Vaikka Sydänääniä koostuu uudesta materiaalista, ensimmäisestä 15 vuoteen, Kolmannen Naisen tunnistaa muustakin kuin Pauli Hanhiniemen laulusta. Tuottaja Sakari Pesolan panos ja Mikko Karmilan miksaus painottavat ennen kaikkea yhtyeen menneisyyttä, oiva ratkaisu sillä harvoinhan jyrkät muutokset toimivat vanhojen tekijöiden kohdalla. Ja miksi pitäisikään, hehän ovat kirjoittaneet itsensä kiveen jo aikaisemmalla tuotannollaan, joka seuraa mukana peruspilarina, tahtoivat he sitä tai eivät.
Biisimateriaali on enimmäkseen vahvaa työtä. Sanoittajana on toiminut tutulla tyylillään Pauli Hanhiniemi, jonka tekstit sivuavat myös nykyisyyttä. Sävellyksistä vastaa enimmäkseen Pesolan ja Hanhiniemen parivaljakko. Kitaroita joukossa on paljon, mutta niitä ei ylikäytetä, vaikka yleissoundi onkin kitarapainoitteinen.
Jos menneen ja nykyisen reunaehdot hyväksyy, Sydänääniä on hyvä levy, sillä Kolmas Nainen liikkuu ihan omassa ajassaan. Vaikka jälki on tasaisen varmaa ja yleistunnelma perusjämäkkä, huippuna erottuu muun muassa pohdiskeleva Et sileänä säily. Vaihde siirtyy kovaksi levyn loppua kohden, jossa kysytään ajankohtaisesti Kumpi ajaa kovempaa. Myös taustalaulut sopivat biisiin hyvin. Tasapaksummasta päästä on junnaava Virtanen-Järvinen, joka ei tunnu etenevän minnekään.
Tuskin tähän pettyvät ainakaan yhtyeestä aiemmin intoilleet, sen verran tutut osaset ovat kohdallaan.
|
|
|
