Tietoisuuden tällä ja tuolla puolen – Joose Keskitalon Sunnuntaisoittarilla matkataan olevaisuutemme ytimeen

"On niin kuin istuisimme puistossa maailmanlopun jälkeisessä ajassa. Rauhallisesti avaamme piknik-korin ja alamme syömään."

Joose Keskitalo yhtyeineen.
Kuva: Aki Roukala

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Joose Keskitalo julkaisi pari viikkoa sitten järjestyksessään kahdeksatta studioalbumiaan Julius Caesarin anatomiaa edeltävän singlen nimeltään Tietoisuus.

Sisarlehtemme Rumban sivuilla Keskitalo kertoi:

”Nämä laulut ovat kertomuksia meidän kollektiivisesta vankeudesta, jossa vanginvartijat olemmekin me itse! Ne ovat tutkimuksia itseemme, josta ymmärrämme loppujen lopuksi vain vähän, sillä ihminen on itse itselleen mysteeri. Vain välähdyksenomaisesti meille paljastuu vankeutemme.”

”Laulaako Tapsa todella vai jostain rekimatkasta kotipihaan? Tuskin!”

Haastoimme Joosen Sunnuntaisoittari-hommiin teemana mikäpä muukaan kuin tietoisuus ja sen moninaiset, usein hyvin tulkinnanvaraiset rajapinnat. Olkaa hyvät:

The Doors: Break On Through (To The Other Side) (albumilta The Doors, 1967)

Tietoisuuden tuolle puolen menemisen ehdoton klassikko, jonka jokainen tuntee. Tätä ei vain voi olla valitsematta. Morrison murtautuu tämänpuoleisuuden kahleista ja kiireellä kiirehtii sinne toiselle puolelle.

Pekka Streng: Sisältäni portin loysin (albumilta Magneettimiehen kuolema, 1970)

Toisin kuin Morrison, Streng ei murtaudu, vaan lempeästi lipuu tuolle puolen. Melkein huomaamattomasta portista syvemmälle itseensä, toiseuteen.

Tapio Rautavaara: Juokse sinä humma (Kukkakaupan ulkopuolella / Juokse sinä humma -single, 1953)

Laulaako Tapsa todella vai jostain rekimatkasta kotipihaan? Tuskin! Juokse sinä humma on Suomen Break On Through, mutta 50-luvun tyyliin. Matkan aikana laulaja jättää hyvästejä tämän maailman todellisuudelle: tytölle, työlle, ohikiitävälle maisemalle… Huomio kiinnittyy yhä enemmän matkaan, eksistentiaalinen tuuli puhaltaa ja lopulta laulaja on perillä.

Violeta Parra: Gracias A La Vida (albumilta Las Últimas Composiciones, 1966)

Violeta Parran itsemurhaviesti maailmalle laulun muodossa: ”Kiitos elämälle.” Yksi jalka on jo astunut rajan tuolle puolen, toinen viivyttelee vielä; pitää saada yksi laulu valmiiksi… Revolverin laukaisu ja lyyhistyminen. Tämä laulu ei ole enää tällä puolen todellisuutta.

Bulat Okudžava: Песенка о голубом шарике (single, 1957)

Suuri venäläinen laulunkirjoittaja kiteyttää koko maailman ongelman siniseen ilmapalloon. Ilmapallo edustaa tässä maailman transsendentaalista puolta. Jokainen katsoo palloa ja jokainen ymmärtää sen omalla tavallaan.

”Kari Peitsamo on Suomen aliarvostetuin lauluntekijä, hän pukeutuu narrin asuun ja laulaa meille itsestämme, ja me nauramme Karille.”

Bob Dylan: All Along The Watchtower (albumilta John Wesley Harding, 1967)

En voi sanoa ymmärtäväni Dylanin aivoituksia tässä laulussa, mutta jotain merkittävää on tapahtumassa, se on selvää, ja siksi tämä on tällä listalla. Jotkut väittävät kappaleen kertovan Vietnamin sodasta, minulle tulee lähinnä mieleen joku Paavo Haavikon näytelmistä, ehkä Päätön ratsumies tai Kuningas lähtee Ranskaan…

Kari Peitsamo: Saat kaiken itsestään (albumilta Levylaulaja, 1980)

Kari Peitsamo on Suomen aliarvostetuin lauluntekijä, hän pukeutuu narrin asuun ja laulaa meille itsestämme, ja me nauramme Karille.

Profeetta Ja Uusi Maailmanuskonto: Uniikki myytti (albumilta Ordo UMU Okkultis, 2008)

– ”Näin käy kun väärät ihmiset käyttävät vääriä aineita”, tai jotain vastaavaa kirjoitettiin jossain levyarvostelussa Umusta aikoinaan. Jos nämä muut listan laulut ovat viihtyneet tietoisuuden rajamailla, niin ei Profeetta. Hän on kyllästynyt hämärään ja hypännyt suoraan kuilun yli pimeään.

Clarence Ashley: The Coo Coo Bird (Dark Holler Blues / The Coo Coo Bird -single, 1929)

Olen kuunnellut tätä paljon ja tullut siihen tulokseen, että käki, josta tässä laulussa lauletaan ei ole tästä maailmasta, vaan niin kuin Okudžavan sininen ilmapallo, on tämäkin transsendenttinen olio, joka on saapunut kertomaan meille tuonpuoleisesta: ”Oh the coo-coo is a pretty bird, she wobbles as she flies, she never hollers coo-coo, ’till the 4th day of july.”

Noitalinna Huraa!: Hiljaisuuden puisto (albumilta Varjotarha, 1989)

On niin kuin istuisimme puistossa maailmanlopun jälkeisessä ajassa. Rauhallisesti avaamme piknik-korin ja alamme syömään. Siltä minusta tuntuu, kun kuuntelen tätä laulua.

Sunnuntaisoittari  Joose Keskitalo: Tietoisuuden tällä ja tuolla puolen

Joose Keskitalo -yhtye on:

Joose Keskitalo (laulu, kitara ja huuliharppu)
Otto Eskelinen (bandoneon ja saksofoni)
Eero Tikkanen (kontrabasso)
Arwi Lind (rummut)

Julius Caesarin anatomia julkaistaan 3.3.

Kaikki menneet Sunnuntaisoittarit löydät täältä.