Parhaat rumpubiisit Tommi Liimatan valitsemina

Mitch Mitchellin rummut soivat Tommi Liimatan mielestä kuin isossa olohuoneessa. Tommi listasi Voodoo Chilen ja 19 muuta rumpubiisien parhaimmistoon kuuluvaa esitystä popmusiikin historiasta.

En ole piiskavirvelin, china-pellin enkä löysän haitsun ystävä.

Biisin hyvyys on monesti kiinni rummuista. Kompin istuvuus on tärkeä juttu, mutta setin sointi vielä tärkeämpi. Meinasin panna listalle Twisted Sisterin We’re Not Gonna Take Itin, jonka komppia jokainen yhdeksänvuotias tapaili Carioca-tusseilla, mutta biisin rumpusoundi on oikeastaan aika pahaa kolinaa.

Listani valinnoissa rummut useinkin tupsuttelevat kaiuttomasti ja pehmeästi. Osa viehätystä piilee yli-innokkaissa filleissä (For You, Watchin’ You). Toisinaan maistuu timantintarkka teollisuuskomppi (Rasputin, Summer Night City). Aina rummustoa ei edes kuule, vain aistii (Da Doo Ron Ron), joskus ne hahmottaa isossa olohuoneessa soiviksi (Voodoo Chile, The Way Young Lovers Do, Passing The Time) ja monesti ei kuule soittohuonetta vaan vain setin (Let The World Ramble On, Try (Just A Little Bit Harder), Out On The Weekend).

Niinpä tämän lukijalle ja listani kuulijalle ei tule valtavana yllätyksenä, etten ole piiskavirvelin, china-pellin enkä löysän haitsun ystävä. Emme ole edes moikkailuväleissä.

– Tommi Liimatta