Näin mahtava bändi EI SAA LOPPUA NÄIN.
Enpä olisi arvannut, että tämä uutisointi saavuttaa moisen sukseen.
Nimimerkki "Jania" mukaillen kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille omalla nimellä tai Soundi.fissä tätä blogia aiemmin tutuksi tulleella nimimerkillä kommentin heittäneille.
Ja Jollaksen isolle miehelle minultakin tietenkin erityismaininta. Näinä päivinä vaatii rohkeutta olla Timo Tolkki.
Missä kunnossa on nykyään Deep Purple? Uriah Heep, Nazareth.
Haluammetko tätä Stratoista?
Hieman nuoremmat Priest ja Maiden jyrää kyllä. Maidenilla on ainakin kova manageri. Entä Stratoilla?
No huh huh. Tolkki itse täällä selittämässä asiat juurtajaksaen. Propsit!
Nyt tää juttu näkyy muuten Imperiumissakin. Samassa ketjussa, johon aikasemmin linkkasin, sivulla 58 on muun muassa tällänen.
No onpahan aikamoista vatkaamista tuon "Toimittajan" toimesta. Tuntuu tietävän niin hyvin miten hommat tulisi hoitaa, mutta on pääosin aika kujalla. Silakselta, Isoaholta ja Juntuselta tullut asiallisia vastauksia. Ja vaikka ensin mainitulla hieman ylimielisiä vastauksia tuntui olevankin, ainakin minusta tuntui, että ne johtuivat siitä, ettei "Toimittaja" osaa ajatella asioita kuin Seiska-tyyppisen uutisoinnin kannalta.
Ihan samaa mieltä ollaan täällä. Ja jos en väärin tsekannut, niin JanneF ja Nalle Österman ovat olleet Imperiumissa hiljaa sen jälkeen kun heidät tässä narautin.
"Ihan samaa mieltä ollaan täällä. Ja jos en väärin tsekannut, niin JanneF ja Nalle Österman ovat olleet Imperiumissa hiljaa sen jälkeen kun heidät tässä narautin."
Ja ilmeisesti myös sitä ennen. Mielenkiinnosta tutkin tuota Imperiumin ketjua antamiesi nimien pohjalta ja totesin, että edellisen kerran nimimerkki "Janne F" on kirjoittanut Timo Tolkki & Timo Kotipelto-aiheiseen ketjuun maaliskuun 7. päivä 2008 ja "Nalle Österman" puolestaan huhtikuun 12. päivä 2008.
Näemmä aihe ei ole siis tuntunut kiinnostavan ainakaan Imperiumissa kyseisiä kirjoittajia pitkään aikaan.
Just joo. Mielenkiinnosta vaan ihan kokonaan ulkopuolisena tietty kahlasitkin läpi Imperiumin 59 Strato-keksustelusivua. Uskonko... NOT! Kyllä teidät on narautettu!!!
Onhan Imperiumissa nicki haku.Sillä voi hakea vaikka Jari Jokisen viestejä.Mutta se mikä kiinnostaa on se että omistaako kukaan täällä Saanaa?Tolkki ja Silas tietenkin mutta ne ei varmaan siitä puhu. EI halua ostaa sikaa säkissä.Korroosiossahan se arvosteltiin Imp.topicin mukaan.
Ainoa toistaiseksi julkaistu Saana-arvostelu näyttäisi löytyvän täältä:
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2268
Tervehdys.
Löysin tämän mielenkiintoisen keskustelun hieman jälkijunassa, mutta ajattelin kuitenkin tarjota vielä yhdenlaisen näkökulman liittyen artistin ja lehdistön suhteeseen. Varsinaista aihetta (eli Stratovariusta) en pysty kommentoimaan, mutta koska tässä onkin pääasiallisesti keskusteltu asian vierestä, kannan minäkin oman korteni kekoon.
Kun annan haastatteluja joudun aina muistuttamaan itseäni siitä, että kyseessä ei ole aivan tavallinen kahden ihmisen välinen rupattelutuokio – sekä toimittaja että minä olemme töissä. Minä olen vastuussa sanomisistani yhtä lailla kuin toimittaja siitä mitä kirjoittaa. Niinpä haastattelunauhurin pyöriessä joudun aina puntaroimaan sanojani: onko tämä sellainen asia, jonka haluan lehtien palstoille? Mikäli ei, niin on parempi olla hiljaa. Tämä on helpoin tapa välttää artikkelit, jotka nolottavat jälkeenpäin.
Joihinkin toimittajiin muodostuu vuosien varrella erityinen suhde. Puhutaan ns. luottotoimittajista. Tämä termi pitääkin jo sisällään sen mistä tässä on kyse: ihmisten välisestä luottamuksesta. Luottotoimittajalle uskaltaa esim. haastattelun taustaksi kertoa asioita, joita ei kuitenkaan halua nähdä lopullisessa jutussa. Luottamus syntyy sillä, että toimittaja kunnioittaa haastateltavaansa ollen valmis tekemään yhteistyötä.
Jutun tekeminen tällaisessa yhteistyössä ei tietenkään tarkoita sitä, että toimittajan tulisi myydä itsensä pelkäksi albumipromootion lakeijaksi, luopua omista mielipiteistään ja keskittyä silittämään myötäkarvaan. Jos esimerkiksi Petri Silas kirjoittaisi minusta Soundiin jutun, jossa haukkuisi asiallisesti perustellen viimeisimmän levyni alimpaan helvettiin, niin en minä voisi polttaa siitä hihojani – hänellä olisi oikeus mielipiteeseensä ja musiikkijournalistina myös velvollisuus kirjoittaa sen pohjalta.
Tilanne olisi kuitenkin täysin toinen jos Silas kirjoittaisi minut haastateltuaan jotain sellaista minkä olisi luvannut jättää jutun ulkopuolelle. Voisin vaikkapa nauhurin pysähdyttyä paljastaa, että olen tulisesti rakastunut Bubi-pöllöön ja pyytää, ettei tätä laitettaisi lehteen. Jos tästä huolimatta seuraavan Soundin kannessa olisi kuvani ja otsikko "ANSSI KELA RAKASTUI PÖLLÖÖN", niin Petri Silakseen vuosien varrella syntynyt luottamus romahtaisi yhdessä hetkessä, enkä enää ikinä antaisi hänelle haastattelua.
Edellä olevissa mielipiteissä on esitetty, että moraalinsa tunteva toimittaja palvelee aina ensisijaisesti lukijaa. Jos hän saa tietoonsa jotain minkä haastateltava haluaisi jostain syystä pitää salassa, olisi siitä viipymättä informoitava lehden lukijoita.
Minusta tällaisessa toiminnassa, jossa ihmisten välinen luottamus rikotaan ja myydään median alttarille, on todellinen moraali hyvin kaukana. Tällä tavalla operoiva ihminen on kansankielellä ilmaistuna yksiselitteisesti perseestä. On luonnollisesti eri asia jos toimittaja saa luotettavasta lähteestä tietoonsa mehevän skuupin ja kirjoittaa sen lehteen – tällainenhan kuuluu toimittajan työhön. Tarkoitan nyt tilannetta, jossa haastattelun yhteydessä on puhuttu aiheesta joka on sovittu jättää jutun ulkopuolelle, mutta joka kuitenkin julkaistaan.
Juorulehtien toimittajat yleensä perustelevat ihmisten yksityisasioiden tonkimistaan sillä, että "lukijoilla on oikeus tietää". Ei ole. Ei kellään ole oikeutta tietää toisesta mitään vastoin tämän tahtoa. Minulla on artistina sen sijaan oikeus (ja velvollisuus) määritellä millaisia asioita minun kauttani pääsee julkisuuteen. Minulla on myös oikeus pidättää omaksi katsomani asiat omana tietonani. Toimittaja ei voi laittaa suuhuni sitaatteja vasten tahtoani.
Olen iloinen, että vielä on olemassa moraalinsa tuntevia toimittajia, joille voi luottamuksella kertoa asioita tietäen, etteivät ne päädy lehtien palstoille.
Anssi Kela
Hyviä pointteja.
Provosoivilla kommenteilla halusin potkia keskustelua käyntiin siitä, miten tiiviiksi tällainen symbioosi voi mennä ja missä vaiheessa toimittaja ei ole enää toimittaja, vaan artistin käsikassara ja tiedotuskoneiston jatke.
Mielestäni jos esimerkiksi artistin levy jätetään arvioimatta luottoartistin suojelemiseksi, kuten Saanan kohdalla on tehty, silloin on ylitetty journalismin ja prostituution välinen raja.
Raja ylittyy myös silloin, jos kaikista kiusallisista kysymyksistä vaietaan, haastatteluja tehdään vain siitä aiheesta ja näkökulmasta sekä sinä ajankohtana, kun artistin promootiokoneisto määrittelee, haastateltavien tai mikä pahinta heidän manageriensa tai tiedottajiensa sallitaan muokata juttuja jälkikäteen "en mä noin sanonu vaikka sanoinki" -tekniikalla jne.
Edellinen ei siis koskenut Soundin Tolkki-haastattelua, vaan musiikki- ja viihdejournalismia ylipäätään. Mikä on lopputulos? Jutun muotoon naamioitua PR-materiaalia, bulkkitavaraa, joka viime kädessä tappaa mielenkiinnon koko musiikkijournalismia kohtaan. Samat jaaritukset samaan aikaan, avaa sitten Soundin, Suen, Rumban, Suosikin, jommankumman iltapäivälehden tai vaikka Käytännön Maamiehen nuorekkaan viikkoliitteen.
Viedäänpä ajatusleikki politiikka- ja urheilutoimittajiin.
"Joo, kyllä se Heinäluoma kertoi eroaikeistaan jo syksyllä, mutta en sitten viitsinyt kertoa siitä lukijoille, että Eero saisi pelata pelin loppuun omilla korteillaan."
"Löysin muuten Ala-Tikkurilan Shelliltä jonkin lääkelaukun, mutta kun soitin Kyrölle, se pyysi etten kertoisi kenellekään. Emmä sit viittiny, ois tullu kavereille paha mieli."
Entä autotoimittajat?
"Toi uus pikkumersu muuten kaatui katolleen pujottelutestissä, mutta kun tiedottaja kielsi kertomasta siitä, niin en mä sitten viittiny. Kun Veholta on varmaan mainostakin tulossa."
Tähän väliin yksi varoittava esimerkki, miten käy, kun artistit ja heidän edustajansa totutetaan siihen, että he saavat vaikuttaa journalistisiin päätöksiin: http://www.journalistilehti.fi/tuotteet.html?id=95/425
Loppuun pieni irtohavainto muuten ansiokkaasta Anssi Kelan kirjoituksesta. Siinä oli yksi kohta, joka särähti korvaan: "Ei kellään ole oikeutta tietää toisesta mitään vastoin tämän tahtoa."
Toivon, että Anssi Kela tarkoitti lauseella vain jotain vähäpätöistä viihdeartistia tms. henkilöä, jonka yksityiselämän tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei ole mitään yleistä yhteiskunnallista, poliittista, sosiaalista, taloudellista, moraalista tms. merkitystä.
Koska jos lausetta tulkittaisiin kirjaimellisesti, se olisi paluu kekkoslaisen itsesensuurin aikoihin. Ihmisillä ON oikeus tietää, jos joku suomalainen virkamies oksentaa Kremlin-reissullaan hattuunsa, vaikka suomalainen virkamies ei tätä todellakaan toivoisi.
Samoin ihmisillä ON oikeus tietää, jos vaikkapa joku artisti harrastaa keikkareissuillaan alaikäisiin sekaantumista - vaikka artisti itse toki toivoisi, että tämä hänen intiimeimpään yksityiselämäänsä liittyvä asia pidettäisiin salassa.
Täytyy myös muistaa, että ammattimaisesti toimivista artisteista puhuttaessa ei puhuta vain artisteista itsestään, vaan koko koneistosta heidän ympärillään. PK-yrityksestä, joka voi työllistää välillisesti ja välittömästi kymmeniä ihmisiä. Silloin artistin yksityiselämän toilailut eivät kosketa vain häntä itseään, vaan vaikuttavat useiden muiden ihmisten toimeentuloon.
Saa kommentoida!
Pakko sivustaseuraajana takertua erääseen pieneen seikkaan Tolkkiaanen kommentissa konkaribändien nykytilasta. Ai, missä kunnossa on nykyään esim. Uriah Heep? Elämänsä kunnossa! Vaikuttaa oikeasti olevan papoilla vielä soittamisen riemu ja innokas tekemisen meininki päällä. Eipä muuta, jatkakaa.
Anssi: Moi. Kaikkeen sinäkin jaksat vaivautua. Tattis kommentista.
Toimittaja: Koska emme voi olettaa kaikkien seuranneen ketjua alusta saakka tai jaksavan kahlata sitä kokonaan läpi (tämä on kommentti nro 131), korjaan tässä Anssi Kelan viestin jälkeen esittämäsi karkean valheen.
Asiaa, joka on jo kattavasti käsitelty näissä viesteissä…
Lähettäjä: Petri Silas Maanantai, Toukokuu 12, 2008 - 14:44:
“Vastaan levyarviot koordinoivan Tero Alangon puolesta, koska tunnen tilanteen. Tolkki ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut Soundiin arvostelukappaletta ’Saanasta’. Eikä mikään muukaan taho ilmeisesti hoida promootiota, koska levyä ei ole näkynyt.”
Lähettäjä: Timo Tolkki Tiistai, Toukokuu 13, 2008 - 14:56:
”Tero Alanko on pyytänyt minulta levyä, mutta en ole tähän asti toimittanut yhdellekkään toimittajalle levyä "arvosteltavaksi".”
… yrität syystä tai toisesta vääristää tässä viestissä…
Lähettäjä: Toimittaja Torstai, Toukokuu 15, 2008 - 11:48:
”Mielestäni jos esimerkiksi artistin levy jätetään arvioimatta luottoartistin suojelemiseksi, kuten Saanan kohdalla on tehty, silloin on ylitetty journalismin ja prostituution välinen raja.”
Ei ollut ensimmäinen kerta kun levitit valheita, mutta toivottavasti pikku hiljaa viimeinen. Loogisessa ajattelussasi on suuria puutteita, se on toki jo huomattu laajemminkin. Juuri tuosta johtuen olenkin tullut ymmärtämään, miksi et halua esiintyä omalla nimelläsi. Yritä silti vastedes olla vääristelemättä faktoja.
Olen ollut siinä uskossa, että Saana olisi ollut Tolkin verkkokaupassa myynnissä huhtikuun 7. päivästä asti (alun perinhän se piti julkaista jo maaliskuussa). Jos näin ei ole, älä syytä harhaanjohtavan tiedon levittämisestä minua, vaan Timo Tolkkia.
Tuon jälkeen ilmestyi Soundin toukokuun numero, siis 4/2008. Suora kysymys: Onko Saanaa ostettu tai yritetty ostaa Soundiin arvioitavaksi, jos kerran promokappaleita ei tipu?
Entä olisiko tässä tapauksessa ollut parempi tehdä arvio tai edes antaa jonkinlainen kuvaus levyn sisällöstä saamasi masteroidun cd:n perusteella, joka Tolkin puheiden mukaan sisältää sanoitusliuskoja myöten kaiken muun paitsi kansitaiteen?
Minusta vain on uskomaton ajatus, että Suomen suurin musiikkilehti ei saisi hankittua yhtä ainutta cd-levyä.
Miten paljon sinua miellyttäisikään kuulla, että olemme oikein rahalla yrittäneet hankkia 'Saanan'.
Mitä kritiikkeihin tulee, minun roolini rajoittuu niiden kirjoittamiseen. En silti muista omalta Soundi-ajaltani ensimmäistäkään tapausta, jossa arviolevy olisi ostettu.
Sinulla tuntuu intoa ja lapsellisia kysymyksiä riittävän. Soundi.fin äärelläkin tuntuu aika kuluvan. Oikein hyvä.
Näitä kirjoituksia lukiessa herää jälleen nippu ajatuksia:
Eikö Soundin toimitus näe ristiriitaa julkaistessaan kolmen aukeaman haastattelun Timo Tolkista, mutta ei vaivaudu arvostelemaan miehen tuoreinta hengentuotetta Saana?
Ja mitä tulee Timo Tolkin Petri Silakselle toimittamaan Saanan ennakkokappaleeseen, niin arvosteleeko Soundi levyjä pelkästään levyjen valmiiden myyntikappaleiden pohjalta?
Petri Silas kirjoittaa: "En silti muista omalta Soundi-ajaltani ensimmäistäkään tapausta, jossa arviolevy olisi ostettu."
Eihän Silaksen olisi tarvinnut ostaa Saanaa, koska hänellä oli jo olemassa ennakkokappale levystä sanoitusliuskoilla varustettuna. Ellei sitten Soundin agendaan todellakin kuulu arvostella levyjä pelkästään kaupan hyllyjen painoksista.
Menee yhä mielenkiintoisemmaksi.
Silaksesta siis lehteen ensimmäisenä painetun Saana-arvostelun markkina-arvo on vähemmän kuin 13 euroa, minkä verran levyn hinta netissä muistaakseni on?
Vai olisiko pari klikkausta nettikaupassa aivan liian iso ponnistus siitä, että kevään kenties puhutuin levy tulee postissa suoraan Soundin toimitukseen?
Mielestäni aika laiskaa journalismia ja todella kehnoa lukijoiden palvelemista, jos kyse on pelkästään viitseliäisyyden puutteesta.
Otetaan toinen kysymys uudemman kerran, kun Silas tapansa mukaan käytti aikansa mieluummin asiattomuuksiin kuin asialliseen kysymykseen vastaamiseen. Siteeraanpa siis itseäni:
"Entä olisiko tässä tapauksessa ollut parempi tehdä arvio tai edes antaa jonkinlainen kuvaus levyn sisällöstä saamasi masteroidun cd:n perusteella, joka Tolkin puheiden mukaan sisältää sanoitusliuskoja myöten kaiken muun paitsi kansitaiteen?"
Tämä on erilaisten digijulkaisujen aikana mielestäni olennainen kysymys koskien muutakin kuin Saanaa.
Soundissa pyritään kategorisesti siihen, ettei haastattelun tehnyt toimittaja myös kritikoi puheena ollutta levyä. Tämän käytännön soisi Suomessa yleistyvän, koska se takaa lukijoille kaksi täysin eri näkökulmaa.
Toimittaja: Melko rankkaa syyttää Soundia artistin suosimisesta kun eivät ole arvostelleet levyä josta ei ole tullut promoa. Harrastelijapohjaiset webzinet ehkä ostavat arvioitavia levyjä, mutta suomen suurimpaan musiikkijulkaisuun tulee varmasti paljon muitakin mielenkiintoisia promoja arvosteltavaksi.
Muutenkaan en ymmärrä logiikkaa siinä että suositaan Tokkia sillä tavoin että ei arvostella levyä. Onko varma oletuksesi siis että levy saisi huonot arviot? Olethan itse kuullut Saanan? Nettifoorumeilla ja harrastaja-arvioissa liikkuu nykyisin sellainen ihmeellinen "kuulematta paskaa" mentaliteetti, missä levy lytätään kuulematta.
Itseltäni olisi sitäpaitsi jäänyt monta hyvää levyä ostamatta jos olisin ostanut niitä sen perusteella mitä Soundi arvioissaan sanoo. Musiikkimaut kun ovat melko erilaisia.
Tuo käytäntö lienee kaikissa kotimaisissa musiikkilehdissä. Mutta kysymysten väistelysi tuottaa uusia kysymyksiä:
Olitko luvannut, että kukaan muu kuin sinä Soundin toimituksessa ei saa koskaan kuunnella sinulle annettua Saana-levyä? Jos olit, miksi teit tällaisen lupauksen, jolla vaiennettiin mainitsemasi "toinen näkökulma"? "Ensimmäisen näkökulmanhan" vaikenit itse kuoliaaksi, koska et luonnehtinut artikkelissa Saanan taiteellista toteutusta mitenkään.
Lisää aiemmin sivuutettuja kysymyksiä:
"Onko sinusta/Soundi-lehdestä lehteen ensimmäisenä painetun Saana-arvostelun markkina-arvo on vähemmän kuin 13 euroa, minkä verran levyn hinta netissä muistaakseni on?
Vai olisiko pari klikkausta nettikaupassa aivan liian iso ponnistus siitä, että kevään kenties puhutuin levy tulee postissa suoraan Soundin toimitukseen?"
Nimimerkki Rumbali, jonka kanssa äsken näköjään "tulimme yhtä aikaa", joskin eri osoitteissa, esitti myös samankaltaisen kysymyksen kuin minä: Onko Soundin periaatteena, että a) vain lopullisia myyntiversioita levyistä arvostellaan ja b) vain sellaiset levyt arvostellaan, jotka levy-yhtiö tms. taho lahjoittaa ilmaiseksi?
Sanoin hetki sitten seuraavaa: "Mitä kritiikkeihin tulee, minun roolini rajoittuu niiden kirjoittamiseen." Te annatte nyt kaikkiaan vähän liikaa painoarvoa minulle ja päätösvallalleni Soundissa.
En tietenkään ollut luvannut, ettei kukaan muu saa levyä kuunnella. Toisaalta, en myöskään ollut luvannut, että pakotan jonkun sitä kuuntelemaan.
Minun tehtäväni oli organisoida, toteuttaa ja kirjoittaa lehteen haastattelu Timo Tolkin kanssa, Soundi-haastattelu -malliin.
Aiemmin on Tolkki itsekin jo täällä kommentoinut sitä, miksi juttu ei käsitellyt aivan kaikkia aiheita, joita olisin sen halunnut käsittelevän. Näihin seikkoihin viittasin myös itse artikkelissa, kuten olen täälläkin julki tuonut.
Rautalanka alkaa loppua, pojat. Vieläkö te kauan jankutatte?
Ahaa. Antaa vain aika huonon kuvan toimituksen sisäisestä tiedonkulusta ja toimitustyön koordinoinnista, jos vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee, mutta ehkä Tero Alanko vielä kommentoi vastuualueelleen kuuluvista asioista.
Siksi asiasta Silakselta kysyin, koska hän niin kärkkäästi asiaan tarttui ja mm. syytti minua valehtelijaksi, vaikka esille tulleiden kommenttien perusteella Soundi nimenomaan tietoisesti on jättänyt Saanan arvioimatta, vaikka a) levy on ollut toimituksen käytössä ja b) levy on Tolkin verkkokaupan tietojen mukaan ollut 13 euron hintaan vapaasti saatavissa.
No, "kunnes toisin todistetaan".
Mutta nyt alkaa kaiken kaikkiaan vaikuttaa Silaksen vastausten kiukkuisen sävyn perusteella jälleen siltä, että eväät on lopussa tai muuten vain verensokeri alhaalla.
Parempi siis vain jäädä odottelemaan asiallisia kommentteja puolenpäivän aikaan kirjoittamaani tekstiin. Se on tullut jo selväksi, miltä suunnalta niitä ainakaan ei tule.
Eikö Petri Silas olisi saanut poltettua edes yhtä cd-r kopiota Saanasta ja luovutettua kopion Alangon koordinoitavaksi levyarvosteluihin? Ei olisi pitänyt olla liian vaikea pala vakavaraisen kustannustalon tamperelaiselle musiikkitoimitukselle. Yksi cd-r aihio kun kustantaa vajaan euron verran. Ehkä poltto-operaatiosta olisi jopa voinut laittaa laskun Helsinkiin A-lehtien toimitukseen, mikäli arvokasta työaikaa olisi tuhlautunut näin vähäpätöiseen operaatioon. Ellei sitten kaikki Soundin levyarviot synny virallisista myyntikappaleista.
Niin tai näin, olisi mukava lukea useampia arvosteluja tästä yhdestä kevään kohutuimmasta kotimaisesta äänitteestä, eikä tämä kommentti koske pelkästään Soundia. Mukavaa, että edes yksi suomalainen webzine on vaivautunut arvioimaan levyn - ilmeisesti omalla kustannuksellaan.
Ottamatta kantaa siihen kenelle siitä rautalangasta tulisi malli taivuttaa, sanon sen, että mielestäni nimimerkit toimittaja ja rumbali ovat esittäneet Silakselle erittäin asiallisia ja osittain suuremmallakin mittakaavalla merkityksellisiä kysymyksiä. Harmi että todellisten vastausten sijaan saamme vain itsensä nostelua ja asian ytimen ohi lauottua pikkunäppäryyttä.
Kovasti huudetaan Saana arvostelun perään, no tässä on nyt se yksi www.korroosio.fi sivustolya!
Timo Tolkki - Saana - Warrior of Light Pt. 1
Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun Timo Tolkki julkaisi edellisen sooloalbuminsa Hymn to Lifen kuutisen vuotta sitten. Tämän jälkeen Timo Tolkin pääasiallisena bändinä tunnettu Stratovarius on ehtinyt julkaista kolme melkoisen eri tasoista albumia, lähestulkoon hajota kerran, koonnut ryhmänsä hieman uudistuneessa muodossa ja onnistunut kuitenkin palaamaan melko kunniakkaasti esimerkiksi nimikkoalbuminsa ja sitä seuranneiden keikkojen myötä. Viime vuonna alkoi liikkua huhuja Timo Tolkin uudesta sooloalbumista ja ennakkoon tekijä itse kertoi työstävänsä suureen teemaan pohjautuvaa rock oopperaa, joka tulisi olemaan ensimmäinen aidosti tällaiset mitat täyttävä kokonaisuus ikinä. Ihan kuten Timo Tolkin edelliselläkin sooloalbumilla, kuullaan myös Saana - Warrior of Lightiksi nimetyllä kokonaisuudella vierailevia vokalisteja. Tällä kertaa rooleissa kuullaan kotimaisittain Twilightingista tuttua Heikki Pöyhiää, Aino Laosia ja yhdysvaltalaista klassisen koulutuksen käynyttä Jennifer Sowlea. Ennakkoon Timo Tolkki antoi ymmärtää, että hänen klassinen rock oopperansa tulisi olemaan todella täysivaltainen kokonaisuus, joka vaatii koko teeman ymmärtämisen ja täyden antaumuksen.
Paperilla Saana vaikuttaa todella kunnianhimoiselta ja hieman Stratovariuksen ensimmäisen Elements-albumin ja Timo Tolkin Hymns of Lifen luokissa liikkuvalta albumilta, jonka lähtökohdat voisivat johtaa Timo Tolkin ylittämään itsensä 2000-luvun muuhun antiin nähden. Jo varhaiset samplet levyltä vaikuttivat kuitenkin lähinnä hirvittävältä halvalta sotkulta, mutta valitettavasti itse albumi osoittautuu vielä pahemmaksi tapaukseksi. Keskimittaisen albumin mitan saavuttava Saana sisältää näennäisesti kuusitoista osaa, mutta ihan oikeita kappaleita levyltä löytyy vain muutamia ja kaikkein pahinta kaikessa on se, kuinka levy tuntuu lähtevän edes hieman käyntiin vasta toiseksi viimeisessä kappaleessaan. Suurin osa levystä kuluu äärimmäisen vaisun tunnelmointiin pyrkivän synamaton, pianon pimputtelun, satunnaisten jousien ja Lord of The Rings/Titanic-henkisten huilujen parissa, minkä lopputulosta ei kykene kutsumaan oikein edes välttäväksi soundtrackmaiseksi kokemukseksi. Yhä ankeammaksi Saanan tekee sen vokalisoinnit, kun jopa Heikki Pöyhiä onnistuu kuulostamaan suorastaan jäykän vaivalloiselta lauluissaan ja levyn tähti Jennifer Sowle ei tee inisevällä ulosannillaan asiaa yhtään helpommaksi. Matka vaikeutuu entisestään levyn todella halvan ja ponnettoman tuotannon ansiota, jolloin liikutaan jo todella syvissä vesissä.
Vielä muutaman kuuntelunkin jälkeen vaikuttaa siltä, ettei Saana oikeasti voi olla sen luokan albumi, miltä se ensimmäisillä kuunteluilla tuntuu. Siihen voi kuitenkin yhtyä, että albumi ilmeisesti todellakin vaatii jonkinlaista äärimmäistä paneutumista sekä levyn tunnelmiin että sen teemoihin, mitään todellisia ansioita kun Saanalta ei tunnu löytyvän. Albumin parhaat osat kuullaan hieman yllättäen muutamissa lähinnä syntikkoihin ja klassisuuksiin perustuviin pikkusävellyksiin Saana Mountainin, Saana's Themen ja Journey to Crystal Islandin tavoin, jotka saavuttavat ainakin jonkinlaisia melodioita ja tunnelmia, mutta tähän se sitten jääkin. Kokonaisuuden ainoat pidemmät kappaleet ovat nimittäin suorastaan hirvittävää kuultavaa, ainakin mitä tulee silkkaan tylsään laulupainotteisuuteen nojaavaan The Endiin, suorastaan härskeihin falsetteihin yltävään Sadness of the Worldiin, pimputteluun luottavaan Silence of the Nightiin, Titanicmaisen The Letteriin ja ainoat albumin todelliset suureellisemmat kasvattelut kaikessa koomisuudessaan sisältävään nimikkokappaleeseen. Sunrise at Saana Mountain, Crystal Island, Freya's Theme ja Who Am I ovat sen sijaan harvinaisen hyviä esimerkkejä albumin melodiaköyhyydestä, ohuesta tunnelmattomuudesta ja unettavasta sieluttomuudesta, johon koko Saana perustuu.
Mitä voi siis sanoa suuresta rock oopperasta, joka levittäytyy kuuteentoista kappaleeseen ja 44-minuuttiseen kestoon, mutta sisältää todellisuudessa vain muutamia ihan oikeita kappaleita ja loput albumista kuluu ikään kuin erilaisten introjen, outrojen ja välisoittojen parissa? Runsaassa ja erilaisessa instrumentaalisuudessa ei ole itsessään mitään vikaa ja vaikka albumia on rock oopperaksi kutsuttukin, voi jopa sen sulattaa, ettei albumi sisällä edes kitaroita kuin satunnaisina pörähdyksinä siellä täällä, mutta mikään ei anna myöten Saana - The Warrior of Lightin härskillä tavalla onnettomille ja ontoille sävellyksille. Jäätävimmillään albumilla kuullaan vain tasapaksua elokuvamaista synamattoa ja onnettomia vokalisointeja yhdistettynä joihinkin pianon pimputteluihin tai jousimattoihin. Parhaimmilleenkin Saana - The Warrior of Light nousee lähinnä hillityimmissä tunnelmoinneissaan, joita ei muutamien alle minuutin instrumentaalien lisäksi juurikaan löydy. Tolkuttoman halvan oloinen ja ideaköyhä albumi ei oikeastaan lähde käyntiin missään vaiheessa, se ei ole millään tavalla erityisen tunnelmallinen ja jopa melodioiltaan, vokalisoinneiltaan ja teemaltaan albumi on lähinnä toivotonta jälkeä.
1/5
"Saanaa en ole markkinoinut paljoa, koska se ei tarvitse sitä eikä sitä ymmärrä jos sydän on jäässä."
-Timo Tolkki
Kommentoin asian vierellä vielä pikaisesti nimimerkin "Toimittaja" esittämää huomiota:
"Loppuun pieni irtohavainto muuten ansiokkaasta Anssi Kelan kirjoituksesta. Siinä oli yksi kohta, joka särähti korvaan: "Ei kellään ole oikeutta tietää toisesta mitään vastoin tämän tahtoa." Toivon, että Anssi Kela tarkoitti lauseella vain jotain vähäpätöistä viihdeartistia tms. henkilöä, jonka yksityiselämän tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei ole mitään yleistä yhteiskunnallista, poliittista, sosiaalista, taloudellista, moraalista tms. merkitystä."
Olisin kaiketi voinut ilmaista itseäni paremminkin. Silloin kun ihminen lähtee mukaan politiikkaan tai ottaa vastaan yhteiskunnallisesti merkittävän viran on selvä, että hän samalla luovuttaa osan yksityisyyden suojastaan. Eli tällöin mainitsemani "vastoin omaa tahtoa" ei enää päde - suostumus on annettu. Leikkiin ryhtyessä on tunnettava pelin säännöt. Poppareiden yksityisasioilla kuitenkin harvemmin on sen kummempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Nimimerkin "Toimittaja" kirjoittamat ajatusleikit muiden alojen lehtien kirjoittelusta ovat kyllä sinänsä melko nasevia, mutta myös todella pahasti kärjistettyjä. Rockjournalismissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse vain viihteestä - ei mistään sen kummemmasta. Sen ei lähtökohtaisesti ole tarkoitus huojutella ministerien palleja tai tarjota kuluttajille tietoa siitä mikä perheauto olisi tänä syksynä kaikkein turvallisin valinta. Musiikki herättää suuria tunteita, mutta loppupeleissä se on kuitenkin vain musaa.
Rockjournalismin laadusta toki voi - ja pitääkin - keskustella, mutta tässä keskustelussa on vain ollut jotenkin hysteerinen ja vainoharhainenkin sävy.
Itseasiassa tässä koko "keskustelussa" näkyy kattavalla tavalla koko nyky-yhteiskunnan sairaus ja neuroottisuus.
Etsitään kohteita johon "kiinnitytään" ja joihin sitten aletaan latomaan omaa sisäistä paskaansa. Siitähän esim Silaksen "ajojahdissa" on kyse, vai voiko joku todella oikeasti väittää, että asiassa on kyse musiikista? :)
Ollessani itse teini-iässä kuuunnellen Rainbowta homma oli vielä suht kuosissa. Nykyään meno on äitynyt ällöttävän väkivaltaiseksi, äiteläksi toisten ihmisten arvostelemiseksi. Ei minkäänlaista nöyryyttä tai itsekritiikkiä, ylitsepursuavaa neuroottista vihaa sitäkin enemmän.
Olen puolihuvittuneena pannut merkille miten Saanaa "vaaditaan" arvosteltavaksi syistä jotka jokainen voi noista muutamasta kirjoituksesta päätellä:)
Eli ristille vaan jotta saadaan se "paska" pois päiviltä.
Vielä huvittavampaa on lukea, että joku on oikeasti sitä mieltä. että on rocklehden vastuulla OSTAA levy, jos siitä ei toimiteta arvostelukappaletta. Huh huh!
Syyt miksi "arvostelukappaleita" ei ole toimitettu on se, että en pidä koko sanasta.
Esim. sana "kriitikko" juontaa juurensa sanasta "critique" joka taas tarkoittaa "to find fault with".
Siinä kiteytyy hyvin se, mitä itse ajattelen levyarvosteluista ylipäätänsä. Mielestäni taidetta ei voi , eikä pidä arvostella. Nykypäivän levyarvosteluista on tullut "viihdettä", roskaa jolla ei ole musiikin kanssa mitään tekemistä. Ja kun itse olen käyttänyt omia varojani Saanaan ja kontrolloin sitä, niin en yksinkertaisesti tarvitse koko koneistoa.
Okei, takavuosien "kriitikot voivat painua vittuun" lauseesta on keltainen neste vähentynyt melko lailla ja nykyään ajattelen tietyistä kriitikoista ja lehtimiehistä, että he ovat vain hassuja evoluution tuottamia raatokärpäsiä. Saanan MP3 version siis julkaistiin Maaliskuussa ja CD versio on tulossa vasta nyt. Tietyt valikoidut toimittajat tulevat saamaan levyn "arvosteltavakseen", "arvostelevet" sen sitten tai eivät, se ei minulle ole tärkeää. Minä en perusta musiikkiani levyarvosteluihin, mutta suojelen kyllä sitä, mitä olen sydämelläni tehnyt. Ja siitä tässäkin on kyse.
Ne jotka levyn haluavat ostaa voivat kuunnella näytteet sivultani tai lataa levyn netistä ja tehdä moraalisen valinnan ostaako levyn vai ei. Tarkoitan, että jos ei pidä levystä, niin mielestäni on ok jättää levy ostamatta. Jos taas lataat levyn ja pidät siitä, mielestäni on moraalisesti kyseenalaista jättää 13€ levy ostamatta.
Minulla ei ole myöskään tapana kommentoida oman musiikkini "hyvyyttä" tai "huonoutta". Siihen minkä käsistäni päästän, olen 100% tyytyväinen. Tiesin kyllä Saanan valmistuttua, etteivät sitä kaikki ymmärrä, mutta se ei kait olekaan taiteen/musiikin tarkoitus.
Mutta kyse on kuitenkin loppupeleissä musiikista ja jos se saa aikaan tällaista vihaa, kun tässäkin keskustelussa on luettavissa, niin silloin on jotain todella pahasti vialla.
Terkut Hong Kongista, Timo Tolkki
Minulla taitaa olla vähän etäisyyttä useimpiin kirjoittajiin niin iän kuin välimatkankin puolesta. (Vaikka en Hong Kongissa asti olekaan!) Ulkomaille asetuttuani olen seurannut Suomen musakuvioita vaihtelevalla mielenkiinnolla ja lähinnä nettisivujen välityksellä.
Uutisten perässä pysyy jo Soundinkin saitin ansiosta, vaikka hevipainotus tuntuu yltyvän. Tosin, kohtalokkaista pitkätukistaan Suomi maailmallakin nykyään tunnetaan. Ei kai A-Lehtien osana voi kieltäytyä antamasta kansalle mitä se haluaa. Ja siinä sivussa voivat toimittajat sitten nostaa esille omia suosikkejaan ug-puolelta.
Aikoinaan luin myös Rytmiä, mutta sen sivuilla ei ole näköjään keskustelua sitäkään vähää kuin täällä. Palautetta sisällöstä on tullut viimeksi maaliskuun lopulla (!), eikä saitilla muutenkaan ole sen jälkeen elämää.
Oikeastaan onkin ennenkuulumatonta, ettei keskustelua rockista käydä missään. Suomi on "connecting people" -kansa ja eturivissä kommunikaatiokeinojen kehittäjänä. Myös suomalainen musiikki on maailmalla enemmän esillä kuin ikinä.
Joskus HeSan livekritiikkien perään tulee jotain asiallista ja uutta näkökulmaa. Ei usein. Sama näkyy olevan vallassa täällä, jos noita viimeksi kommentoituja katsoo. Ennenkuulumatonta on sekin että kultaa ja platinaa myyneet artistit ottavat osaa keskusteluun kuten tässä on käynyt.
Yhtä asiaa toivoisin ylläpidolta. Että laittaisitte tuon puheena olevan haastattelun tänne verkkoon luettavaksi. En sitä löytänyt. Haastattelu on varmaan tuonut päivänvaloon merkittäviä seikkoja ja sen lukisin oikein mielelläni.
Keskustelijoille toivon malttia. Vähän sisäsiittoista ja hapanta tämä on mutta piirit on kai edelleen pienet. Jotain henkilökohtaistahan noissa hyökkäyksissä piileksii. Ihmettelen jos Soundin toimituksessa ei tiedetä kuka kirjoituksia kirjoittelee.
Täytyy poiketa useammin katsomassa herättävätkö Soundin kirjoitukset näin suuria tunteita. Koittakaa pysyä kaikki asialinjalla. Timo Tolkin ja Anssi Kelan ajatuksia on ollut mukava lukea. Heidän läsnäolonsa tuo keskusteluun minusta arvokkuutta ja painoa.
Timolle: tuntuisiko Sinusta vapaakappale vähemmän arvolatauneelta?
Lähetä sellainen.
Piti kommentoida Toimittajan räksytystä, mutta huomasin Anssi Kelan olleen jo liikkeellä täsmälleen samoilla pointeilla kuin omani. Hyvä Kela, järkipuhetta.
Täytyy kyllä silmät pyöreinä ihmetellä sitä, että miten joku voi edes kuvitella Soundin, jonka käytäntönä ilmeisesti on arvostella vain sille toimitetut promokappaleet, lähtevän ostamaan levyä vain siksi, että saisi siitä arvostelun samaan lehteen jossa ko. levyn julkaisseen yhtyeen tai artistin haastattelu on. Tai ylipäätään ostamaan mitään levyä arvosteltavaksi.
Muutenkin vaikuttaa siltä että herrat Toimittaja ja Rumbali haluavat Soundin, eli siis MUSIIKKIlehden, tuovan esille ns. lööppikamaa. Mitäs järkeä siinä sitten taas on? Iät ja ajat MUSIIKKIlehdet ovat kunnioittaneet artistien toiveita siitä, mitä saa julkaista ja mitä ei, ja lehdet ovat siinä samalla ja osaksi tästä johtuen toimineet hyvänä promootiokanavana, unohtamatta sitä tavoitetta mikä medialla kokonaisuutena on: tuoda asioita ihmisten tietoon.
Itse olen Soundin irtonumero-ostaja ja tilaaja jo vuodesta -97, eikä minulla ole pahaa sanaa sanottavana lehdestä, ei sen tekijöistä eikä jutuista. Hattuani nostaisin, jos minulla sellainen olisi, siitä, että pystytte vuodesta toiseen tarjoamaan laajan ja hyvän katsauksen pop- ja rockmusiikin moniin alalajeihin.
Lainaus (Täti Monika): Oikeastaan onkin ennenkuulumatonta, ettei keskustelua rockista käydä missään.
Musiikin parista tutut vanhat auktoriteetit lehdistä levy-yhtiöihin ja kriitikoihin kärsivät tällä hetkellä nettiperäisestä eroosiosta. Ihmisten on niin helppo olla yhteydessä toisiinsa ilman lehtien toimimista välittäjäaineena. Tästä seuraa että vaikka musiikkia tuotetaan enemmän kuin koskaan ja siitä keskustellaan vilkkaammin kuin koskaan, se ei välttämättä tapahdu vanhojen valtarakenteiden puitteissa. Tämä nykyinen tila ei ole makro- tai mikrotasolla välttämättä pysyvvä. Voi olla että heiluri heilahtaa ainakin osittain takaisin toiseen suuntaan jossain vaiheessa. Levy-yhtiöiden osalta tuskin, tiedonvälityksen ja kritiikin saralla ehkä. Toisaalta voi olla että oma pieni rajapintani tähän toimintaan synnyttää pienen optimistisen toivonkipinän syrämmessä.
Jos haluaa lukea vilkasta keskustelua suomalaisesta (ja muusta) musiikista, kannattaa hakeutua musiikkifanien itse pystyttämille keskustelupalstoille.
Myös palvelut kuten rateyourmusic ja last.fm ovat aika aktiivisia, kun sieltä löytää sen oman nichensä.
Sosiaalisesti elinvoimaisen nettiyhteisön synty (luomisesta on turha edes teeskennellä olevan kyse) on niin digitaalisen kananveren sekä muun voodoon ja noituuden syövyttämä että tämänkään saitin käyttäjäaktiivisuuden tulevaisuudentasoa lienee turha alkaa ennustelemaan.
Mitäs ihmeellistä siinä olisi, että Soundi uhraisi muutaman euron ostaakseen levyn, jonka arvostelu takuulla kiinnostaisi lukijoita? Soundihan oletettavasti haluaa myydä lehtiä, ja jos Saanan arviota ei löydy mistään muualta, niin tämä olisi käsittääkseni hyvää liiketoimintaa ja lukijakinnan palvelemista.
Ei sitä arvostelua tarvitsisi tehdä räikeään Seiska-tyyliin, mutta olisi yksinkertaisesti kiinnostavaa lukea ammattitaitoisen kriitikon mielipide levystä.
Jos tätä ei tehty sen takia, ettei haluttu loukata Timo Tolkin tunteita antamalla levylle huono arvosana, on Soundi minusta ollut ennemmin muusikon kuin lukijan asialla. Tässä mielessä Toimittajan puheissa on perää.
Timo Tolkin vainoharhainen joka suuntaan ammuskeleminen on kyllä minusta kaukana arvokkaasta. Tolkki, kerää itsesi.
Timo Tolkki: "Esim. sana "kriitikko" juontaa juurensa sanasta "critique" joka taas tarkoittaa "to find fault with"."
Tämä ei pidä paikkaansa. Termin "kriitikko" pohjana on kreikan sana "kritikos", joka puolestaan juontaa juurensa antiikin kreikan sanaan "krites" – joka tarkoittaa henkilöä, joka antaa punnitun analyysin, tulkinnan tai arvoarvostelman.
http://en.wikipedia.org/wiki/Criticism
DVD:n ilmestymistä odotellessa.
Mr. Tolkki lukee ilmeisesti vain omien hengentuotostensa arvostelut. Kyllä hyviä levyjä kehutaan sellaisen eteen osuessa. Ei arvosteluissa ole kyse mistään oman katkeruuden kaatamisesta artistien päälle. Kun aikaa kuluu sen verran, että pystyy itse objektiivisesti lukemaan haukkuvia arvosteluja, niin usein sieltä ne syyt sitten tunnistaa itsekin.
Nimimerkki Anssi Kelalle kiitos vastauksesta. Näin ajattelinkin asian mielestäsi olevan.
Siitä toki voidaan keskustella, käyttävätkö popmuusikot merkittävää yhteiskunnallista valtaa.
Onko Steen1:n sanomisten ja tekemisten painoarvo vähäisempi kuin rivikansanedustajan? Kumpi on kovempi, Bono vai paavi?
Kysymys on ensin periaatteista, ja sen jälkeen linjanvedoista. Linja lipsuu helposti hampaattoman kaverijournalismin suuntaan, kun samat ihmiset leikkivät pienessä hiekkalaatikossa liian monta vuotta.
Seiskassa on vain yksi Kai Merilä ja hänellä yksi Matti Nykänen, mutta suomalaisissa musiikkijulkaisuissa näitä kaimerilöitä tuntuu olevan apinalaatikot täynnä – ja sitten ollaankin kahvimuki kouransilmässä milloin kenenkin mattinykäsen parvekkeella kirjaamassa ylös haastatteluksi naamioitua promomateriaalia.
Asian kuittaaminen sillä, että musiikkijournalismi on "vain viihdettä", ei ole ainoastaan kaiken journalistisen kunnianhimon latistava väite, vaan silkka vale. Palaan tähän myöhemmin, kunhan Silas saa taas toimitettua päivittäisen purkautumisentarpeensa rojauttamalla ulosteryöppynsä niskaani. Sen jälkeen keskustelu voi taas nousta sille tasolle, jolle se kuuluukin.
Sitten tapaus Tolkkiin.
Tiedän, että pohjoismaisissa merkittävissä musiikkilehdessä ostetaan arviolevyjä, jos jotain tärkeää julkaisua ei syystä tai toisesta saada ajoissa vapaakappaleena.
Käytäntö yleistyy koko ajan, koska yhä useammin levyt julkaistaan Suomessa ja muualla Pohjoismaissa monen kuukauden viiveellä ulkomaihin verrattuna, ja merkittävä osa niiden myynnistä tulee importina erikoisliikkeiden ja nettikauppojen kautta ennen "virallista" julkaisua.
Periaatteellisella tasollahan levyjen ostaminen vahvistaa journalistista riippumattomuutta, kun toimitus ei ole pelkästään levy-yhtiöiden höveliyden armoilla ja anna näiden sanella, mikä levy milloinkin pitäisi arvostella ja mikä jättää arvostelematta.
Aivan samalla tavalla esimerkiksi Tekniikan Maailma -lehti tarvittaessa jopa ostaa testattavan tuotteen, jos maahantuoja ei halua antaa esittelylaitetta lehden käyttöön. Kysykää lehden toimitukselta, ellette usko.
Tiedän myös, että Soundiin on tehty tärkeiden julkaisujen arvosteluja muidenkin kuin virallisten myyntijulkaisujen perusteella (esim. poltetut ennakko-cd-r:t). Tämä on yleinen käytäntö muissakin lehdissä.
Nyt Soundi on jättänyt vain kaksi vaihtoehtoa:
- lehti tottelee Tolkin toivetta, ettei levyä arvosteltaisi
- lehti ei pidä Saanaa välittömän levyarvostelun arvoisena teoksena
Tuohon kysymykseen tuskin vastausta koskaan saadaan, mutta mielenkiintoista olisi tietää, tuleeko Saana-arvostelua edes seuraavaan Soundiin, vai odotetaanko tekstin julkaisulle Tolkin siunausta (puolittainen hyväksyntähän häneltä jo tuli).
Timo Tolkki :Okei, takavuosien "kriitikot voivat painua vittuun" lauseesta on keltainen neste vähentynyt melko lailla ja nykyään ajattelen tietyistä kriitikoista ja lehtimiehistä, että he ovat vain hassuja evoluution tuottamia raatokärpäsiä.
^Pakko kysyä oletko samaa mieltä Soundi lehden muinaisista Straovarius arvosteluista joissa suurin osa levyistä taisi saada sen 4-5tähteä ja olikohan Marko Säynekoski arvostelijana. Onko hänkin raatokärpänen? Epäilen että mielestäsi ei, eli meneekö ns. raatokärpänen taso suhteessa levystä saatuihin pisteisiin?
Tarkoitukseni ei ole vitt... tai muutenkaan epäkunnioittavasti käyttäytyä, olisi vaan mielenkiintoista kuulla Timo mielipiteesi tästä :) Tolkkihan on kiistatta jättänyt oman jälkensä Suomalaiseen hevikulttuuriin ja siitä hänelle hatunnosto!!!
Toinen kysymys mikä kiinnostaisi kuulla Tolkilta olisi, että uskaltaisin veikata että olet nähnyt Some kind of monster elokuvan Metallicalta..!? Mitä luulet olisiko "sama" onnistunut Stratojen suhteen, tarkoita että olisi todella keskusteltu asioista, eikä vain lehtien ja mailien välityksellä, sekun on kuitenkin täysin eri asia kuin livenä keskustelu. Olisi myös kiinntoisaa kuulla miksi halusit nimenomaan sähköpostilla ilmoittaa asiasta, eikö tämän kokoluokan pändin suhteen olisi esim. pändipalaveri ollut parempivaihtoehto ja täten olisi ehkä vältytty mediasodalta mitä nyt on ollu liikenteessä.
Kiitokset jo etukäteen Tolkille jo viitsit näihin muutamiin kysymyksiin vastata.
PS hienoa että Kiske löytyy tulevalta levyltä, perustakaahan pändi :)
Hyvää kesää Tolkille ja Keep Rocking!
[Origin: 1640–50; critic + -ize]
—Related forms
crit·i·ciz·a·ble, adjective
crit·i·ciz·er, noun
crit·i·ciz·ing·ly, adverb
—Synonyms 1. condemn, blame. 2. appraise, evaluate.
Dictionary.com Unabridged (v 1.1)
Based on the Random House Unabridged Dictionary, © Random House, Inc. 2006.
American Heritage Dictionary - Cite This Source - Share This crit·i·cize Audio Help (krĭt'ĭ-sīz') Pronunciation Key
v. crit·i·cized, crit·i·ciz·ing, crit·i·ciz·es
v. tr.
To find fault with: criticized the decision as unrealistic. See Usage Note at critique.
To judge the merits and faults of; analyze and evaluate.
v. intr.
To act as a critic.
Puhuessani kriitkoista, puhuin siis yleisellä tasolla. En siis suhteessa omaan musiikkiini vaan havainnoinneistani mediassa. En kenestäkään tietystä ihmisestä. Lehdistössä on kovat ajat menossa ja ns. vanhat hyvät arvot on melko hukassa aika moneltakin arvostelijalta joista aivan selkeästi huomaa, että sitä keltaista nestettä on varmaan siirtynyt meikäläisen päästä sinnepäin.
"Hyvä" levy on täysin suhteellinen käsite. Jos joku väittää tietävänsä yleismaailmallisesti mikä on hyvää ja mikä huonoa musiikkia niin onneksi olkoon:)
Metallican "Some kid of monster" on 50% käsikirjoitettua tosi tv:tä ja jos joku uskoo siihen, niin so be it.
Straton tapauksessa ei ollut mitään mahdollisuuksia korjata välejä, niinkuin ei yleensäkään ole vaikeissa avioeroissa. Oma statementtini asiasta on hyvin rauhallinen verrattuna muiden lausuntoon. Elämä jatkuu kuitenkin. Bändipalavereita pidettiin vuosien aikana useita. Oma viimeinen asiaa koskeva statementtini on työn alla, ja tulee sisältämään aikamoisen yllätyksen.
Mutta hei, lähtekää vaikka ulos ja katselkaa pilviä tai jotain. Maailmassa on muutakin asioita kuin Soundi, Silas puhumattakaan meikäläisestä.
Ihmetellen, Timo Tolkki
Vanhat hyvät arvot on hukassa aika monella pelimanniltakin.
Kritiikkini koskee ainoastaan Timo Tolkin vastausta kriitikko sanan alkuperään.
DVD:tä odotellessa :)
Verbi "criticize" on eri asia kuin substantiivi "critic". Verbi "kritisoida" on syntynyt sanasta "kriitikko", ei päinvastoin. Ei voi sanoa, että "Samuli kritisoi Saanan positiivisesti", mutta voi sanoa että "Samuli ylisti Saanaa kritiikissään".
Kreikka on sitä paitsi kielenä englantia vanhempi, joten etymologisia juuria pitäisi hakea siltä suunnalta.
Kai se oli väistämätöntä että tässä säikeessä aletaan sanakirjaakin lukea valikoivasti... Sana 'critique' ei sinällään pidä sisällään mitään negatiivista. Se on vain jonkun asian yksityiskohtainen analyysi. Ei sen enempää...
Timo Tolkki kirjoitti: ""Hyvä" levy on täysin suhteellinen käsite. Jos joku väittää tietävänsä yleismaailmallisesti mikä on hyvää ja mikä huonoa musiikkia niin onneksi olkoon:)"
Kriitikolla ja kritiikillä tarkoitetaan kyllä ihan jotain muuta, kuin vain henkilökohtaisten mielipiteiden lausumista.
TT "Oma viimeinen asiaa koskeva statementtini on työn alla, ja tulee sisältämään aikamoisen yllätyksen."
Et pysty estämään sitä itseltäsi, vaikka kuinka tahtoisit...
Nimimerkille "Täti Monika": Olemme tässä todellakin saaneet aikaan melko vyöryn viestejä oivaltamatta, ettei puheena oleva teksti edes ole Soundi.fissä luettavissa. Tämä on kommentti nro 164. Asia korjaantuu tuota pikaa, juttu on tulossa.
Timo Tolkin Soundi-haastattelun (julkaistu numerossa 3/08) löytyy kohdasta "Ajankohtaiset / Kuukauden juttu / Vanhat jutut" (http://www.soundi.fi/node/7763)
Mistäs löytyy SAana-arvio, sekin netissä?
ihanaa, tää ei lopu koskaan! Tohon "toimittajan" paavi vai bono kysymykseen sanoisin, että oiskos se kuitenkin ihan itsestä kiinni että miten kyseiseen henkilöön ja hänen sanomisiinsa suhtautuu?
Esim kansanedustajan palkan maksaa kansa, joka odottaa että edustaja parantaa heidän elämäänsä vastineeksi.Ja se on myös rivikansanedustajan ainut velvollisuus. Steen1 tai Bono tai kuka tahansa muusikko on pohjimmiltaan vain jäbä, joka on tykänny soittaa esim. kitaraa ja tehnyt sitä hyvin... Tokihan muusikotkin tahtovat maailmaa parantaa, mutta jos aikaa riittää kuitenkin esim. maailmankiertueille, niin itse ainakin odotan ja vaadin kansanedustajilta paljon, paljon enemmän kuin rokkareilta..
Eli jos minunkin asioista päättävä poliitikko ilmoittautuu pilviveikoksi, niin ei muuta kuin duuni alta ja kakolaan, rokkareille taas sanoisin vastaavassa tilanteessa,että so what, peace and love! Tämän voitte sitten kääntää suomalaiseen musiikki- ja muuhun journalismiin, ja miettiä onko Soundin ihan pakko ostaa Tolkin levy arvosteltavaksi?
PS. Muutama mielipide vielä siitä, miten itse suhtaudun joidenkin sanomisiin: Steen1 oli ehdolla kommunistien riveissä, ja maailmanhistoria aika hyvin osoittaa kommunistit idi... noh, en ihan hirveästi aatetta komppaa! ja arvatkaapa miten itse suhtaudun miljoonia ihmisiä teurastaanen ryhmittymän maskotin kommentteihin ;)
Nähdäänkö kohta samassa bändissä siis TImo Tolkki, Anssi Kela, Steen1, Arttu Tolonen, paavi ja Bono? Soundin levyarviota odotellessa...
Aika mielenkiintosta, nää määritelmät pätee sekä Tolkkiin että yhteen toiseen täällä kirjottelevaan:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
"Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana. Hän reagoi puolustautumalla. Hänestä tulee närkästynyt, aggressiivinen ja kylmä. Hän ottaa emotionaalista etäisyyttä uuden (narsistisen) kärsimyksen pelosta. Hän aliarvostaa sitä, joka teki väheksyvän huomautuksen.
Halveksimalla kriitikkoa ja vähättelemällä epäsointuisen keskustelukumppanin arvoa - narsisti minimoi erimielisyyden tai kritiikin vaikutusta häneen itseensä. Tämä puolustusmekanismi tunnetaan nimellä kognitiivinen dissonanssi (tai projektiivinen identifioituminen - oman kokemuksen itsestä alitajuinen heijastaminen toiseen, suom. huom.)."
Näin on muuten. Sopii ihan tasan Toimittajaan tuo kuvaus.
Vitun statementit. Jo riittää! Mitä tekemistä niillä on MUSIIKIN kanssa? Saahan niillä tietysti kätevästi huomiota eri medioissa, kun rustaa päivät selityksiä siitä, miten maapallo onkin oikeasti pannukakku. Mitä enemmän sitä tekstiä tulee, sitä vähemmän taitaa kukaan uskoa.
Jään odottamaan sitä musiikkiakin joskus. Jos sitä vaikka statementien teolta ehtisi joskus syntymään.
OT (vai onko sittenkään):
Matti Nykänen hyppää huomenna taas mäkeä!
http://rateyourmusic.com/release/album/timo_tolkki/saana___warrior_of_light__part_1__journey_to_crystal_island/
Musiikkia saa heti, kun pistää stereot soimaan. Soundi harjoittaa musiikista kirjoittamista, mutta nuotteja kun on turha laittaa lehteen niiden luonteen vuoksi, on mielenkiintoisempaa kirjoittaa musiikintekijästä.
Timo Tolkki on tehnyt ja ehkä tekee tulevaisuudessakin hienoa musiikkia, mutta onhan hänen persoonansa sen luokan kiinnostava, että mielummin siitä lukee kuin sävelasteikkojen vaihteluista.
Itse olen aina ollut kiinnostunut Tolkin tekstimaailmoista, ja kun hän kääntyi "uskonnolliseen" kirjoittamiseen, Stratovarius avautui minulle musiikillisestikin.
Stratojen kuuntelu antaa todellakin voimaa. En kaipaa Darkthronea, kun Kotipelto päästelee korkealta ja kovaa.
Harmi, että Tolkin joku persoonanpuoli haluaa lööppijulkisuutta ja tekaisee hölmöjä tapauksia tyyliin ryöstöt ja MissK. (Miksei Soundi ole tarttunut naiseen oikein kunnolla, kun Musta Joutsen teki Pokolle debyytin? Olisiko mainio: Tolkin ja Musta Joutsen -naisen yhteishaastattelu?)
Musta Joutsen? Häh. Kauheesti niistä on mainoksia, mutta en minä juttuja ole lukenut. Onko Soundissa ollut? Ei ainakaan hakukoneella irtoa. Onko se kova bändikin? Jos Tolkki on laulajakseen kelpuuttanut, pakko siinä on jotain olla..
"What the hell is going on
Skijumpers making music that sells gold
There's no talent in this game
Hunting, hunting for the fame
Publicity is all you need
that's why it feels to me like
Reign of Terror"
-- Stratovarius: Reign of Terror (Dreamspace, 1994)
Huopatossutehdas. Kun Toimittaja on hiljaa, ovat näköjään muutkin nickit. Sattumaa? Ei kai se bänniä ole saanut?
kaikki oottaa kylmä hiki perseen alla seuraavaa official statement- kierrosta...
Täällä on näköjään semmoinen kumma tyyli, että omalla nimellään uskaltavat kirjoittaa vain toimittajat ja muusikot. Ihan piruuttani päätinkin pistää oikean nimeni tuohon nimiriville, vaikka en mikään julkku olekaan.Tavallinen musiikinharrastaja vaan. Lukenut Soundia vaikka kuinka kauan. Rumbaa myös. Tosin se huonontui Mikko Aaltosen aikoina niin, että sen tilaaminen loppu. Kuitenkin Rytmi ja Rumba (ja joskus Infernokin) tulee kirjastossa selattua. Omana mielipteenä voin sanoa että suomalaisista lehdistä Soundi on paras.
Siinä ei ole mitään vikaa, että ihmiset haluavat käyttää nickejä, mutta silloin kun toinen osapuoli on esillä reilusti omana itsenään, on raukkamaista ampua puskista. Varsinkin kun valitsemalla "Toimittajan" nickikseen antaa vielä ymmärtää olevansa "alan miehiä".
Hausta tätä oli lukea, eikä mulla muuta tällä kertaa.
"Kun Toimittaja on hiljaa, ovat näköjään muutkin nickit. Sattumaa? Ei kai se bänniä ole saanut?"
Samaa voi sanoa myös nimim. Petri Silaksesta.Saana-arvostelua odotellessa....
Huomenta Suomeen ja kiitos hyvästä palvelusta. Artikkelista paljastui aika klassinen kärsivä taiteilija. Rohkea ja asiastaan varma mies tuntuu tämä hra Tolkki olevan. Hänelle jaksamista ja Soundin väelle hyvää alkavaa kesää!
näätä veti sitten parhaan kommentin koko rimpsussa...
Innolla odotan kyllä seuraavaa Soundia. Jos kaikki täällä läpi käyty homma näkyy siellä yhtä tämäkkänä kirjoitteluna (Saana-arviosta puhumattakaan) , luvassa on vuoden kovin numero!
Missä Toimittaja ja Rumbali luuraa? Huhuu. Lisää noloja kommentteja ja kysymyksiä, niin saadaan viihdettä!
Ditto, bodomite. Ihan samat toivotukset täältä.
Turha sitä on hevosen raatoa ruoskia. Ei se siitä enää raviin irtoa! Tämä keskustelu uuvahti siihen, että kaikki tuli sanottua, joten mitäpäs sitä enää jatkamaan.
Soundin Saana-arvostelu tois lisää viihdettä mutta mansessa odotetaan ilmiselvästi Tolkin lopullista hyväksyntää (kun ei ole kukaan vieläkään sanonut miksei sitä ole arvosteltu).Mutta eihän soundissa veljeä jätetä.
Jaahas. Ärhentely on laantunut. Selvisikö julkisesti koskaan, kuka Toimittaja on? Oliko tämä kokonaan Soundin toteuttama hetkellinen nettihaltuunotto vai tiedettiinkö Keskustorilla, kuka nimimerkkien takana on?
The journey continues!
( Tolkin sivuilla the final statement(?) )
Äärimmäisen surullista luettavaa on tuo Timo Tolkin kotisivun vuodatus.
Voi-voi!
Olen erittäin pettynyt. Uudessa Soundissa ei ollut Saanan arvostelua.
Minä petyin kun uudessa Soundissa ei ollut Toimittajan arvostelua.
Maiden on kova. Haluan yhtä pitkän jutun myös Teräsbetonista. Vaikka Euroviisu-voittoa ei tulisikaan.
Onko Teris-kuume jo kova Tampereella? Missä on mitattu kovimmat lukemat.
Tilasin Saana-albumin fyysisen myyntikappaleen Soundin Timo Tolkki-haastattelun tiimoilta. Kuitenkaan levy ei ole vielä saapunut minulle, vaikka laitoin tilauksen vetämään jo reilu viikko sitten. Onko Soundilla tai lehden lukijoilla tietoa, missä mennään Saanan tilausten kanssa? Ei kai meitä ole vain kusetettu?
No niin. Ei pysy saksalaisilta salassa mikään.
Olen siis tätä nykyä Stratovariuksen jäsen.
http://www.powermetal.de/news/news-16143.html
Hyvää juhannusta!
WE ARE NOT WORTHY!
Vanhaan "puukotus"-jupakkaan yksi huomio. Jokaisen joka on joskus käynyt lääkärissä/terveyskeskuksessa paikattavana tai edes nähnyt jollain toisella esim. sidetaitoksia, olisi luullut kykenevän huomaamaan, etteivät Tolkin sidekyhäelmät olleet ammattilaisen tekemiä. Ei edes ulkomaalainen moiseen kykene.
TERO ALANKO: Milloin Saana arvostellaan Soundissa?
PETRI SILAS: Milloin Saanan tilanneet saavat levynsä, voitko selvittää, kun sinulla Tolkin yhteystiedot on? Tolkin sivutkin kun ovat alhaalla.
http://ontrackmagazine.com/2008/10interviews/revolutionrenaissance.htm
Tuollainen löytyi... Itsellä alkavat kaikki osat pyöriä päällekkäin ilman että asiaan voi mitenkään vaikuttaa, joten en pääse itse nauttimaan Tolkin mouhotuksesta.
Ehkä joku muu "arvostaa".
Kannattaa kuunnella, Timo Tolkki selittää asioita puhtaaksi Revolution Renaissancen sivuilla!
(Osa 1, juttua varhaisesta Stratosta) http://www.revolution-renaissance.com/index.php?section=media_videointerview&filename=timotolkki_interview_pt1
(Osa 2, koskee 90-luvun juttuja)
http://www.revolution-renaissance.com/index.php?section=media_videointerview&filename=timotolkki_interview_pt2_1
(Osa 2.1, juttua hajoamisesta)
http://www.revolution-renaissance.com/index.php?section=media_videointerview&filename=timotolkki_interview_pt2_2
http://www.taloussanomat.fi/yritykset/protestit/?s=goldenworks&ta=&paivamaara=&tabs=&submit=Hae
No hupsista...