Elo-syyskuun taitteessa toisen soololevynsä Kukaan ei oo kenenkään julkaissut Iisa kertoi Soundille, mitkä levyt ovat päässeet lähelle laulajan sydäntä.
PARHAITEN VUOSIEN KUUNTELUA KESTÄNYT LEVY
Stina Nordenstam – And She Closed Her Eyes
– Herkkä ja hauras, mutta eheä albumikokonaisuus ehkä selkeimmältä esikuvaltani laulaja-lauluntekijänä.
ALBUMI, JONKA ITSE OLISIN HALUNNUT TEHDÄ
PJ Harvey – Let England Shake
– On todella inspiroiva teos ja yksi viime vuosien ehdottomia lempilevyjäni.
MITÄ MUSIIKKIA HALUAISIN SOITETTAVAN HAUTAJAISISSANI
Beck – Morning Phase
– Nyt jos kuolisin, niin Beckin viime vuonna julkaistu Morning Phase voisi olla ykköstoiveiden joukossa.
ALBUMI, JOKA ON ERITYISEN HYVÄÄ MATKAMUSIIKKIA
Neil Young – Decade
– Jos automatkasta täytyy selviytyä ilman aux-liitintä, Neil Youngin Decade-kokoelma on kiva matkakaveri yksin autoillessa.
PETTYMYS, JONKA ANNAN ANTEEKSI
Björk – Biophilia
– Björk on loputon inspiraation lähde, mutta 2011 julkaistun Biophilian myötä en enää löydä hänen albumeistaan sitä kulmaa, josta pääsisin niihin kunnolla sisään. Tuoreella Vulnicuralla hän saa kaiken anteeksi.
LEVY, JONKA PARIIN HALUAISIN VUOSIEN JÄLKEEN PALATA
The Posies – Amazing Disgrace
– Kuuntelin tosi paljon 1990-luvun loppupuoliskolla, mutta sitten tiemme erkanivat. Levyä ei löydy suoratoistopalveluista, eikä se ole muuallakaan tullut vastaan. En muista, olenko kuullut sitä 2000-luvulla ollenkaan, mutta se palaa mieleeni aina uudelleen.
MITÄ LEVYÄ KUUNTELIN UUTTA LEVYÄ TEHDESSÄNI
Amason – Sky City
– Kuuntelin paljon enemmän musiikkia kuin aiempien levytysten aikana. Beckin Morning Phase, The War On Drugsin Lost In The Dream ja Amasonin Sky City pysyivät tiiviisti kuuntelussa. Viimeksi mainitun vaikutteita saattaa kuulua myös omalla levylläni.
TÄRKEIN KOTIMAINEN ALBUMI
Liekki – Magio
– Yksi eniten koskaan kolahtanut kotimainen. Ostin Provinssirockista 2011 tuoreeltaan. Levy käänsi uuden sivun suomenkielisessä pop-musiikissa ja vaikutti vahvasti kotimaiseen indiekenttään. Olen vieläkin iloinen siitä, että Magio on tehty.
Teksti: Asko Alanen
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 9/2015