Gösta Sundqvistin muistokonserttien sarja käyntiin ensi viikolla – Sunnuntaisoittarilla Leevi-klassikoita esiintyjien valitsemina

Leavings-muusikot Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund saavat Helsingissä ja Tampereella rinnalleen Jarkko Martikaisen, Siiri Nordinin ja Jouni Hynysen.

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Alun alkaen jo elokuulle kaavailtu, sitten sairastumisen vuoksi siirretty Gösta In Memoriam -muistoesiintymisten sarja käynnistyy huomenna maanantaina (2.10.) Helsingin Tavastialta. Samaisessa salissa soitto soi myös tiistaina (3.10.), jonka jälkeen vuorossa on Tampereen Klubi keskiviikkona 22.11. ja torstaina 23.11.

Konserteissa nostetaan hattua vuonna 2003 edesmenneelle Gösta Sundqvistille (kuvassa), jonka syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi pyöreät 60 vuotta. Lavalle nousevat Leevi And The Leavingsissä musisoineet Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund solisteinaan Jarkko Martikainen, Siiri Nordin ja Jouni Hynynen. Luvassa on luonnollisesti kelpo läjä Leevi-klassikoita.

Jollaisista mieleisimpänsä koko kööri suostui paketoimaan myös Sunnuntaisoittari-muotoon. Täältä pesee:

”’Kun mä kuolen ja tarvitsen arkun, niin pankaa vaikka pahvilaatikkoon’ -summauksen voisin painattaa omaan kuolinilmoitukseeni.”

JARKKO:

Moottoritiemurhaaja muistelee… (albumilta Käärmenäyttely, 1996)

Hieman toisenlaista discomusiikkia. Kappale on erityisen kiinnostava jo siksi, ettei sen kertojalla ole itsestään kerrottavana oikein mitään moraalista hyvää: ajauduttuaan vaimonsa tappoon hänelle jää käteen silkka syöksykierre, johon tempautuu mukaan, mahdollisesti sattuman oikusta, kidnapattu nainenkin. Sävellys, etenkin mittava kertosäejakso, sisältää monta harmonista erityisoivallusta. ”Kun mä kuolen ja tarvitsen arkun, niin pankaa vaikka pahvilaatikkoon” -summauksen voisin painattaa omaan kuolinilmoitukseeni. Tällaiseen popmusiikkiin törmää turhan harvoin.

Elämä ikkunan takana (albumilta Perjantai 14. päivä, 1986)

Sävellyksenä tämä on Sundqvistin kauneimpia, suorastaan runollinen kokonaisuus, jota Ahti Marja-ahon jousisovitus somistaa ymmärtävästi. Lapsen perspektiivistä rakennettu sanallinen draama on sekin ihon alle menevää lajia. Ajaton, kaikin tavoin esimerkillinen kolmeminuuttinen.

Pohjoisen taivaan alla (albumilta Turkmenialainen tyttöystävä, 1993)

Tämän poimin mukaan jo ajankohtaisuutensa vuoksi. Sävellys ja sovitus ovat taas kerran priimatavaraa: jokainen osista on sekä itsellisesti toimiva että toiseen sopivasti nojaileva, toista tarvitseva. Laulettava aines on sekin jaoteltu hienosti: ensin suomalaisen historian harmaa jakso, sitten pallon toiselle puolelle loikkaava maeteriaali, ja lopuksi länsimaisen hedonistin näkökulmasta kerrottu kolmas säkeistö. Paloista jokainen siirtyy kertosäkeen yhteislauluosuuteen kuin itsestään.

”Taidenäyttelyiden avajaiset ja teattereiden ensi-illat, joissa piileskelimme pitopöytien alla muiden kakaroiden kanssa olivat kyllästettyjä monenkirjavilla Amalioilla.

SIIRI:

Amalia (albumilta Häntä koipien välissä, 1988)

Kaunis sävellys. Tuntuu, että olisi lapsen näkökulmasta kerrottu. Tai ainakin tulee oma lapsuus vahvasti mieleen. Taidenäyttelyiden avajaiset ja teattereiden ensi-illat, joissa piileskelimme pitopöytien alla muiden kakaroiden kanssa olivat kyllästettyjä monenkirjavilla Amalioilla.

Poika nimeltä Päivi (albumilta Raha ja rakkaus, 1985)

Aihe on aina ajankohtainen, ystävyys meitä yhdistää, etäisyys tekee kipeää sielussa. Laulussa piilee arvokas viesti, ja sen huumori on täydellisesti ajoitettua ja puujalka-asteikolla varsin ovelaa.

Pohjois-Karjala (albumilta Perjantai 14. päivä, 1986)

Riffi on varmasti kaiverrettu kaikkien suomalaisten tärykalvoihin, niin myös omiini. Huvitan usein itseäni hyräilemällä sitä taustamusiikiksi oudoille tilanteille. Toimii joka kerta. Kuten koko Leavingsin tuotanto, tämäkin maistuu vahvasti elämältä.

”Tiedättekö aamukirouksen? Sen, kun heräät ja päässä pyörii ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta biisi, joka voi olla kaikkea mahdollista Arja Havakan Lokin ja Metallican Enter Sandmanin väliltä.”

JOUNI:

Nainen toiselta planeetalta (albumilta Perjantai 14. päivä, 1986)

Leevi And The Leavingsiltä on vaikea erotella suosikkibiisejä, koska ne vaihtelevat lähes päivittäin. Mutta tiedättekö aamukirouksen? Sen, kun heräät ja päässä pyörii ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta biisi, joka voi olla kaikkea mahdollista Arja Havakan Lokin ja Metallican Enter Sandmanin väliltä. Tänä aamuna päässäni pyöri kuitenkin jotain hyvää: Leevien Nainen toiselta planeetalta. Perjantai 14. päivä on minulle Se Leevi-levy. Siinä ei ole huteja, vaikka Pohjois-Karjala kiikkuukin niillä rajoilla. Mutta sekin vain sen takia, että sen soundi on jotain aivan muuta kuin muut levyn kappaleet.

”Ihmisiä muutti kasvavaan pääkaupunkiin työn perässä, paremman elämän toivossa. Monelle muutto ei kuitenkaan ollut odotettu onnen potku. Moni päätyi siltojen alle ja metsiin.”

NIKLAS:

Jos Helsinki on kaunis (albumilta Musiikkiluokka, 1989)

Siinä on hieno, osuva ajankuvaus 1970-luvun Helsingistä. Ihmisiä muutti kasvavaan pääkaupunkiin työn perässä, paremman elämän toivossa. Monelle muutto ei kuitenkaan ollut odotettu onnen potku. Moni päätyi siltojen alle ja metsiin. Itse olin silloin kouluikäinen Itä-Helsingin kasvatti ja ”puliukot” olivat jokapäiväinen näky.

Elämä ikkunan takana (albumilta Perjantai 14. päivä, 1986)

Herkkiä nuoren ihmisen pohdintoja. Moni on varmaan pohtinut samoja asioita ja tunnistaa itsensä tästä tekstistä.

”Toivoa antava kappale, joka pienen tarinan avulla palauttaa uskon vaikeimmalla hetkellä.”

RISTO:

Keltainen huivi (albumilta Musiikkiluokka, 1989)

Toivoa antava kappale, joka pienen tarinan avulla palauttaa uskon vaikeimmalla hetkellä. Ei kannata antaa periksi synkille ajatuksille.

Kissanpentu (single, 1979)

Italoiskelmähenkinen, kevyen mahtipontinen biisi. Nuoren ihmisen romanttinen kaipuu poismenneen ystävän perään.

Vanha koulukuva (albumilta Musiikkiluokka, 1989)

Nostalginen ihmiskohtaloiden kuvaus luokkatovereiden edesottamuksista teini-iän epävarmuuden jyllätessä.

”Tunne siitä, että Gösta istutti teksteihinsä keskusteluissa sivuttuja aiheita on vahva tässä.”

JUHA:

Mutta viereesi nukahdan (albumilta Perjantai 14. päivä, 1986)

Teksti istuu melodiaan ja akustiseen tunnelmaan hienosti. Göstan herkempi puoli tulee tässä biisissä hyvin esiin. Ahti Marja-ahon jousisovitus on upea.

Turkmenialainen tyttöystävä (albumilta Turkmenialainen tyttöystävä, 1993)

Humoristinen, itämaisia sävyjä sisältävä matkalaulu. Tunne siitä, että Gösta istutti teksteihinsä keskusteluissa sivuttuja aiheita on vahva tässä. Kaverini löysi tulevan vaimonsa rajan takaa suunnilleen tämän kappaleen syntyhetken aikoihin. Göstan kynän terävyys loistaa.

Miranda (albumilta Raparperitaivas, 1991)

Hieman surrealistinen ja mystinen teksti, joka on kestänyt aikaa ja on edelleen ajankohtainen. Hyvä laulu-arri ja viipyilevä kertsi. Unenomainen ja elokuvallinen tarina.

Sunnuntaisoittari – Risto, Juha, Niklas, Jarkko, Siiri & Jouni: Gösta In Memoriam

Elokuussa ilmestyi Timo Kalevi Forssin laatima Gösta Sundqvist -elämäkerta Gösta Sundqvist Leevi And The Leavingsin Dynamo.

Svart Records puolestaan kunnostautuu julkaisemalla Leevien tuotantoa uudelleen pitkin vuotta.

Niin ikään elokuussa ratkesti sekin, mitkä 50 Leevi-helmeä ovatkaan teistä, arvon lukijamme, ne kaikkein parhaimmat.

Pst: lippuja molempien konserttikaupunkien jälkimmäisille päiville on vielä saatavilla, joskin Helsinkiin enää erittäin rajoitetusti. Tarkasta ajantasainen pilettitilanne täältä.

Sunnuntaisoittari-sarjan aiempien osien pariin teleporttaat tästä.