Aikamatka 20 vuoden taa – Kalle Ahola ja lauantaisoittolista numero 35

18.10.2014 01:59

Soundin netin lauantaisoittolistasarjassa edetään tänään osaan numero 35. Eilen ensimmäisen uuden kappaleen yhdentoista vuoden tauon jälkeen julkaisseen Don Huonot -yhtyeen laulaja Kalle Ahola tarjoilee audiovisuaalisen matkan kahdenkymmenen vuoden taa, vuoteen 1994.

Vuoden 2013 lopulla käynnistyneessä lauantaisoittolistasarjassa on kuultu tähän mennessä monenlaisia soittolistoja. Omat soittarinsa ovat tehneet muun muassa Gim Kordonin Aleksi Pahkala, Happoradion Aki TykkiJon Spencer Blues ExplosionNicole WillisOlavi UusivirtaIlkka MattilaKnipiYonaLauri ElorantaArto TuunelaIlari KiveläVille KelaKie von HertzenArtturi TairaTommy LindgrenLasse KurkiSuvi IsotaloTeemu Markkula sekä Jori Sjöroos.

Laita soittolista pyörimään tai vaihtoehtoisesti katso kappaleiden musavideot ja lue Kalle Aholan perustelut biisivalintoihin soittolistan alta.

Lauantaisoittolista #35:

Kalle Aholan soundtrack vuodelta 1994


Jeff Buckley − Forget Her

”Tämän helmen Jeff Buckley jätti henkilökohtaisista syistä syrjään debyyttialbumiltaan Grace ja korvasi sen So Cruel -kappaleella. Biisi kiersi fanien keskuudessa bootlegina, kunnes se julkaistiin 2004 virallisesti Gracen kymmenvuotisjuhlapainoksella. Yhdellä otolla livenä studiossa purkitettu biisi.”

Nick Cave − Do You Love Me

”Yksi Nick Caven taianomaisimmista biiseistä.”

Killing Joke − Pandemonium

”Huolimatta grungebuumista, vuoden tuimimman ja kompromissittoman albumin teki pitkän linjan bändi Killing Joke. Onko tämä egyptometallia? Mikko Karmilan kautta löysin levyn ja hän soittikin kerran hauskan puhelun.

Mikko kysyi, että voisinko lainata kopiotani Kotiteollisuus-yhtyeelle, koska he halusivat ripata siltä yhden riffin, tai siis saada inspiraatiota riffistä, mutta eivät muistaneet miten se meni. Sanoin, että oon juuri lähdössä Väinämöisen kentälle FC Tavastian matsiin ja voin ottaa levyn mukaan.

Itä-Suomen punapartainen rock-Väinämöinen koppasi sen sitten multa ennen matsia ja sain kun sainkin rakkaan levyn takaisin myöhemmin Karmilan kautta.”

Radiohead − My Iron Lung

”Kesällä 1994 Radiohead heitti veret seisauttavan intensiivisen keikan Roskilden vihreässä teltassa. Olin paikalla sattumalta, en edes osannut yhdistää Creep-hittiä bändiin. Keikan puolivälissä olin jo bändin fani ja raivasin tieni eturiviin. Videoklipin Reading Festivaalin päivänvalossa kylpevässä taltioinnissakin on oma imunsa.

Vuonna 1994 julkaistu My Iron Lung -ep kasasi odotuksia seuravana vuonna julkaistua The Bends –albumia kohtaan, joka sitten räjäyttikin Kansallis-Osake-Pankin. Vuoden 1995 Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltan keikka oli myös kova.”

Suede − We Are The Pigs

”Bernand Butlerin taival Sueden kanssa päättyi loistavaan toiseen albumiin Dog Man Star. Oasis, Supergrass (sekä Blur ja Manic Street Preacherskin) tekivät hyvät levyt, mutta jos pitää valita, niin tämän albumin otan soittolistalle mukaan suomuisten saarien brittipop-rockskenestä vuodelta 1994.”

Nirvana − All Apologies

”Kun 1980-luvulla kysyttiin ’Missä olit, kun John Lennon kuoli’, niin 1990-luvulla sama surullinen kysymys esitettiin koskien Kurt Cobainia. Tämä vuonna 1993 nauhoitettu MTV Unplugged In New York julkaistiin Cobainin kuoleman jälkeen syksyllä 1994.

Ostin oman kopioni vasta vuonna 1998 Indonesiasta ja samalla matkalla löysin Kuala Lumpurista mielenkiintoisen Nirvana-kirjan, jossa kerrataan Kurtin kirjoittamien laulujen taustat. Lainasin sen vuonna 1999 Toni Wirtaselle, mutta en ole saanut vielä takaisin. Vink, vink.”

Stone Temple Pilots − Vasoline

”Brett Andersonin kanssa samoja laihdutuskonsteja käyttänyt Scott Weiland kumppaneineen teki yhden vuoden pomppuhiteistä. Soundgardenin Superunknown pitäisi myös olla mukana, mutta tänään Vasoline voitti Spoonmanin.”

The Cranberries − Linger

”Yksi vuoden 1994 kauneimmista slovareista oli Linger. Alun perin jo 1993 julkaistu biisi julkaistiin -94 uudelleen ja siksi se saa luvan kelvata mukaan. Pidin kauan bändiä tylsänä yhden hitin (Zombie) ihmeenä, mutta vuonna 1999 huomasin The Cranberriesin keikalla tuntevani suurimman osan biiseistä.”

PJ Harvey − 50 Ft Queenie

”PJ Harveyn löysin, kun hän lämppäsi bändeineen U2:ta Zooropa-levyn kierteella. Tämä Rid Of Me -albumin biisi julkaistiin singlenä vuoden 1994 puolella. Polly Jean on mahtava lauluntekijä.”

The Cardigans − Black Letter Day

Emmerdale–albumi oli ja on täydellistä sunnuntaiaamumusiikkia. Varsinkin, jos kuulee biisin sanat väärin, eli Black Leather Day. The Cardigansin 2000-luvun levytykset ovat upeita. Ja Nina Personilla on ihana ääni.”

Therapy? − Screamager

”Jottei menisi soittolista liian popiksi, niin siirrytään Ruotsista Pohjois-Irlantiin. Nuorten vihaisten miesten Troublegum oli yksi rokkibaarien soitetuimmista vuonna 1994. Levyn kannessa mies työnsi päänsä roskapönttöön ja samaa teki mieleni tehdä usein noihin aikoihin. Albumin tiukkoja rumpusoundeja ihailtiin joukolla studiossa.”

The Prodigy − No Good (Start The Dance)

”Vuoden 1994 soundtrackissa on aivan mahdotonta sivuuttaa The Prodigyn Music For The Jilted Generationia. Rokkarille se avasi oven ihan uuteen musiikkigenreen. Ja Vanhalla tuli koettua The Prodigy myös ’livenä’.”

Massive Attack − Karmacoma

”Samoin ei voi sivuuttaa myöskään Massive Attackin Protectionia. Karmacoma esitteli suurelle yleisölle ja myös minulle Trickyn.”

Jamiroquai − Space Cowboy

”Ja cooleimpia ysärijuttujahan oli myös Jamiroquai. Tässä vaiheessa Ferrarit oli vielä ostamatta ja Jay Kaylla oli mitä viileimmät tanssiaskeleet, mitä kuulaimmat laulufraseeraukset, groovaava bändi sekä maailman hassuimmat hatut.”

Mötley Crüe − Hooligan’s Holiday

”Vinyyliaikaan oli usein tapana sijoittaa albumin huonoin biisi b-puolen kolmanneksi. Tässä on tämän soittolistan B3. En ole koskaan pitänyt lainkaan Mötley Crüen musiikista. 1980-luvun peruskoulussa lähes kaikki luokka- ja koulutoverini diggasivat ’Mötiköistä’. En pitänyt myöskään imagosta: ekan älppärin promovideossa jätkät kävelivät soihdut käsissään ja hiukset tupeerattuina leikkien luolamiehiä.

Vihoviimeisetkin sympatiapisteet menivät, kun Hanoi Rocksin Razzle kuoli Vince Neilin kyydissä. Ostin kuitenkin tämän singlen, koska Bob Rockin tuunaamat rumpusoundit olivat 1994 Amerikan soundia parhaimmillaan/pahimmillaan.

Kiikutin singlen Finnvoxille, jossa T.T. Oksala perkasi hiki hatussa ja liian vähällä studioajalla Verta, pornoa & propagandaa –levyn raitaviidakkoa. ’Hooligans Holiday, voi vittu mitä paskaa’, T.T. tuhahti laittaessaan singlen cd-soittimeen. Kuuntelimme biisin ja kysyin, että voisiko meille vääntää samanlaiset rumpusoundit miksauksen alla olleeseen biisiin. ’Joo, jos hoidat meille kuukauden studioaikaa pelkkien kannusoundien vääntämiseen’, kuului T.T.:n lakoninen vastaus. Beastie Boysin Sabotage oli vuoden 1994 must-biisejä, mutta Mötley Crüe sai nyt sen paikan.”

The Cult − Coming Down (Drug Tongue)

The Cult –nimeä kantaneella albumilla soittolistan edellisen biisinkin tuottanut Bob Rock otti rohkeasti vaikutteita U2:n Achtung Babysta. Mielestäni metamorfoosi oli mielenkiintoinen ja nostan omissa kirjoissani albumin bändin legendaaristen rokkilevyjen Love, Electric ja Sonic Temple tasolle.”

Nine Inch Nails − Hurt

The Downward Spiral on klassikko, onhan? On, on.”

Youssou N’Dour feat. Neneh Cherry − 7 Seconds

”Hyvän albumin ja soittolistan pitäisi päättää aina elämää suurempi balladi. Tämä taitaa olla sellainen.”


Yleisradion We Want More -televisio-ohjelmassa mukana oleva Don Huonot julkaisi perjantaina ensimmäisen uuden kappaleen yhteentoista vuoteen. Bändiä käsittelevä jakso on nähtävissä täällä.

Kuuntele uunituore Salaisuus-single alla.


(Kalle Ahola -kuva: Marek Sabogal)

Lisää luettavaa