Sunnuntait ovat soittolistoja varten.
Mokoma julkaisee käynnistymässä olevan viikon perjantaina (11.11.) Laulurovio-nimisen pitkäsoiton, jolla orkesteri versioi itseään akustisesti.
Vaan mitkä akustiset – tai akustisehkot – kappaleet hevimiehiä itseään ovat vuosien varrella puhutelleet. Ohessa pientä erittelyä Sunnuntaisoittarin muodossa.
”Lähtökohtaisesti naisten kanssa tanssiminen baarissa on riemuisaa puuhaa, mutta tässä kappaleessa se ei kuulosta siltä. Mikä meni vikaan?”
Fleetwood Mac: Never Going Back Again (albumilta Rumours, 1977)
– Ei ole Rumoursin terävin biisi, mutta istuu soittolistamme akustisehkoon teemaan sekä kepeän sunnuntailöllöilyn taustalle. (Tuomo)
Johnny Cash: Hurt (albumilta albumilta American IV: The Man Comes Around, 2002, alkup. esittäjä Nine Inch Nails)
– Tämä lienee puhkisoitettu, mutta pakko nostaa mukaan. Vanhan suosikkikappaleeni hätkähdyttävä akustinen tulkinta toimi itselleni ratkaisevana innostajana ja suunnannäyttäjänä Mokoman akustisille seikkailuille. (Tuomo)
Beck: Lonesome Tears (albumilta Sea Change, 2002)
– Maailman kaunein biisi. Olisinpa tuo lopun ikuisesti nouseva jousiarri. (Kuisma)
Choir Of Young Believers: Hollow Talk (albumilta This Is For The White In Your Eyes, 2008)
– Kylmiä väreitä. Olis hyvä, vaikka ei olisi Silta-sarjan tunnarina ollutkaan. (Kuisma)
Eric Bibb: With My Maker I Am One (albumilta Booker’s Guitar, 2010)
– Paras kitarariffi koskaan tai missään. (Kuisma)
Whiskeytown: Dancing With The Women At The Bar (albumilta Strangers Almanac, 1997)
– Lähtökohtaisesti naisten kanssa tanssiminen baarissa on riemuisaa puuhaa, mutta tässä kappaleessa se ei kuulosta siltä. Mikä meni vikaan? (Hyge)
Hank Williams: Ramblin’ Man (b-puoli singleltä Take These Chains From My Heart, 1953)
– Reissumiehen on helppo allekirjoittaa biisin sanoma. Riipivä tulkinta vie viestin perille. (Hyge)
”Riipaisevan samastuttava ’I’m half the man I used to be’ -rivi saa aina ihokarvamittarini reagoimaan.”
Lady Gaga: Million Reasons (albumilta Joanne, 2016)
– Hieno kantri-softrockballadi. Lady Gaga onnistuu kuulostamaan freesiltä, vaikka ollaankin kovin tuttujen elementtien äärellä. (Hyge)
Cat Stevens: Sad Lisa (albumilta Tea For The Tillerman, 1970)
– Tämä superhitti Wild Worldin b-puoli on koskettavan kaunis, eikä vähiten Cat Stevensin korviahivelevän laulusuorituksen ansiosta. Täynnä viehättäviä sovituksellisia yksityiskohtia. (Annala)
Bathory: Blood And Iron (levyltä Twilight Of The Gods, 1991)
– Kyllä vaan akustinen kitara ja kunnon särökitara soi vahvasti yhdessä. (Annala)
Bob Dylan: Ballad Of A Thin Man (albumilta Highway 61 Revisited, 1965), Townes Van Zandt: Talkin’ Karate Blues (albumilta For The Sake Of The Song, 1968), Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Helvetti (albumilta Kauko Röyhkä & Riku Mattila, 2008)
– Hyviä biisejä kaikki. (Santtu)
+ Bubbling under:
Gil Scott-Heron: Lady Day And John Coltrane (albumilta Pieces Of A Man, 1971), Imogen Heap: Hide And Seek (albumilta Speak For Yourself, 2005), Massive Attack: Angel (albumilta Mezzanine, 1998), Paul Simon & Dion: New York Is My Home (albumilta Stranger To Stranger, 2016) (Kuisma)
sekä:
Stone Temple Pilots: Creep (albumilta Core, 1992)
– Scott Weiland on kuollut. Kauan eläköön Scott Weiland! Riipaisevan samastuttava ”I’m half the man I used to be” -rivi saa aina ihokarvamittarini reagoimaan. (Annala)
Sunnuntaisoittari: Mokoma ja akustisehkot suosikit
Mokoman akustinen kiertue etenee seuraavasti:
25.11. Espoo, Sellosali
26.11. Tampere, TTT-Klubi
27.11. Seinäjoki, Kaupunginteatteri
30.11. Turku, Logomo
02.12. Rauma, Kulttuurikuppila Brummi
03.12. Tampere, TTT-Klubi
Kaikki Sunnuntaisoittari-sarjan aiemmat osat täällä.