Elämäni soundit – Millä levyllä Pauli Hanhiniemi olisi halunnut olla itse mukana

Elämäni soundit -sarjassa artistit esittelevät itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä levyjä
6.1.2017 15:09

Kolmannen Naisen debyytistä on jo 30 vuotta. Juhlallisuuksien sijaan Pauli Hanhiniemi keskittyy kuitenkin soolouraansa. Pölyä, hiuksia ja risuja -albumilla kompista vastaavat Juppo Paavola ja Ville Rauhala. Pauli Hanhiniemi suostui raottamaan henkilökohtaisen musadiggailunsa historiaa Soundille osana Elämäni soundit -juttusarjaa.


ENSIMMÄINEN LEVY, JONKA LAITOIN ITSE LEVYSOITTIMEEN

Jethro Tull – Aqualung

– Vanhempia veljiäni Karia ja Vesaa yhdisti Jethron diggailu, ja tosi tutuksi tuli koko diskografia. Perunateatterin kaverit kuortanelaisesta Stakesta olivat proge- ja metallimiehiä, joiden kanssa Jethro Tull oli niitä harvoja yhteisiä suosikkeja.


LEVY, JOKA LIITTYY MUISTIKUVIIN NUORUUDESTA ALAVUDELLA

Juice Leskinen & Coitus Int – Per Vers, runoilija

– Alavuden nuorisotalolla oli vaatimaton levyhylly, josta sai lainata vinyylejä jopa viikoksi. Mieleeni jäi Per Vers ja erityisesti Juntusen ansiokas sarjakuva. Kloppipoikana 70-luvun lopulla elättelin unelmaa piirtäjän, jopa taidegraafikon hommista ja ihailin Juhoa jopa enemmän kuin Juicea.


LEVY, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN TEHDÄ JA ESITTÄÄ OMAA MUSIIKKIA

Ian Dury – Upminster Kid

– Samaisella nuorisotalolla oli myös Ian Duryn sinkkuja ja joku ep. Niiden vinha meno ja kinkyhkö soundi innosti kovasti. Varsinkin toi Upministerin kertsin lähtö sykähdytti mua aikoinaan. Ehkä Kolmannen Naisen Etsikää Asseri onkin velkaa jotain Duryn suuntaan.


KOLMANNEN NAISEN YHDESSÄ DIGGAILEMA ALBUMI

Dr. Feelgood – Down By The Jetty

– Ei olla kundien kanssa tehty tilastoa, mutta Dr. Feelgoodin eka lienee kaikille rakas. Alkuaikoina, kun solistina korahteli sittemmin ensimmäinen komppikitaristimme, Movetron-mies Timo Löyvä, soitimme Kaukanapoissa -suomennosta Päivä kaupungissa.


HEHKUMON VÄLITYKSELLÄ SAAMAANI MUSIIKKIA

Tallari – Koputtelin ja koputtelin

– Hehkumo on avannut korviani suuntaan jos toiseenkin. Tuskinpa olisin kuullut vaikkapa mongolialaista kurkkulaulua (univormuista tuli mieleen Turo’s Hevi Gee) ilman heitä. Yhteinen, perverssi suosikkimme on Tallari-yhtyeen versio vanhasta mustalaislaulusta Koputtelin.


SUOSIKKILEVY DUOKAVERINI VILLE RAUHALAN KANSSA

Pete Molinari – Streetcar Named Desire

– Ville on mitä mainioin matkadeejii, välillä innoissaan Kake Randelinista, välillä kuunnellaan Youssou N’douria. Melko Akustisen Duomme (M.A.D.) tunnari kuitenkin on Pete Molinarin onnenkantamoinen Streetcar Named Desire.


LEVY, JOLLA OLISI TOIVONUT OLLEENI ITSEKIN MUKANA

Hurriganes – Rock And Roll All Night Long

– Kun eläytymiskykyni vielä riitti otsikon mukaisiin temppuihin, kuuntelin Problemsin Katupoikia, Pellen Viimeistä syksyä ja Eppujen Maximum Jee & Jeetä. Hurriganes-debyytti ylitti nämäkin sankarini ensimmäisenä kotimaisena rocklevynä, jonka kuulin kokonaan.


LEVY, JOKA AVARSI KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA

Se – Pahaa unta

– Sai minutkin tutkimaan pimeämpää puoltani ja helpotti niitä suorituspaineita, joita Popedan Paten pullottava etumus ehkä hintelässä nuorukaisessa herätti.


Teksti: Asko Alanen
Julkaistu alun perin Soundissa 10/2016

Lisää luettavaa