Beatlesin musiikissa maistuvat kaneliomenat ja muut Tero-Petrin elämän musiikkimuistot

Elämäni soundit -palstalla artistit esittelevät elämäänsä keskeisesti vaikuttanutta musiikkia.

Kuva: Arto Albert Arvilahti

Catalepsyn speed metal -kitaristista ja Limonadi Elohopean laulaja-lauluntekijästä Tero-Petristä jalostui kymmenisen vuotta sitten sooloartisti, joka vaihtoi bändidemokratian valistuneeseen itsevaltiuteen. Neljännen oman albuminsa Parantavat sanat lauluja hän teki keskittyneesti retriittimökissä Salon edustalla Angelniemellä.

– Perheelliselle on tärkeätä saada tehdä yölläkin biisejä, Tero-Petri hymähtää. – Harva kappale syntyy oikein tekemällä, säveltämisessä pitää saada toteuttaa omaa aikatauluaan ja sanoitusten kanssa voi mennä pitkään, että saa hyviä ideoita laulettavaan muotoonsa.

Pyysimme Tero-Petriä siirtämään ajatukset muiden tekemään musiikkiin ja paljastamaan elämänsä aikana suurimpia sykäyksiä aiheuttaneita musiikillisia elämyksiä. Syntyi kiinnostava lista eri kulmista herätelleitä artisteja ja albumeita.

Elämäni soundit: Tero-Petri

LEVY, JONKA ANSIOSTA USKON YHÄ ALBUMIKOKONAISUUTEEN
The Beatles: Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band

– Ekan älpeeni ostin 9-vuotiaana Turun Eka-marketista. Hämmentävässä kannessa Beatlesit patsastivat viiksekkäinä. Levyn vaikutus oli valtava, kuin näkisi Star Warsin ensi kertaa. Se soi tanakasti uudessa levarissa. Pääsin värikkäälle matkalle. Kuunnellessa maistuvat yhä kotipihan kaneliomenat.

LEVY, JOKA INNOSTI TEKEMÄÄN SUOMENKIELISIÄ SANOITUKSIA
Leevi And The Leavings: Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen

– Teimme sedän kanssa kesälomalla puusavottaa, joka keskeytettiin Göstan radiohaastattelun ajaksi. Setäni osasi ulkoa Leevin 70-luvun harvinaiset singlebiisit. Minäkin opin ne. Göstan sanoitukset ovat sekä parodiaa suomalaisten arjesta että huolestuneita kannanottoja.

LEVY, JOKA SAI TUNTEMAAN SAMANKALTAISUUTTA
The Smiths: Hatful Of Hollow

– Mulla on musiikillisesti jakautunut mieli. 12-vuotiaana tapasin ostaa sekä AC/DC:n että Smithsin levyt. Morrisseyn sanoista koin, että tilannekuvauksella voi nasevasti kertoa sisäisestä olostaan. Se oli ensimmäinen englanninkielinen bändi, jonka sanat ymmärsin heti. Ainakin tunne välittyi.

RASVAISTA KITARAA, JOTA YHÄ KUUNTELEN
Blue Öyster Cult: Secret Treaties

– 80-luvun tuskailin kireissä housuissa speed metal -yhtyeen kitaristina poikien kerhossa. Oven avasi Blue Öyster Cult, jonka iskelmäprogehevi hyväksyttiin varovasti. Sen hypnoottiset riffit vaikuttivat musiikilliseen ytimeeni. Fire Of Unknown Originin ponteva AOR on punttisalin ryhtimusaani.

LEVY, JOKA OPETTI TUNNELMAN TÄRKEIMMÄKSI ASIAKSI
Portishead: Dummy

– 90-luvulla tajusin, ettei biisi tarvitse välttämättä kertosäettä. Juju voi olla soundissa. Tai laulajan ääni puhuu sinulle. Suomessa soi tietty ääni, jonka äärellä muu menettää merkityksensä; Fredin lauluääni. Portisheadin koukku on Beth Gibbonsin kohtalokas ääni ja yhtyeen syyspimeä soundi.

MUISTUTUS SIITÄ, ETTÄ YLLÄTYS ODOTTAA KEIKALLA
Animal Collective: Merriweather Post Pavillion

– Barcelonassa 2008 hullaanuin. En tuntenut etukäteen biisejä, jotka veivät sadetanssiin. Kuin Radiohead, XTC, Mr. Bungle ja Kraftwerk olisivat yhdistyneet. Vastaavaa musiikillista sirkusta on nähty lähinnä Sielun Veljillä. Levyllä psykedeelinen kokeilu, tanssittavuus ja upeat biisit ovat samassa paketissa.

LEVY, JOKA SAI VAIHTAMAAN KITARAN SYNAAN
Metronomy: The English Riviera

– Tuo mieleen lapsuuteni synasuosikit, Organ, Classix Nouveaux ja Gary Numan, mutta bändillä on oma niukka, nihkeä soundinsa. Helsingin Circuksessa yhtye esiintyi rumpukoneen ja synan säestyksellä, eikä Joe Mountin laulu muuta kaivannut. Myös yhtyeen kömpelöä musiikillista huumoria rakastan.

ENITEN KUUNTELEMANI ARTISTI UUDEN LEVYN TEON AIKANA
Hector: Kadonneet lapset

– Tein biisejä Angelniemellä mökissä. Aamuisin hain kohtalokasta tunnelmaa katsomalla lossin kulkua kahvin ja Hectorin kera. Hänen voimansa on sanojen monimerkityksellisyys. Hän osaa heittäytyä myös hauskaan nonsenseen. Sukua Bowielle siis. Vakavuudessa yllättävää leikkiä ja leikissä vakavuutta.

Teksti: Asko Alanen
Julkaistu alun perin Soundissa 1/2016