”Silkkitien piti aluksi olla likaista funkia” – Pekka Nisu listasi uuden Pimeys-albumin epätodennäköiset vaikutteet

Kun Eminem ja Eero Raittinen samalle soittolistalle mahtuivat.
12.2.2017 13:17

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Tuoreimman lehtemme kannessakin komeilevan Pimeys-orkesterin hartaudella varrottu kolmas studioalbumi päästettiin ihmisten ilmoille toissapäivänä perjantaina. Pyysimme kitaristi-laulaja Pekka Nisua (kuvassa vasemmalla) Sunnuntaisoittari-vieraaksemme ja mies suostui kuin suostuikin räätälöimään soittolistan lauluista, joita ette välttämättä tässä yhteydessä odottaneet kuulevanne.

Silkkitien piti aluksi olla likaista funkia, mutta prosessi oli pitkä ja ehdimme sen aikana kuunnella monenlaista musiikkia. Levystä tulikin sitten jotain muuta. Keräsin tähän listaan sellaisia kappaleita ja artisteja, jotka vaikuttivat levyn syntyprosessiin jollain tavalla. Monet niistä ovat sellaisia, joita harvemmin yhdistetään Pimeyteen.

”Melankolian ja tanssittavuuden yhdistelmä on mielenkiintoinen. Se on enimmäkseen aika skandinaavinen ilmiö, mutta tässäkin kappaleessa on sellainen ’dance the night away’ -fiilis. Jaksaa jaksaa, vaikka talvi on älyttömän pitkä ja pimeä.”

1. Eric Clapton: Forever Man (albumilta Behind The Sun, 1985)

Tällaista levyä lähdettiin mun ajatuksissani tekemään kesällä 2015. Ei tullut mitään sinne päinkään. Mutta on tämä hieno levytys. Ja siis biisihän on pelkkää kertsiä, rytmi-iloittelua ja sooloja. Ei mitään kehittelyä, vaan pari tiukkaa riffiä ja tsa-tsa-tsaa!

2. Daft Punk: Veridis Quo (albumilta Discovery, 2001)

Melankolian ja tanssittavuuden yhdistelmä on mielenkiintoinen. Se on enimmäkseen aika skandinaavinen ilmiö, mutta tässäkin kappaleessa on sellainen ”dance the night away” -fiilis. Jaksaa jaksaa, vaikka talvi on älyttömän pitkä ja pimeä. Kävin Q-teatterissa katsomassa Tavallisuuden aave -esityksen, jossa tämä soi erään kohtauksen taustalla. Esitys teki lähtemättömän vaikutuksen. Sen jälkeen oli ahkerassa kuuntelussa ja vaikutti omaan tekemiseen paljonkin vahvan tunnelmansa osalta.

3. Kate Bush: Cloudbusting (albumilta Hounds Of Love, 1985)

Teinivuosien suosikkikappale, jossa on kaipausta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Aurinko on jossain sadepilvien takana kaikesta huolimatta. Tämä on musiikkia, joka on ollut aikanaan täydellisen ajankohtaista ja on sitä edelleen. Tätä tullaan kuuntelemaan vielä sadan vuoden päästäkin. Sanoituksessa on mielettömiä kuvia, kuten ”You’re like my yo-yo / that glowed in the dark / what made it special / made it dangerous / so I bury it and forget”.

”Kertosäe voisi olla talon kokoinen, mutta sen mahtavuus tuleekin juuri siitä ilmasta, mikä siihen on jätetty.”

4. Róisín Murphy: Unputdownable (albumilta Hairless Toys, 2015)

Hienoa vähäeleäisyyttä ja epätodennäköisiä yhdistelmiä, kuten muhkea synabasso ja ”Pieksämäki-kitara”. Sitten vielä ihan puun takaa klarinetin tapainen. Kaikki sopii sekaan ja lopputulos on timantti. Kertosäe voisi olla talon kokoinen, mutta sen mahtavuus tuleekin juuri siitä ilmasta, mikä siihen on jätetty.

5. Eminem: Like Toy Soldiers (albumilta Encore, 2004)

Tämä on pyörinyt pitkään ajatuksissa ja soittimessa. Tällaiset tietyt 2Pac-henkiset pianovetoiset ja aika riisutut biitit kolisevat itselleni, Pimeyden kanssa ollaan tavoiteltu tätä maisemaa aikaisemminkin. Ei sitä varmaan kukaan huomaa, koska siitä syntyy meidän neljän käsittelyssä jotain ihan muuta, mutta Changesista me aina puhutaan.

6. Eero Raittinen: (albumilta Eero Raittinen ja kansainväliset seikkailijat, 1996)

Mahtava levy, mahtava biisi ja mahtava Eero Raittinen. Eero on niin hieno laulaja… Suomessa on aika vähän laulajia, joihin samaistun vahvasti, mutta ihailen suuresti Eeron sielukkuutta. Laulu kuulostaa siltä, että hän on laulanut aina. Se on väkevää mutta helppoa. Soundi vain paranee, kun ikää tulee. Tänkin kappaleen tuotanto on aivan timanttista rytmi-iloittelua. Kansainväliset seikkailijat -levyn ovat tuottaneet Janne Haavisto ja Tom Nyman, jotkahan ovat myös muun muassa J. Karjalaisen nykyisen yhtyeen rytmiryhmä.

7. Spoon: Inside Out (albumilta They Want My Soul, 2014)

Hienoa utuista soulia. Pidän tällaisista haaveilevista sunnuntai-tunnelmista. Spoon on loistava bändi. Rumpu-basso-osasto toimii todella hienosti, hieman takakenoisesti – vähän kuin Pimeydessä.

8. PMMP: Koko show (albumilta Rakkaudesta, 2012)

PMMP:n musiikissa on aina ollut sellaista kepeyttä, jota haluaisin kuulla enemmänkin suomalaisessa musiikissa. Kaiken ei tarvitse jytistä koko ajan ihan kybällä. Yritimme Silkkitiellä tavoitella sellaista tiettyä ilmavuutta, mitä esimerkiksi tässä biisissä on. Tässähän on monenlaista tykytystä ja hässäkkää, mutta kokonaisuus kuulostaa silti raikkaalta ja hauskalta. Kiva biisi siksikin, että myös Jori laulaa mukana.

9. Ryan Adams: All You Had To Do Was Stay (albumilta 1989, 2015)

Vaikka olen kova Ryan Adams -fani, olin pitkään kuuntelematta tätä Taylor Swift -coverlevyä. Se koko ajatus vähän ärsytti postmoderniudessaan. Tämä oli kuitenkin niin hieno kappale, että koukutuin ja jouduin myöntämään olleeni väärässä. Ryan Adams on muutenkin onnistunut tekemään 2010-luvulla tunnistettavaa, omaleimaista rockia. Arvostan häntä suuresti.

10. Jorma Kääriäinen: Yksinäisten miesten kanjoni (albumilta Yhden tähden hotelli, 2007)

Kaunis ja toiveikas kappale, jonka on kirjoittanut Tuure Kilpeläinen. Tällaiset ison orkesterin kanssa tehdyt äänitteet ovat nykyään melko harvinaista herkkua suomalaisissa julkaisuissa. Kertosäe ottaa syliin jousineen ja hienoine taustalauluineen. Yksi parhaista suomalaisita biiseistä ikinä.

Sunnuntaisoittari  Pekka Nisu: Pimeyden Silkkitie Believe It Or Not!

Silkkitielle pääset tästä:

Pimeys on:

Joel Mäkinen (laulu ja koskettimet)
Pekka Nisu (laulu ja kitara)
Jukkis Virtanen (basso)
Tuomo Laakso (rummut)

Menneiden aikain Sunnuntaisoittarien pariin voit klikata tästä.

Lisää luettavaa