Michael Jackson kuoli 50-vuotiaana. Hänen sydämensä petti.
Itseään popin kuninkaaksi tituleeraavan taiteilijan oli määrä aloittaa suurimittainen paluu musiikin maailmaan sarjalla jäähyväiskonsertteja heinäkuisessa Lontoossa. Lippuja konsertteihin on myyty 750 000 kappaletta.
Michael Jackson oli uransa ehtoota elävä entinen lapsitähti kun hän aloitti yhteistyön Quicy Jonesin kanssa, jonka ensimmäinen merkittävä hedelmä oli vuonna 1979 julkaistu Off the Wall, albumi jossa onnistuttiin loistavasti tekohengittämään kuolemaansa korisevaa diskoa. Levy ei ollut julkaistaessaan sensaatio, vaan kovin nykyisestä poikkeavassa musabisneksessä se onnistui seuraavien vuosien aikana vakuuttamaan yleisön erinomaisuudestaan.
Seuraava levy räjäytti pankin, muutti osan maailmaa ja hitaasti tuhosi kannessa tiikerinpentujen kanssa poseeraaavan Jacksonin. Thriller oli tapaus. Vastaava ei enää nykytilanteessa ole mahdollista. Jackson rikkoi rytinällä MTV:n de facto-rotuerottelun, loi kokonaan uuden paradigman musiikkivideoestetiikalle ja myi yli 65 miljoonaa kappaletta tätä yhtä levyä. Levy, kuten edeltäjänsäkin, oli kiistämätön klassikko.
Tuollaisesta ei toivuta.
Kaikki yritykset ylittää Thrillerin saavutukset oli tuomittu epäonnistumaan. Bad oli vielä varteenotettavaa musiikkia ja Dangerousilla, jota Quincy Jones ei eneää tuottanut, oli herkensä. Megalomaanisen muodon syödessä tuotannosta pikkuhiljaa sisältöä, laulaja alkoi muokata ympäristöään ja itseään muistuttamaan jotain toista todellisuutta, jossa on ilmeisesti täysin normaalia teettää itsestään valtavia patsaita ja kuljetella niitä pitkin eurooppalaisia jokia. Jackson alkoi muistuttamaan kaikkien -stanien naurettavista johtajista sitä viihdyttävintä, eli Saparmurat Niyazovia. Pikkuhiljaa musiikista tuli täysin toisarvoinen aspekti miehen julkisuuskuvaa ja jopa hänen aiemmin niin terävä liikemiesvaistonsa alkoi kärsiä. Valkopesu, mystisen huonolla maulla toteutetut ostosorgiat ja yleinen vieraantuminen ihmisyydestä sekä ympäröivän yhteiskunnan normeista huipentuivat vuonna 2003 esitettyihin syytökseen 14-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Oikeudenkäynti kesti viisi kuukautta ja Jackson sai lopulta vapauttavan tuomion.
Tätä jaksoa seurasi outo odysseia, jossa Jackson muutti Dubaihin ja suunnitteli uraansa uudestaan, milloin ei pelotellut naisia vessoissa.
Ehkä nyt voimme järjestellä uudelleen Michael Jacksonin julkisuudessa elävää kuvaa, niin että se mikä on lehdistöä viimeiset vuodet kiinnostanut siirtyy sivujuonteeksi ja hieno musiikki siirtyy takaisin tarinan keskiöön.
Hän oli oikeasti popin kuningas ja viimeinen sellainen.
