Isät ovat tehneet sympaattisia biisejä lapsistaan paljon enemmän kuin lapset isistään. Isistä lauletut biisit ovat usein hiukan rankkoja.
The Temptations: Papa was a Rolling Stone - Ei ollut isä maisemissa elinaikaanaan ja jälkeenpäin osoittautui hiukan paskaksi jätkäksi.
The Clash: Bankrobber - Varmasti lapsen silmissä ihan symppisjäbä, mutta ammatinvalinta ei ehkä mennyt perheellisellä ihan kohdilleen.
The Doors: The End - Tästä on vaikea sanoa onko ongelman ydin isän, äidin vai pojan päässä.
TVT$: Daddy Drank Our Xmas Money - Kuulostaa ihan Temptationsin faijalta, jolla on kyllä ihan hyvin saattanut olla useampikin perhe...
Paul Simon: St Judy's Comet - Kaikille isille tuttu tilanne, olivat sitten kuuluisia tai ei. Pentu ei halua nukkua vaikka seisoisi päällään ja laulaisi Wayfaring Strangeria. Hyvä meno.
Fredi: Isä kulje hitaammin - Aikuinen mies juoksee yön hämärässä pakoon pientä tytärtään. Eipä tule mitaleja tällä menolla...
Guy Clark: Desperadoes Waiting for a Train - Isähahmoja kylläkin, mutta ajavat saman asian, paremmin kuin TVT$:n, Temptationsin tai Fredin tapauksessa.
Harry Chapin: Cat's in the Cradle - Tässäkin isä oikealla asialla.
Mitäs muuta tulee mieleen?
PS. Kiitos Lasse Kurjelle hyvästä ohjelmasta sunnuntain alkuiltäpäivässä...
